Uh huh, mokasin..

Olin tänään päivälenkillä koirien ja miehen kanssa. Mentiin metsään, metsään jossa joutui astelemaan puiden yli ja maasto oli tosi epätasaista. Oli jotenkin ihan kamalan vaikeaa, hengästytti eikä jalka meinannut nousta.. Ja mietin että mikä tässä nyt on niin vaikeaa..

Ja alkoihan se valjeta pikkuhiljaa.. mulla oli kaksi numeroa liian isot kengät (ne oli ne kahden villasukan kengät jotka olin hankkinut kun olin isompi - jalka on pienentynyt numerolla ja mulla oli vain yhdet villasukat, joten kengät pyöri jaloissa). Enkä ollut aamusmoothien jälkeen syönyt mitään, ja oli jo iltapäivä eli heikotti. JA se eilin spinning paino vielä jaloissa. Aaaarg..!

Oli ihana ilma, paikkasta vain jotakin -6 ja lunta satoi hiljalleen. Mutta mulla oli oikein tuskien tunti. Miten kävely voikin siis olla niin vaikeaa joskus..

Nyt mä meinasin että hävitän noi kengät ettei vain vahingossakaan tule laitettua jalkaan. Ja ensikerralla syön ennen lenkille lähtöä, kotona ihan heikotti. Onneksi puuro valmistui pian. Tuo kaurapuuro raejuustolla on erittäin toimiva juttu, kun se valmistuu pian ja on lämmintä. Sen verran nimittäin tuulikin tuolla että lämmin teki tosi hyvää.

Viikon verran olen nyt keventänyt ja lösähdys alkaa kadota hiljalleen. Kasvot jotka katsoo peilistä tuntuu paljon tutummilta nykyään :-)