Ennen liikuntaa: puuroa ja maitoa

Ennen liikuntaa syöminen on ollut viime viikkoina sellainen juttu jonka olen oivaltunut olevan hyvin oleellinen. Jos en syö riittävästi, en jaksa liikkua kunnolla vaan voimat loppuu kesken. Jos syön liikaa tai liian lähellä liikuntaa, vatsassa painaa ja ällöttää.

Tämä on kohta jota olen katsonut erittäin tarkasti, ja katsontakanta muuttuu ruuasta ravinnoksi. Ruoka on jotakin mitä syödään jos tekee mieli, jotakin mitä olen mässyttänyt sen tarkemmin miettimättä. Ravinto taas polttoainetta keholle.

Joten kotona noin tunti ennen liikkumaan lähtemistä syön puuron johon pilkon yhden omenan ja samalla nautin päivittäisen annokseni maitoa (tykkään kylmästä maidosta) kanelilla höystettynä. Annos ei näytä erityisen kulinaristiselta, vaikka onkin minusta herkkua. Ennenkaikkea tuo syntyy muutamassa minuutissa:

Omena-kanelipuuro ja lasi maitoa 273 kcal

Takaa vilahtaa uusin kg- lehti jonka nappasin lehtihyllystä kun huomasin että siinä on juttu rutiineista jotka ovat mielessäni olleet viime aikoina voimakkaasti. Juuri nyt rikon rutiineitani voimakkaasti ja tarkoituksellisesti. Liikun omalta mukavuusalueeltani epämukavuusalueelle joka laajenee yllättävän nopeasti kun sinne menee voimalla ja tahdolla. Epämukavuus tuntuu väsymykseltä ja kivulta, mutta samaan aikaan myös erityisen herkulliselta. Olenhan tässä jo pari vuotta henkisesti valmistautunut tähän. Nyt saa ja pitääkin tuntua.