Kuivumista

Talvisin olen aina tarvinnut silloin tällöin iholleni kosteusvoidetta. Oikein hyvin on riittänyt kaupan nivea tai muu mikä käteen on sattunut tarttumaan. Jalkapohjiin olen myöskin satsannut tasan sen kaupanhyllyn verran. Tämä talvi on rasvausten osalta ollut hankala ja rasittava.

Enää ei silloin tällöin kun muistan rasvaukset riitä vaan ihoa kiristää jatkuvasti ja aina saa olla läträämässä rasvojen kanssa. Erityisesti jalkapohjat tuntuvat tarvitsevan pari desiä rasvaa joka ilta tai ne kutiavat niin että meinaan tulla hulluksi.

Samaa on havaittavissa kasvoissa, joka onkin ollut aina se herkkä paikkani. Akneiho on tarvinnut lukemattomia pulloja ja purkkeja ennen kuin juuri se oikea päivä- ja yörasva on löytynyt.

Olen selvästi kohdassa jossa tarve on siirtyä aikuisemman ihon tuotteisiin jossa sitä rasvaa on enemmän, näin siis kuvittelisin.

Jotenka onko vinkkejä? Mitä rasvaa iholle, jaloille ja mitä kasvoille? Aikuisen naisen rasvat, niille ei kaupasta löytyne omaa hyllyväliä..? Vai onko parasta marssia apteekkiin tutustumaan ja kyselemään?

Ensimmäinen ulkoinen merkki...

Olen mielestäni ystävällisesti "piruillut" minua hieman vanhemmalla puolisolleni ukkoutumisesta koska olen viime vuosina saanut kunnian suorittaa hänelle erästä hieman intiimiä toimenpidettä. Eli siis kulmakarvojen siistimistä, ja nimenomaan niiden lyhentämistä. Mokomat kun ovat viime vuosina alkaneet osoittaa vallattomuuden merkkejä kasvamalla huomattavasti pidemmiksi kuin aiemmin. Koskaan en ole uhrannut ajatustakaan sille että minulle saattaisi joskus käydä samoin............ ennen kuin nyt :-(

Olen ollut kipeänä pidemmän aikaa ja kulmien säännöllinen huolto kosmetologilla on viivästynyt huomattavasti. Ne suorastaan rehottavat ja olen kyllä jo jonkin aikaa seurannut erästä tiettyä kulmakarvaa. Se on alkanut suorastaan villiintyä laittomalla tavalla. Kyseinen karva on ottanut etäisyyttä siitä suunnasta joka sille on aina ennen ollut niin luonteva ja alkanut jääräpäisesti harottamaan eteenpäin jonkin verran ennen kuin kiltisti kääntyy korvaa kohden. Tämän luvattoman keikauksen lisäksi se on ottanut oikeudekseen kasvaa ennätyspitkäksi.

Oikeastaan vasta tänään tajusin kunnolla tuon karvan merkityksen. Mieleeni nimittäin juolahti oma jo mummojen taivaaseen siirtynyt mummoni joka leikkeli omia kulmakarvojaan ja siitä siis mielleyhtymä oli valmis. Alan siis ilmeisesti mummoutua jo paljon ennen kuin niitä lapsenlapsiakaan edes on.

Värjään hiuksiani joten se mitä kaikkea hiusteni väri peittääkään jäänee vielä salaisuudeksi. Mutta kulmakarva on armoton. Se saa luvan poistua nyt kun on viestinsä välittänyt.

Pikkujuttu mutta piti heti kirjata ylös. Tuo kulmakarva kun sattuu olemaan ihan ensimmäinen ulkoinen merkki jostakin mikä minussa on hiljalleen alkamassa...