Äitienpäivä. Minä kävin koneella laskemassa kakun kalorit (törkeät 4669 kaloria mun rakkaassa marianne-kakussani) kun mies läksi viemään äitinsä haudalle kukkia. Kovin usein lähden mukaan, mutta tänään en vaan kerta kaikkiaan viitsi edes pukea. Hampaat olen pessyt ;-)
Töitä on tässä kohdassa riittämiin, toivon että ensi viikolla alkaisi hiljalleen helpottaa. Liikunnat ovat jääneet todella minimiin, onneksi on noita pt- treenejä 1-2 kertaa viikossa. Niiden lisäksi ei juuri mitään, tälläkin viikolla kävin vain kerran uimassa ja vesijumppaamassa.
Fitfarmin dieetistä laskin irti, se ei sovi minulle enkä ala pakottaa. Kun pääasia on edelleenkin se hyvinvointi. Pöyrrytys on jotakin mitä en kerta kaikkiaan siedä, työnikin vaatii keskittymistä sen verran että sulkee itsessään pois sen että alkaisin kiusata itseäni turhaan. Kun ei käy niin ei käy. Piste. Mutta sitten taas se että poimin itseni tarvitsemat palaset tuolta niin käy sitten vallankin mainiosti. Esimerkiksi suola on sujahtanut ravintooni nyt paljon lähempänä oikeaa määrää kun aikaisemmin.
Tallinnan reissun aikana paino pompsahti jälleen pari kiloa ylöspäin, ja jälleen lähestyn sitä seiskalla alkavaa painolukemaa. Mikä on kyllä tökkinyt useamman kerran, kun tässä kahdeksan kympin yläpuolella olen saanut kulkea niin moneen otteeseen ees ja taas.
Joo, tälläinen kohta tällä kertaa..
kaik sympatiat puolisollesi. luin evitan ja huh huh. ylempänä sanot että pää meinas irrota kun et saanut suklaatasi. evitassa kerrot miten olet joutunut, siis tekemään vaikka lasten iltapaloja. sun on pitänyt ja täytynyt. kyllä voi ihmisillä olla ihme asenteita, kun kumminkin saamme ja meillä on etuoikeuksia. ukkosi on hieno mies! harva tommosta kattelisi. tai jättäisi loukkaantumatta kun ei vaimo lähe messiin anopin haudalle kukkia viemään, äitienpäivä on kerran vuodessa vaan. kun vaimoa ei vaan haluta pukea vaatteita päälle. vau..
VastaaPoistaNiin, masennuksen eräs vaikemmin ymmärrettäviä ilmenemismuotoja on jaksamattomuus, suuri voimattomuus. Nyt jälkeenpäin ajatellen minulla oli aivan liikaa sekä omia että muiden velvollisuuksia hoidettavana, eikä ihme että väsyin. Kuntouduttuani tiedän omat rajani enkä enää ylitä niitä, eli lepään silloin kun siihen tarve on. Ymmärrän hyvin että sitä on vaikea ymmärtää, tuskin olisin itsekään ymmärtänyt ennen kuin väsyin.
PoistaSitä jäin miettimään, että miksi ihmeessä minun pitäisi mennä miehen äidin haudalle äitienpäivänä?
;D Hyvin oot pudottanut ja mä oisin tosi tyytyväinen jos paino alkaisi 6:lla. Mä pudotin yht 10,3 kg Superdieetillä, extran vaihdoin kesken kaiken takaisin SD:n ohjeisiin kun ei tepsinyt. Vielä olis 10-15 kg urakkaa jäljellä, äh!
VastaaPoista