Alun järkyttävä päänsärky opetti, mutta oppipa ei mennyt mulle kokonaan perille. Sen lisäksi että mun on varottava yhdellä kertaa liikaa tekemistä = syke nousee liian korkealle ja seurauksena on päänsärky, minun on selvästi varottava liikaa tekemistä myös saman päivän aikana.
Ajattelin nimittäin tehostaa liikkumistani ja kävin saman päivän aikana päivällä uimassa pari kilometriä eli olin uimassa sen puolitoista tuntia, ja lisäksi sitten illalla bootcampiin. Nou nou, ei hyvä. Ei ollenkaan. Jälleen päässä tykyttää ei- toivotusti.
Kerta päivässä liikuntaa mulle, ja se yksi vapaa viikossa. Siihen keho suostuu protestoimatta ja sen yli ei sitten näillä näkymin toistaiseksi mennä.
Näin sitä ihminen oppii. Vaikka mieleni sanoisi muuta, niin keho tietää paremmin.
Juuri nyt päänsärkyinen, väsynyt olotila. Mutta sisällä silti tyytyväisyys siitä että tuli tuokin raja katsottua, sillä nyt tiedän.
torstai 28. helmikuuta 2013
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Nopeaa kanaherkkua
Helppoa, terveellistä ja nopeaa on ravinto mitä juuri nyt kaipailen, ja tässä on eräs sellainen. Kanafileet kevyesti ruskistan pannulla, sitten kaveriksi niille riisiä, pakastekasviksia ja purkki ananasta. Maisteita fiiliksen mukaan, viikonloppuna voipi laittaa siivun sinihomejuustoa. Ja antaa porista kunnes kypsiä. Oikeasti namia ja mun lisäksi maistuu perheen miehillekin.
Käden diagnoosi
No joo, lopputulemana röntgenistä ja tuosta hermorata tutkimuksesta oli se että hoitaja soitti ja kertoi että lääkärin sanoneen että vika on sitten jossain ristisiteessä tms kädessä, venähdys ja mahdollinen repeämä eivätkä sitten näköjään kuvauta sitä (ainakaan vielä, kuulemma jos vielä myöhemmin keväällä vaivaa eikä ole parantunut ollenkaan niin kuulemma kannattaa soitella takaisin sinne päin) vaan hoito-ohjeena mobilaattia ja särkylääkkeitä. No en syö särkylääkkeitä mielelläni ollenkaan, kyllähän mä nyt tän kivun kestän, mutta vaikeammalta tuntuu ajatus siitä että ilmeisesti on nyt sitten useammankin kuukauden kipeä ennen kuin mitään paranemista on havaittavissa. Ketuttaa, sillä kyllähän tää arkea haittaava on monella tavalla. Täysi maitopurkki on pikkaisen liian painava nostaa jotta kipua ei olisi, saksia voi käyttää jos vasemmalla auttaa jne. Mutta tällä nyt mennään, eipä sille mitään voi.
Oli helpottavaa lähteä tuollaisen jälkeen hallille, siellä saa kyllä arjen asiat karistettua ihanasti pois päästä...
Oli helpottavaa lähteä tuollaisen jälkeen hallille, siellä saa kyllä arjen asiat karistettua ihanasti pois päästä...
maanantai 25. helmikuuta 2013
Motivaatiota
Olen miettinyt että kirjoittaisin ulos ihan selkeen listan siitä, miksi tämä laihdus ja kunnonkohotus- projekti...
1. Olen neljäkymppinen, ja minulla on jo nyt ollut parit kuumat aallot ja aineenvaihduntani ikä on 55 vuotta. En kuitenkaan halua vanheta ihan ilman aikojani, jospa aineenvaihtunta saisi vauhtia itseensä..
2. Polveni ovat reistailleet, ja syynä ylipaino. Eli nyt painoa pois ja etureisilihaksiin enemmän voimaa kannatella polviani jotka ovat laskeutuneet.
3. Vyötärön ympärys ylittää "sallitut rajat" eli olen metabolisen oireyhtymän vaaravyöhykkeessä, ihan siellä punaisella rajalla lähellä sairastua valtimonkovettumatautiin, diabetekseen yms. kaikkeen sellaiseen johon nyppisi ihan suunnattomasti sairastua vain sen takia että en nyt ole hoitanut tätä asiaa.
4. Miksi ei, kun kerran nyt on pää kondiksessa tälle asialle, elämässä riittävästi tilaa ja TAHTOTILA on ihan valtava.
5. Haluan olla jaksavampi kuin olen tällä hetkellä. (Oli tosi kiva käydä kävelyllä miehen kanssa, kun sekin huomasi että askel liikkuu ripeämmin.) Inhottaa olla aina ja joka kerta se joka raahustaa porukan perässä. ENKÄ halua suunnitella menemisiäni sen mukaan jaksanko vai en, haluan vain mennä...!
6. Minua on jo jonkin aikaa närästänyt kohtuullisen paljon ja olen käyttänyt apteekin käsikauppalääkkeitä. Sain joku aika sitten mentyä lääkärille joka kovasti haluaisi tähystyttää vatsani. Minä taas en haluaisi niellä sitä letkua. Joten teimme kompromissin niin hassulta kuin se kuulostaakin. Syön lääkärin määräämiä vatsansuojalääkkeitä nyt jonkun aikaa, ja minä lahdutan ja muutan ruokalutottumuksiani (hei hei PepsiMax) ja syksyllä katsomme onko mikään muuttunut vai tarviiko sitä letkua oikeasti sitten vaan niellä.
7. Huonosta syömisestä johtuen olen usein väsynyt ja jaksamaton. Joskus kun napostelen iltaisin, en meinaa saada nukuttua tai uni on huonoa. Jo muutaman viikon jälkeen unen laatu on muuttunut täysin!
8. Mulla on toivottoman huono selkä, lievä skolioosi sekä ryhtivika, ja lihaksia vahvistamalla niitä voi auttaa niin että saavat parempaa tukea. Kivuton, terve ja suora selkä ois oikeasti haaveissa.
9. Käsivoimani ovat heikot ja välillä tuntuu etten jaksa kantaa / avata mitään. Ihan kun joku vanha mummo.. Nyt ois tässäkin hienoa olla jotenkin ikäiseni enemmän.
10. Ja jottei totuus unohtuisi niin se ulkonäkö... joka on listan viimeinen mutta merkityksellinen kuitenkin. Jospa oisin vähän sievempi kevyempänä, ja vaatteita löytyisi helpommin!
Hmm, hetkessä pullahti tälläinen lista ja jotenkin ihan oikeassa järjestyksessä. Sillä ihan totta olen silloin joskus ennen laihduttanut vain ja ainoastaan tuon listan viimeisen kohdan takia, enkä ymmärtänyt terveysjuttuja ollenkaan. Tällä kertaa olen lähtenyt liikkeelle niistä, se terveys onkin tällä kertaa ykkösjuttu.
1. Olen neljäkymppinen, ja minulla on jo nyt ollut parit kuumat aallot ja aineenvaihduntani ikä on 55 vuotta. En kuitenkaan halua vanheta ihan ilman aikojani, jospa aineenvaihtunta saisi vauhtia itseensä..
2. Polveni ovat reistailleet, ja syynä ylipaino. Eli nyt painoa pois ja etureisilihaksiin enemmän voimaa kannatella polviani jotka ovat laskeutuneet.
3. Vyötärön ympärys ylittää "sallitut rajat" eli olen metabolisen oireyhtymän vaaravyöhykkeessä, ihan siellä punaisella rajalla lähellä sairastua valtimonkovettumatautiin, diabetekseen yms. kaikkeen sellaiseen johon nyppisi ihan suunnattomasti sairastua vain sen takia että en nyt ole hoitanut tätä asiaa.
4. Miksi ei, kun kerran nyt on pää kondiksessa tälle asialle, elämässä riittävästi tilaa ja TAHTOTILA on ihan valtava.
5. Haluan olla jaksavampi kuin olen tällä hetkellä. (Oli tosi kiva käydä kävelyllä miehen kanssa, kun sekin huomasi että askel liikkuu ripeämmin.) Inhottaa olla aina ja joka kerta se joka raahustaa porukan perässä. ENKÄ halua suunnitella menemisiäni sen mukaan jaksanko vai en, haluan vain mennä...!
6. Minua on jo jonkin aikaa närästänyt kohtuullisen paljon ja olen käyttänyt apteekin käsikauppalääkkeitä. Sain joku aika sitten mentyä lääkärille joka kovasti haluaisi tähystyttää vatsani. Minä taas en haluaisi niellä sitä letkua. Joten teimme kompromissin niin hassulta kuin se kuulostaakin. Syön lääkärin määräämiä vatsansuojalääkkeitä nyt jonkun aikaa, ja minä lahdutan ja muutan ruokalutottumuksiani (hei hei PepsiMax) ja syksyllä katsomme onko mikään muuttunut vai tarviiko sitä letkua oikeasti sitten vaan niellä.
7. Huonosta syömisestä johtuen olen usein väsynyt ja jaksamaton. Joskus kun napostelen iltaisin, en meinaa saada nukuttua tai uni on huonoa. Jo muutaman viikon jälkeen unen laatu on muuttunut täysin!
8. Mulla on toivottoman huono selkä, lievä skolioosi sekä ryhtivika, ja lihaksia vahvistamalla niitä voi auttaa niin että saavat parempaa tukea. Kivuton, terve ja suora selkä ois oikeasti haaveissa.
9. Käsivoimani ovat heikot ja välillä tuntuu etten jaksa kantaa / avata mitään. Ihan kun joku vanha mummo.. Nyt ois tässäkin hienoa olla jotenkin ikäiseni enemmän.
10. Ja jottei totuus unohtuisi niin se ulkonäkö... joka on listan viimeinen mutta merkityksellinen kuitenkin. Jospa oisin vähän sievempi kevyempänä, ja vaatteita löytyisi helpommin!
Hmm, hetkessä pullahti tälläinen lista ja jotenkin ihan oikeassa järjestyksessä. Sillä ihan totta olen silloin joskus ennen laihduttanut vain ja ainoastaan tuon listan viimeisen kohdan takia, enkä ymmärtänyt terveysjuttuja ollenkaan. Tällä kertaa olen lähtenyt liikkeelle niistä, se terveys onkin tällä kertaa ykkösjuttu.
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Punnituspäivän ISO JEEE!
Viimeksi paino oli siis viikossa tippunut sen hikisen 100g, ja tänään olikin pikku ylläri... viimeisen viikon aikana paino oli pudonnut 1,3 kg! JEEEEEE!!!!!
Riemulla ei oo oikein rajaa joskus, tuli vähän tanssahdeltua kuntosalin käytävällä, pukuhuoneessa, bootcampissa..
Riemulla ei oo oikein rajaa joskus, tuli vähän tanssahdeltua kuntosalin käytävällä, pukuhuoneessa, bootcampissa..
maanantai 18. helmikuuta 2013
Edistymistä koko ajan
On se kumma. Ei kahvakuulailu yhtää muutu helpommaksi, ihan yhtä ja samaa hikeä ja huohotusta joka ikinen kerta. Heti kun alkaa tuntua yhtään helpommalta, niin lisää kiloja kuulaan tai enemmän vauhtia kinttuihin. Näin se kunto kasvaa, hikoilleen ja huohotellen. Tänään jälleen edistysaskel, kun otin 8 kg kuulan viimeisiin toistoihin, molemmissa sarjoissa. Ja muut vedin sillä 6 kg kuulalla, jonka vasta otin käyttöön. Uskomatonta, mä heiluttelen kasin kuulaa !!!!
Ja vaikkei helpommaksi mene, melkein vaikeammaksi vaan, kun tasoja nostetaan, niin kyllä mussa jo on löytynyt se hiki-riemu. Viimeisiä vedellessä on ihan huippufiilis ja kuula nousee kattoa kohden. Joo, tykkään.
Ja vaikkei helpommaksi mene, melkein vaikeammaksi vaan, kun tasoja nostetaan, niin kyllä mussa jo on löytynyt se hiki-riemu. Viimeisiä vedellessä on ihan huippufiilis ja kuula nousee kattoa kohden. Joo, tykkään.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Naistenvaivoja ja kalori-ihmeitä
Nyt erityisesti korostuu mulla se, mitä kaikkea tämä naiseus tuo tullessaan. Onhan noita himotuksia ruokaa yms. kohtaan ollut aiemminkin, mutta nyt kun katson erityisen tarkkaan syömisiä niin oi ja voi. Ei, en ole isommin repsahtanut (vaikka soisin senkin itselleni jos "ois ihan pakko", niin tiukkapiposta tää ei kuitenkaan ole että siitä maailma kaatuisi) mutta huomioinut sitä tunnelmaa joka kohdalle tulee.
Ne himotukset jotka liittyy kuukautiskiertooni ovat nimittäin aivan eri kaliiperia kuin muut himotukset. Mun kohdallani nää keskittyy erityiseti nopeisiin hiilihydraatteihin, oi oi jos ois ollu sipsiä kaapissa tahi fazerin sinistä laatikossa..
Myös liikkumisen kohdalla on notkahdusta, sillä juuri ennen menkkoja tulee mulla iso väsy, ja sitten se iso kipu. Mun viikko tavoite on liikkumisessa 400 minuuttia, ja siitä tosiaan tällä viikolla olen liikkunut vain 65%, ja siitäkin noin puolet on ihan vain rauhallista kävelyä lumisessa metsässä koirien kanssa. Joka ei teholtaan oikein vastaa intervalleja tms. Mutta en nyt jaksa hermoilla, oikeastaan ihan kiva että välillä menee alle tavoitteen jotta näen miten levollisesti voin tässäkin olla. Elämässähän ei ylipäänsä kaikki aina mene ihan putkeen. Ja tästähän pääsee kohtapuoleen pörähtämään vauhtiin jälleen..
Tämään oli BODYATTACK -tunti ja oli siis ensimmäiseni. Huomioitavaa on, että tässä kirjoittelen ihan rauhassa muuta tunti tuon jälkeen, kuvittelin olevani suorastaan raajarikko koko illan mutta kas kummaa enpäs olekaan. Ihanan nopea palautuminen kaiken kaikkiaan, sillä tuolla tunnilla oikeasti syke nousi niin kokealle että huh huh.
Oli muuten todella huikea tunti. Meillä Kevyillä Sankareilla on yleensä oma tunti, mutta tällä kertaa olimme normitunnilla oman ohjaajan kanssa. Eli kaksi ohjaajaa yhdellä kertaa, toinen näytti miten voi tehdä kevennetysti, ilman hyppyjä ja toinen näytti miten tätä "oikeesti mennään" ja jessus mitä hyppyjä! Hyvä fiilis oli koko ajan, reipasta tahtia edettiin, liikuttii välillä paikallaan ja välillä mentiin ympäri isoa salia.
Tuli todellakin sellainen olo että tätä lisää- mutta ennen sitä parempaa kuntoa- jotta voi juosta ja hyppiä ja tehdä muutenkin mukana muiden kanssa samaan tahtiin. Sillä nyt oli kyllä tosi tekeminen että pysyin perässä edes jotenkuten.. Tällä tavalla oli paljon helpompi olla mukana, kun selkeästi joukossa oli monen tasoisia, minunkin heikkotasoisemman olla ja liikkua. Eihän liikkeet ekalla kerralla ole kondiksessa varmaan edes parempikuntoisella, kuvittelisin.
Kotona herkuttelin ja tein "maailmanepäterveellisintä" - kastiketta. Sitä jossa on oikeaa voita, kermaa ja sinihomejuustoa (mmm.. sinihomejuustoa..) ja kerrankin laskin "mitä se maksaa". Tosin tein sen laskemisen jälkikäteen, kuten koko sapuskankin laskut. Ja ylläri pylläri oli se että kun muu ruoka oli terveellistä ja sitä kastiakin otin vain vähän, niin kalorit on 500 miinuksella siitä mitä pitäisi. JOten tulee sitten vähän isompi iltapala. Ihan totta, pieni kauhallinen tuota kastiketta on oikeasti vain 104 kaloria!
Huomenna personal trainer -tunti ja bootcamp. Kyllä tän kanssa voi olla!
Ne himotukset jotka liittyy kuukautiskiertooni ovat nimittäin aivan eri kaliiperia kuin muut himotukset. Mun kohdallani nää keskittyy erityiseti nopeisiin hiilihydraatteihin, oi oi jos ois ollu sipsiä kaapissa tahi fazerin sinistä laatikossa..
Myös liikkumisen kohdalla on notkahdusta, sillä juuri ennen menkkoja tulee mulla iso väsy, ja sitten se iso kipu. Mun viikko tavoite on liikkumisessa 400 minuuttia, ja siitä tosiaan tällä viikolla olen liikkunut vain 65%, ja siitäkin noin puolet on ihan vain rauhallista kävelyä lumisessa metsässä koirien kanssa. Joka ei teholtaan oikein vastaa intervalleja tms. Mutta en nyt jaksa hermoilla, oikeastaan ihan kiva että välillä menee alle tavoitteen jotta näen miten levollisesti voin tässäkin olla. Elämässähän ei ylipäänsä kaikki aina mene ihan putkeen. Ja tästähän pääsee kohtapuoleen pörähtämään vauhtiin jälleen..
Tämään oli BODYATTACK -tunti ja oli siis ensimmäiseni. Huomioitavaa on, että tässä kirjoittelen ihan rauhassa muuta tunti tuon jälkeen, kuvittelin olevani suorastaan raajarikko koko illan mutta kas kummaa enpäs olekaan. Ihanan nopea palautuminen kaiken kaikkiaan, sillä tuolla tunnilla oikeasti syke nousi niin kokealle että huh huh.
Oli muuten todella huikea tunti. Meillä Kevyillä Sankareilla on yleensä oma tunti, mutta tällä kertaa olimme normitunnilla oman ohjaajan kanssa. Eli kaksi ohjaajaa yhdellä kertaa, toinen näytti miten voi tehdä kevennetysti, ilman hyppyjä ja toinen näytti miten tätä "oikeesti mennään" ja jessus mitä hyppyjä! Hyvä fiilis oli koko ajan, reipasta tahtia edettiin, liikuttii välillä paikallaan ja välillä mentiin ympäri isoa salia.
Tuli todellakin sellainen olo että tätä lisää- mutta ennen sitä parempaa kuntoa- jotta voi juosta ja hyppiä ja tehdä muutenkin mukana muiden kanssa samaan tahtiin. Sillä nyt oli kyllä tosi tekeminen että pysyin perässä edes jotenkuten.. Tällä tavalla oli paljon helpompi olla mukana, kun selkeästi joukossa oli monen tasoisia, minunkin heikkotasoisemman olla ja liikkua. Eihän liikkeet ekalla kerralla ole kondiksessa varmaan edes parempikuntoisella, kuvittelisin.
Kotona herkuttelin ja tein "maailmanepäterveellisintä" - kastiketta. Sitä jossa on oikeaa voita, kermaa ja sinihomejuustoa (mmm.. sinihomejuustoa..) ja kerrankin laskin "mitä se maksaa". Tosin tein sen laskemisen jälkikäteen, kuten koko sapuskankin laskut. Ja ylläri pylläri oli se että kun muu ruoka oli terveellistä ja sitä kastiakin otin vain vähän, niin kalorit on 500 miinuksella siitä mitä pitäisi. JOten tulee sitten vähän isompi iltapala. Ihan totta, pieni kauhallinen tuota kastiketta on oikeasti vain 104 kaloria!
Huomenna personal trainer -tunti ja bootcamp. Kyllä tän kanssa voi olla!
torstai 14. helmikuuta 2013
Ei ole hermoissa vikaa
No niin, eli lisää käsiasiaa.
Aiemminhan tuo käsi on jo röntgenkuvattu eli murtumia siellä ei ollut. Tänään oli käden hermorata tutkimus, jota lähtetteen perusteella kerkesin jonkin verran jännittelemäänkin. Itse tutkimus sinänsä ei ollut kovin paha. Varsinkin ne sähkösykäykset jotka tulivat suoraan ihoon, tuntuivat jopa mielyttäviltä. Lihaksiston tutkimus tehtiin myös sähköllä, sillä kertaa vain laitettiin neula lihakseen ja sieltä se sähköisku tuli. Ei sekään paha, neulakammoisena käänsin katseen toiseen suuntaan ja kaiken kaikkiaan tuo oli lähinnä epämiellyttää muttei sen enempää.
Lääkäri sanoi mulle suoraan, ettei löydä vikaa hermostosta eikä lihaksistosta, ja sitten käänteli ja väänteli ja tutki kättäni. No se sitten sattui kun kokeili noita kipuasentoja, tuskaa... Hän epäili että jotakin jännepuolen vikaa.
Eli nyt on luut, hermot ja lihakset testattu. Saas nähdä mihin se omalääkäri lähettää sitten seuraavan kerran..
Se mikä mulla on tässä kohdassa pelkona, on se että kädessä on oikeasti jotakin sellaista vaivaa joka tarvitsee leikkausta. Mikä muu tahansa, kuntoutus tai edes lepo ei tunnu ollenkaa niin pahalta vaihtoehdolta. Leikkaus tarkoittaa aina pitkää toipumista kera tikkien ja käden ollessa kyseessä tämä liikuntainnostukseni lepattelisi tässä vähän niin kuin tyhjän panttina. Mä tykkään kahvakuulista, mä haluan heilutella niitä, mä haluan kehittyä punnerruksessa ja niin monessa muussa.. *huokaus*
Myönnän että sisimmässä kiehui tumma vesi kun ajelin kotiinpäin sieltä tutkimuksesta, käden erityisen kova vihlonta tutkimuksen jälkeen ei jeesannut ollenkaan... Nyt muutama tunti jälkeenpäin olen jo rauhoittunut, kaipa tämä sitten menee niin kuin on tarkoitus, tavalla tai toisella..
Aiemminhan tuo käsi on jo röntgenkuvattu eli murtumia siellä ei ollut. Tänään oli käden hermorata tutkimus, jota lähtetteen perusteella kerkesin jonkin verran jännittelemäänkin. Itse tutkimus sinänsä ei ollut kovin paha. Varsinkin ne sähkösykäykset jotka tulivat suoraan ihoon, tuntuivat jopa mielyttäviltä. Lihaksiston tutkimus tehtiin myös sähköllä, sillä kertaa vain laitettiin neula lihakseen ja sieltä se sähköisku tuli. Ei sekään paha, neulakammoisena käänsin katseen toiseen suuntaan ja kaiken kaikkiaan tuo oli lähinnä epämiellyttää muttei sen enempää.
Lääkäri sanoi mulle suoraan, ettei löydä vikaa hermostosta eikä lihaksistosta, ja sitten käänteli ja väänteli ja tutki kättäni. No se sitten sattui kun kokeili noita kipuasentoja, tuskaa... Hän epäili että jotakin jännepuolen vikaa.
Eli nyt on luut, hermot ja lihakset testattu. Saas nähdä mihin se omalääkäri lähettää sitten seuraavan kerran..
Se mikä mulla on tässä kohdassa pelkona, on se että kädessä on oikeasti jotakin sellaista vaivaa joka tarvitsee leikkausta. Mikä muu tahansa, kuntoutus tai edes lepo ei tunnu ollenkaa niin pahalta vaihtoehdolta. Leikkaus tarkoittaa aina pitkää toipumista kera tikkien ja käden ollessa kyseessä tämä liikuntainnostukseni lepattelisi tässä vähän niin kuin tyhjän panttina. Mä tykkään kahvakuulista, mä haluan heilutella niitä, mä haluan kehittyä punnerruksessa ja niin monessa muussa.. *huokaus*
Myönnän että sisimmässä kiehui tumma vesi kun ajelin kotiinpäin sieltä tutkimuksesta, käden erityisen kova vihlonta tutkimuksen jälkeen ei jeesannut ollenkaan... Nyt muutama tunti jälkeenpäin olen jo rauhoittunut, kaipa tämä sitten menee niin kuin on tarkoitus, tavalla tai toisella..
Punnituspäivän fiiliksiä
Tänään oli siis jälleen punnitus Kevyt Sankarien tiimoilta, ja mun lukemat on tähän mennessä olleet siis: - 2,2 kg, - 800g ja tänään sitten ylläri -100g. Tuijotin aika hitaasti sitä lukemaa ja sitten tutkittiin mitä muuta masiina sanoi. Tähän mennessä mulla ei ole tippunut ns. rasvamassa samaa tahtia vaakan lukeman kanssa, sitä vastoin lihaksista yms on lähtenyt. Nyt kuitenkin on käynyt niin että tuo rasvamassa on tippunut useammankin prosentin, vaikka vaaka näyttää vain tuota -100g. Ja sitä vastoin lihasmassaa on tullut lisää. Tykkään tykkään ja tykkään.
(Nuo vaakojen lukemat on sitten suuntaa antavia, sellainen skannauslaite on kyseessä.)
Ja huomaahan tuon ihan jo yleisessä olemisessa, nyt kun maltoin pitää eilisen taukoa niin potkua riitti tämän illan bootcampiin aika mukavasti. Nimittäin... en sitten heilutellut ollenkaan sitä neljän kilon kuulaa, vaan tartuin kutoseen ja sen kanssa hikoilin koko tunnin. Nelonen oli siinä vieressä odottamassa jos tulee sitä kovasti ikävä, vaan lattialla saipi lepuutella itseään.
Silloin ensimmäisellä kerralla kun nimittäin kävi niin että en jaksanut sitä nelostakaan pitää koko aikaa. Vatsoissa jouduin laittamaan sen sivuun. Tänään vetelin vatsatkin sen kutosen kanssa, vimpon kasin sarjan vielä niin että nostin sen kuulan kattoa kohden. Oli muuten sairaan hyvä fiilis!!!!
Avauduin fiiliksistäni eräässä nettikeskustelussa näin:
Ihan mieletön tsemppi tuli tämän päiväisestä, kun tein 6 kg kuulalla noi kaikki sarjat ja oon vielä hengissä. Kun aloitettiin niin tosiaan mulla oli 4 kg, välillä jouduin laittamaan sen pois (varsinkin vatsoissa) enkä silti kyennyt tekemään niitä kahdeksan toistoja. Ja tänään kaikki, melkein sen enimmän porukan mukana, kutosella kaikki sarjat ja vimpoissa vatsoissa vielä nostin sen kuulan kattoon. Suoraan sanoen ihan vitun sama mitä se vaaka näytti tänään, mä olen niin liikuttunut oman kondiksen paranemisesta että kyynelehdin täällä vieläkin. Mä haluan toki olla hoikka ja sisäelimet kaipaa vapauttaan, mutta just nyt tämä kohta juuri tässä on vaan jotenkin niin mielettömän tärkeä. Juuri tämän takia tää koko homma on niin tärkeä, tämä on matka jonka kuljen askel askeleelta ja jokaisella askeleella on sekä tuskan että riemun kohta. Voimat kasvaa päivä päivältä ja keho yltää saavutuksiin joita en oikeasti uskonut tulevan näin pian, ihan joka ikinen kerta tulee uutta ja näkee kuinka lihakset kasvaa ja notkeus lisääntyy ja keho kiittää. Nää on maailman parhaat kyyneleet, nää tulee puhtaasti kiitoksen puolelta.
Otin tuon pätkän tänne, koska se tuli niin puhtaasti kirjoitettua juuri kun sen kirjoitin, juuri tuollainen fiilis on. Noita liikuttumisen hetkiä on riittänyt, ehkä eniten juuri bootcampin jälkeen koska siellä sitä omaa kehitystä on niin helppo seurata kun liikesarjat on samat.
Juuri nyt olen herkistyneessä mutta ihanan seesteisessä olotilassa. Juuri nyt tässä ja tänään on hyvä olla, tällä matkalla jolla juuri nyt olen.
(Nuo vaakojen lukemat on sitten suuntaa antavia, sellainen skannauslaite on kyseessä.)
Ja huomaahan tuon ihan jo yleisessä olemisessa, nyt kun maltoin pitää eilisen taukoa niin potkua riitti tämän illan bootcampiin aika mukavasti. Nimittäin... en sitten heilutellut ollenkaan sitä neljän kilon kuulaa, vaan tartuin kutoseen ja sen kanssa hikoilin koko tunnin. Nelonen oli siinä vieressä odottamassa jos tulee sitä kovasti ikävä, vaan lattialla saipi lepuutella itseään.
Silloin ensimmäisellä kerralla kun nimittäin kävi niin että en jaksanut sitä nelostakaan pitää koko aikaa. Vatsoissa jouduin laittamaan sen sivuun. Tänään vetelin vatsatkin sen kutosen kanssa, vimpon kasin sarjan vielä niin että nostin sen kuulan kattoa kohden. Oli muuten sairaan hyvä fiilis!!!!
Avauduin fiiliksistäni eräässä nettikeskustelussa näin:
Ihan mieletön tsemppi tuli tämän päiväisestä, kun tein 6 kg kuulalla noi kaikki sarjat ja oon vielä hengissä. Kun aloitettiin niin tosiaan mulla oli 4 kg, välillä jouduin laittamaan sen pois (varsinkin vatsoissa) enkä silti kyennyt tekemään niitä kahdeksan toistoja. Ja tänään kaikki, melkein sen enimmän porukan mukana, kutosella kaikki sarjat ja vimpoissa vatsoissa vielä nostin sen kuulan kattoon. Suoraan sanoen ihan vitun sama mitä se vaaka näytti tänään, mä olen niin liikuttunut oman kondiksen paranemisesta että kyynelehdin täällä vieläkin. Mä haluan toki olla hoikka ja sisäelimet kaipaa vapauttaan, mutta just nyt tämä kohta juuri tässä on vaan jotenkin niin mielettömän tärkeä. Juuri tämän takia tää koko homma on niin tärkeä, tämä on matka jonka kuljen askel askeleelta ja jokaisella askeleella on sekä tuskan että riemun kohta. Voimat kasvaa päivä päivältä ja keho yltää saavutuksiin joita en oikeasti uskonut tulevan näin pian, ihan joka ikinen kerta tulee uutta ja näkee kuinka lihakset kasvaa ja notkeus lisääntyy ja keho kiittää. Nää on maailman parhaat kyyneleet, nää tulee puhtaasti kiitoksen puolelta.
Otin tuon pätkän tänne, koska se tuli niin puhtaasti kirjoitettua juuri kun sen kirjoitin, juuri tuollainen fiilis on. Noita liikuttumisen hetkiä on riittänyt, ehkä eniten juuri bootcampin jälkeen koska siellä sitä omaa kehitystä on niin helppo seurata kun liikesarjat on samat.
Juuri nyt olen herkistyneessä mutta ihanan seesteisessä olotilassa. Juuri nyt tässä ja tänään on hyvä olla, tällä matkalla jolla juuri nyt olen.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Kalenterini
Ekaa kertaa pohdin, mihin blogiini tämä postaus kuuluu..
Tänne se kumminkin pompsahti,
kaiketi siksi kun olen ihan pihalla
jos kalenterointi ei toimi.
Viime päivinä olen alkanut ajatella
jos merkkaisi sinne kalenteriin
ihan syömisetkin
kellonaikoineen,
etukäteen suunniteltuina..
Olen jo muutaman vuoden tehnyt itse kalenterini.
Kuuluu kokonaiselämänhallintaprojektiini.
Nyt sivut kuitenkin alkoivat loppua.
Tuli vähän kiire.
Ja kotona huomasin, että muutama aiempi kalenterin kansi
oli hukassa :-(
Onneksi löysin,
näissä kansissa on sitä tunnelmaa
tunnetta ja aikakautta jota milloinkin elän.
Tämä sininen kansi taitaa olla vm 2009
Vihreä kansi vm 2010
Sisäkannessa oli vihreässä oli tälläinen,
se enteili tulevaa
josta minulla ei ollut silloin
yhtään mitään hajua..
Tämä on kulkenut mukanani viime vuodet,
toiminut erityisen hyvin
kun osasin päällystää sen muovilla..
Ei ole mennyt miksikään!
Tässä uudet kannet,
tunnelman mukaan turkoosina..
Älkää kysykö mitä tämä esittää!
Kannen spiraali on itse tekemästäni baskerista,
spiraalit viehättävät juuri nyt.
Paljon paksumpi kuin edellinen kalenteri,
menee pari viikkoa ennen kuin painuu
sellaiseksi juuri oikean kokoiseksi..
Harmittaa kun muovi loppui,
päällystäminen jää toiseen kertaan.
Varovasti vain,
jottei kuvat irtoa matkalla...
Kalenterini on matkakalenteri,
se kulkee mukani elämän matkalla.
Sen lisäksi että kirjaan menot sun muut,
sinne eksyy myös tunteita ja tunnelmia,
ihmettelyjä ja pähkäilyjä,
elämän tuomia yllätyksiä,
ja sen avulla katson elämääni,
elämäni kokonaisuutta,
pysyn tasapainossa
ja voin olla onnellinen.
Vitamiineja ?
Olen jo jonkun aikaa miettinyt,
että onkohan se perus D- vitamiini valmiste jota syön,
hyvä, imeytyvä jne.
Ja tarvitsenko mahdollisesti jotakin muutakin..
..sillä vaikka pyrinkin syömään
tasapainoisesti ja terveellisesti
niin juuri nyt tuntuu että keho tarvitsee lisää potkua,
tukea, kannatusta ja vastustuskykyä.
Sukelsin tietoon ja sain tietoähkyn.
Kaikkien mielestä juuri se oma tuote,
sehän on suunnileen galaksin paras.
Nooh... Mihin voi luottaa?
Joskus on selvästi vain kaivettava sitä itsestään,
luottamusta,
kuunneltava elämän johdatusta.
Pähkäillessäni päädyin sivustolle
ja tuli tunne että okei,
nyt luotan.
Sinne on kerätty monen eri valmistajan tuotteita,
monen eri asiantuntijan valitsemina.
Lisäksi siellä oli valmiita paketteja,
valmiita yhdistelmiä.
(mm. vaihdevuosiin oli yksi paketti)
Luotin ja tilasin.
Paketti tuli tänään:
Tilasin kolme eri pakettia,
yksi naisille suunniteltu,
yksi miehille,
ja yksi vastustuskykyä tehostamaan.
Tälläinen kasa:
Mukana tuli myöskin ohjeet,
jossa suositeltavat annokset,
sekä milloin / mihin aikaan niitä otetaan.
Joten nyt ei muuta kun opettelemaan käyttöä,
tuossa luki että kannattaa aloittaa hieman suositeltua pienemmistä annoksista.
En tullut maininneeksi asiasta miehelleni.
Enkä pojalle.
Saa nähdä miten miesten paketin käy..
Päiväni liikuttajat
Niin, se mikä ihan tasan tarkkaan liikuttaa joka ikinen päivä..
Ne pitää syöttää kahdesti päivässä.
Niitä pitää ulkoiluttaa tarpeeksi.
Niiden kanssa pitää leikkiä ja riekkua.
Ne pissii, kakkaa ja oksentelee sisälle,
joten sotkuja saa siivoilla.
Niitä joutuu pesemään ja puunaamaan,
ja kuivaamaan lattioita lumileikkien jälkeen.
Mutta illalla ne saa syliin lämmittämään,
syvään silmiin katsomaan..
...ei niitä voi kun rakastaa!
(Musta-valkoinen on Tico, ruskea- valkoinen on Fonzi.)
Näin meillä
Mies kävi kaupassa. Se toi nämä:
Arvatkaa vaan mikä oli mun tilaus!
(Ne on jo oppinut, että laskiaispullia ei tarvii tuoda mulle.)
tiistai 12. helmikuuta 2013
Tiedostavaa laihtumista
Muutama kilo on tullut pudotettua, tarkemmin kolmisen kiloa. Mietin tätä siitäkin näkökulmasta, että oikeasti se kolme kiloa on KUUSI PAKETTIA VOITA, joka on oikeasti paljon. Ja se tuntuu..
.. mieheni ostama kolmas sormus nimittömässä pyörii siihen tahtiin että kävin jo kokeilemassa sitä toiseksi ostettua. Ei vielä, mutta kohtapuoliin..
..kotihousut, yhtä kokoa pienemmät kun ne toiset jotka on olleet käytössä, sujahtaa mukavasti jalkaan. Ihan kun suoraan vyötäröltä olisi lähtenyt muutama sentti..
..ja kun tutkin itseäni peilin edessä huomaan että takamuksessa on tapahtunut jotakin, se on ikäänkuin aivan hitusen verran kohottautunut ylöspäin.. ei anna ihan kokonaan periksi painovoimalle kuiten aikaisemmin..
Mietin tuossa että mitä minä oikeastaan haluan ja miten sen ilmaisisin.. Keksin ihan itse termin tiedostava laihtuminen, kun mikään muu ei tunnu natsaavan. (Yritin googlailla mutta suomenkielisiltä sivuilta ei ainakaan tullut vastinetta.) Eli tämä matka jonka teen, teen askel kerrallaan ja ollen kiinni näissä kehoni muutoksissa, jotta pysyn itsessäni, pysyn kiinni siinä mitä minä teen. Jottei tulisi tunnetta että en tajua sitä muutosta joka minussa on tapahtunut.
Samoin haluan pysyä kiinni siinä hyvinvoinnissa jota olen itselleni rakentanut. Jos jossakin vaiheessa alkaa tuntua kurjalta ja nurjalta muutenkin kuin vain hetkittäin, niin laitan stopin päälle, hidastan tahtia ja katselen sitä mikä on alkanut mättää. Juuri nyt on sellainen kohta että olen ollut kovin väsynyt, tarkoitan tällä siis että väsyneempi kuin aiemmin, jos osaan selkeästi selittää. Ensimmäiset viikothan pidin vapaata, eli keskityin katsomaan tuota ravintopuolta, sekä lepäilemään treenien jälkeen. Koska olin aivan puhki suoraan sanottuna.
Nyt kun palailen toimistoon ja hoitelemaan muita juoksevia asioita (en voi oikeasti olla lomalla vuotta tai edes 10 viikkoa vaikka se kuinka kivaa olisikin) niin voimia menee muuallekin ja ehkäpä ne ovat siksi vähissä. Eräs syy voi olla myöskin se että muutaman kerran ravinnon saaminen on jäänyt liian vähille. Nou nou, ei näin. Ei jaksa jos ei syö riittävästi, ja oikein. Paukut ei riitä.
Joten tämän viikon hieman kevyemmin menen eteenpäin. Tarkoittaen sitä että ne ylimääräiset jotka mulla on ollut aerobisella puolella saavat olla tauolla. Nythän mulla on ollut mm viime viikolla liikuntaa yli 7 tuntia, tällä viikolla jätän pienemmäksi tuon.
Eli ei "nyt pitää", "vielä vähän revittelyä" eikä itseni rankaisemista, ei kuukausien päästä itseni edelleen itseni väärän näköisenä näkemistä..Kehon kuuntelemista, levollisuutta tällä matkalla josta on tulossa pitkä, sekä itseni rakastamista, sitä on minun tiedostava laihtumiseni... Jotta pysyisin kiinni itsessäni, olisin oma itseni ja kulkisin tämän matkan askel askeleelta enkä harppaillen.
J.K. Tämän kirjoittamisen jälkeen tuli olo että olenpas tässä kohdassa juuri nyt. Tänään mulla olisi ollut illalla suuresti rakastamani keramiikka- harrastus ja sen jälkeen olisin mennyt hallille uimaan kilsan verran sekä vesijumppaan. Enpäs sitten menekään. En jaksa. Läksin koirien kanssa ulos haukkaamaan hetkeksi happea (oli kivaa, minulla ja koirilla) ja nyt teen i-h-a-n rauhassa kalasoppaa ja virkkaan jotakin.. Sunnuntainen steppilauta ja eilinen bootcamp veti meikäläisen aika väsyksi joten tässä kohtaa on hyvä pitää vapaapäivää. Huomenna uudella innolla bootcampiin kuulaa heiluttelemaan..
.. mieheni ostama kolmas sormus nimittömässä pyörii siihen tahtiin että kävin jo kokeilemassa sitä toiseksi ostettua. Ei vielä, mutta kohtapuoliin..
..kotihousut, yhtä kokoa pienemmät kun ne toiset jotka on olleet käytössä, sujahtaa mukavasti jalkaan. Ihan kun suoraan vyötäröltä olisi lähtenyt muutama sentti..
..ja kun tutkin itseäni peilin edessä huomaan että takamuksessa on tapahtunut jotakin, se on ikäänkuin aivan hitusen verran kohottautunut ylöspäin.. ei anna ihan kokonaan periksi painovoimalle kuiten aikaisemmin..
Mietin tuossa että mitä minä oikeastaan haluan ja miten sen ilmaisisin.. Keksin ihan itse termin tiedostava laihtuminen, kun mikään muu ei tunnu natsaavan. (Yritin googlailla mutta suomenkielisiltä sivuilta ei ainakaan tullut vastinetta.) Eli tämä matka jonka teen, teen askel kerrallaan ja ollen kiinni näissä kehoni muutoksissa, jotta pysyn itsessäni, pysyn kiinni siinä mitä minä teen. Jottei tulisi tunnetta että en tajua sitä muutosta joka minussa on tapahtunut.
Samoin haluan pysyä kiinni siinä hyvinvoinnissa jota olen itselleni rakentanut. Jos jossakin vaiheessa alkaa tuntua kurjalta ja nurjalta muutenkin kuin vain hetkittäin, niin laitan stopin päälle, hidastan tahtia ja katselen sitä mikä on alkanut mättää. Juuri nyt on sellainen kohta että olen ollut kovin väsynyt, tarkoitan tällä siis että väsyneempi kuin aiemmin, jos osaan selkeästi selittää. Ensimmäiset viikothan pidin vapaata, eli keskityin katsomaan tuota ravintopuolta, sekä lepäilemään treenien jälkeen. Koska olin aivan puhki suoraan sanottuna.
Nyt kun palailen toimistoon ja hoitelemaan muita juoksevia asioita (en voi oikeasti olla lomalla vuotta tai edes 10 viikkoa vaikka se kuinka kivaa olisikin) niin voimia menee muuallekin ja ehkäpä ne ovat siksi vähissä. Eräs syy voi olla myöskin se että muutaman kerran ravinnon saaminen on jäänyt liian vähille. Nou nou, ei näin. Ei jaksa jos ei syö riittävästi, ja oikein. Paukut ei riitä.
Joten tämän viikon hieman kevyemmin menen eteenpäin. Tarkoittaen sitä että ne ylimääräiset jotka mulla on ollut aerobisella puolella saavat olla tauolla. Nythän mulla on ollut mm viime viikolla liikuntaa yli 7 tuntia, tällä viikolla jätän pienemmäksi tuon.
Eli ei "nyt pitää", "vielä vähän revittelyä" eikä itseni rankaisemista, ei kuukausien päästä itseni edelleen itseni väärän näköisenä näkemistä..Kehon kuuntelemista, levollisuutta tällä matkalla josta on tulossa pitkä, sekä itseni rakastamista, sitä on minun tiedostava laihtumiseni... Jotta pysyisin kiinni itsessäni, olisin oma itseni ja kulkisin tämän matkan askel askeleelta enkä harppaillen.
J.K. Tämän kirjoittamisen jälkeen tuli olo että olenpas tässä kohdassa juuri nyt. Tänään mulla olisi ollut illalla suuresti rakastamani keramiikka- harrastus ja sen jälkeen olisin mennyt hallille uimaan kilsan verran sekä vesijumppaan. Enpäs sitten menekään. En jaksa. Läksin koirien kanssa ulos haukkaamaan hetkeksi happea (oli kivaa, minulla ja koirilla) ja nyt teen i-h-a-n rauhassa kalasoppaa ja virkkaan jotakin.. Sunnuntainen steppilauta ja eilinen bootcamp veti meikäläisen aika väsyksi joten tässä kohtaa on hyvä pitää vapaapäivää. Huomenna uudella innolla bootcampiin kuulaa heiluttelemaan..
perjantai 8. helmikuuta 2013
Kolmas viikko
Kolmas viikko meneillään ravinnon ja liikunnan tutkimusmatkan aktiivi- vaihetta. Hyvältä tuntuu, paljon paremmalta kuin alkuksi. Alussa olin todella väsynyt ja kaikki oli niin kovin uutta, että olin aika sekaisinkin. Tein ja toimin vain välttämättömimmät, olin jopa töistä tauolla kun halusin keskittyä siihen mitä nyt olen oikeasti tekemässä.
Aimmin liikkumaan alkamiseni sujahti arkeeni niin helposti, kuin olisin laskeutunut lämpimään veteen (vaikka oikeasti hallissa se vesi tuntuu ensimmäisen hetken ajan aika kylmältä, joka ikinen kerta) mutta nyt kävelin suoraan sellaiseen myllyyn että siinä ei ihan sanoja sille heti löytynyt.
Olen syönyt viimeiset vuodet suht koht terveellisesti, mutta rajoittamatta millään tavalla minulle tyypillistä iltaherkuttelua tai laskematta syömääni määrää millään tavalla. Seurauksena on ollut se että kunto on kohonnut hiljalleen liikkumisten myötä ja olo on ollut parempi, mutta paino -jota minulla on reilusti ylimääräistä ja joka alkaa haitata terveyttäni- on pysynyt muutaman kilon heilahtelua huomioimatta paikallaan.
Minussa sikisi mielenkiinto isompaa mullistusta kohtaan. Sellaista jossa olisin tiukempi ravintoa kohtaan, sekä lisäisin liikkumista ja nimenomaan hakisin liikkumiselle uuden ulottuvuuden eli siirtyisin ainakin osittain kuivalle maalle. Uimisesta en halua luopua, vesi on minun elementtini ja nyt kun osaan uida niin se on entisestään ihanampaa..!
Se mitä teen juuri nyt on ruokavalio joka perustuu siihen että syön usein, kevyesti ja terveellisesti huomioiden liikkumiseni. Sillä liikuntaa riittää..
Sunnuntai, maanantai ja keskiviikko ohjatut tunnit, bootcampia ja vaihtelevia lajeja. Lisäksi kun kerran olen salilla otan tunnin jälkeen viimeisetkin voimat juoksumatolla kävellen intervalleja. Olen salaa rakastunut juoksumattoon, mitä en olisi uskonut ennen kuin kokeilin..
Tiistai ja torstaisin pyrin uimaan sen kilometrin ja sen jälkeen on vesijumppa.
Koska vähintään yksi vapaapäivä pitää olla jotta jaksaa, niin yksi päivä olisi vielä... ja eilen sain kuntosaliohjelman. Tuo ohjelma on juuri minulle tehty ja sen teki PT jonka peruskoulutus on fysioterapeutti, ja hän teki ohjelman jossa koko keho pääsee töihin, kuitenkin niin että pää paino on huonossa selässäni. Jospa tuo ryhtini oikenisi? Salillamme PT;t ovat nimenomaan Fustra- personal trainereita, joten se fustrakin varmaan tulee tutuksi ja auttaa ennestään selkääni.
Ihan mielenkiintoista miten tämä päiväohjelmani tässä tulevaisuudessa oikein rakentuu. Kehoni yleiskunnosta muuten puhumattakaan, sillä tämä tehovuosi kehoni kanssa on vasta aluillaan.
Olin vuonna 2010 mielestäni kouluarvosainossa 0 kuntoni kanssa. Pari vuotta uimahallilla on hilannut minut sinne neloseen. Ja parin viikon jälkeen tuntuu kuin olisin harpannut sinne 4,5 asti. Tavoite on että 50 viikon päästä voisin olla siellä 8 joka on minulle varmasti juuri riittävä, varsinaiseksi urheilijaksi en aio ollenkaan.
Hyvältä tuntuu tähän mennessä kaikenkaikkiaan.
Aimmin liikkumaan alkamiseni sujahti arkeeni niin helposti, kuin olisin laskeutunut lämpimään veteen (vaikka oikeasti hallissa se vesi tuntuu ensimmäisen hetken ajan aika kylmältä, joka ikinen kerta) mutta nyt kävelin suoraan sellaiseen myllyyn että siinä ei ihan sanoja sille heti löytynyt.
Olen syönyt viimeiset vuodet suht koht terveellisesti, mutta rajoittamatta millään tavalla minulle tyypillistä iltaherkuttelua tai laskematta syömääni määrää millään tavalla. Seurauksena on ollut se että kunto on kohonnut hiljalleen liikkumisten myötä ja olo on ollut parempi, mutta paino -jota minulla on reilusti ylimääräistä ja joka alkaa haitata terveyttäni- on pysynyt muutaman kilon heilahtelua huomioimatta paikallaan.
Minussa sikisi mielenkiinto isompaa mullistusta kohtaan. Sellaista jossa olisin tiukempi ravintoa kohtaan, sekä lisäisin liikkumista ja nimenomaan hakisin liikkumiselle uuden ulottuvuuden eli siirtyisin ainakin osittain kuivalle maalle. Uimisesta en halua luopua, vesi on minun elementtini ja nyt kun osaan uida niin se on entisestään ihanampaa..!
Se mitä teen juuri nyt on ruokavalio joka perustuu siihen että syön usein, kevyesti ja terveellisesti huomioiden liikkumiseni. Sillä liikuntaa riittää..
Sunnuntai, maanantai ja keskiviikko ohjatut tunnit, bootcampia ja vaihtelevia lajeja. Lisäksi kun kerran olen salilla otan tunnin jälkeen viimeisetkin voimat juoksumatolla kävellen intervalleja. Olen salaa rakastunut juoksumattoon, mitä en olisi uskonut ennen kuin kokeilin..
Tiistai ja torstaisin pyrin uimaan sen kilometrin ja sen jälkeen on vesijumppa.
Koska vähintään yksi vapaapäivä pitää olla jotta jaksaa, niin yksi päivä olisi vielä... ja eilen sain kuntosaliohjelman. Tuo ohjelma on juuri minulle tehty ja sen teki PT jonka peruskoulutus on fysioterapeutti, ja hän teki ohjelman jossa koko keho pääsee töihin, kuitenkin niin että pää paino on huonossa selässäni. Jospa tuo ryhtini oikenisi? Salillamme PT;t ovat nimenomaan Fustra- personal trainereita, joten se fustrakin varmaan tulee tutuksi ja auttaa ennestään selkääni.
Ihan mielenkiintoista miten tämä päiväohjelmani tässä tulevaisuudessa oikein rakentuu. Kehoni yleiskunnosta muuten puhumattakaan, sillä tämä tehovuosi kehoni kanssa on vasta aluillaan.
Olin vuonna 2010 mielestäni kouluarvosainossa 0 kuntoni kanssa. Pari vuotta uimahallilla on hilannut minut sinne neloseen. Ja parin viikon jälkeen tuntuu kuin olisin harpannut sinne 4,5 asti. Tavoite on että 50 viikon päästä voisin olla siellä 8 joka on minulle varmasti juuri riittävä, varsinaiseksi urheilijaksi en aio ollenkaan.
Hyvältä tuntuu tähän mennessä kaikenkaikkiaan.
Maitorahka on hyvää!
Ennen minusta maitorahkaa tuli käyttää joko
a) leivonnassa
b) kerman ja sokerin kanssa
Makuaistini lienee muuttunut..
Koska juuri nyt se ei kaipaa kuin seuralaisekseen
kuin esimerkiksi:
Herkkusalaattini
Joskus se herkku on niin pienestä kiinni
että
pesee salaatin
pilkkoo pikkuisen
pari purkkia aukaisee
ja sitten
nami nami
Matkaruno
En halua ihan valmista
en loppuun kaluttua
Haluan kulkea matkan
itse löytää ja oivaltaa
Haluan riemuita askelista
jokaisesta kaatumisesta
Maasta löytyvistä aarteista
pystyyn nousemisen tarmosta
Kaatumisen jälkeisistä askelista
varmuuden uudesta löytymisestä
Haluan tuntea tämän matkan
auringossa valossa kesäniityillä
varjoissa pimeässä räntäsateella
jokainen heti minua opettaa
kokemusten kirjoa kasvattaa
opin tuntemaan tämän matkan kokonaan
matkan oman elämäni
tiistai 5. helmikuuta 2013
Rautaa!
Törmäsin tietoon joka täytyy heti ottaa talteen... sillä maito ruokajuomana ei sitten ole ollenkaan hyvä juttu raudan saannin kannalta:
"Raudan esteeksi elimistössä asettuvat puolestaan tee ja kaakao sekä maidon ja juuston kalsium. Liha-aterian päälle nautittu maitokahvi saattaa estää jopa 80 % raudasta imeytymästä."
Tarkemmin tästä klikkaamalla.
"Raudan esteeksi elimistössä asettuvat puolestaan tee ja kaakao sekä maidon ja juuston kalsium. Liha-aterian päälle nautittu maitokahvi saattaa estää jopa 80 % raudasta imeytymästä."
Tarkemmin tästä klikkaamalla.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Kaksi viikkoa takanapäin
Laitan tänne talteen tämän päiväisen facebook-päivitykseni:
"Maanantai ja hetki itselleni, katsominen siihen missä nyt olen ja mitä teen. Olen rajusti rikkonut rutiineita, ryminällä mennyt epämukavuuselueelle ja siitä on seurannut suurta fyysistä väsymystä ja sellaistenkin rutiinien rikkoontumista joiden ei ollut tarkoitus rikkoontua. Joudun siis keskittymään entistä enemmän ihan normaaleihin arkipäivän rutiineihini jotka eivät tässä kohdassa suju rutiininomaisesti. Motivaatio, tahto ja ilo on edelleen tällä rasittavalla matkallani mukana. Olen luvannut itselleni että jos ne tai joku niistä katsoaa niin pysähdyn ja katson tilannetta uudelleen. Sillä uuden oppiminen ei ole mielekästä eikä hyvinvointia tuottavaa ilman niitä. Niin eri tavoin kuljen tänään tätä matkaa kun mitä olen tehnyt aiemmin, niin paljon enemmän rakastan itseäni ja arvostan hyvinvointiani. Kaksi viikkoa kestänyt suurin hässäkkä / shokki uuden aloittamisesta tuntuu nyt olevan takanapäin ja ehdin hieman jo katselemaan ja kirjoittamaan tuntemuksistani enemmän. Näen selkeämmin mitä virheitä olen itseni kanssa tehnyt aiemmin, näen selkeämmin kuinka vahva ja voimakas kaikessa inhimillisessä heikkoudessani olenkaan. Ennen uusi ja tuntematon on pelottanut minua, eikä se vire ole minusta kokonaan kadonnut vieläkään, mutta tänään se on kutistunut pienen pieneksi ja ennen kaikkea sisälläni on suuri uteliaisuus.
Seikkailumatkaa meidän jokaisen elämään, olkoon viikkonne ihana, kiinnostava, täynnä uusia löytöjä!"
"Maanantai ja hetki itselleni, katsominen siihen missä nyt olen ja mitä teen. Olen rajusti rikkonut rutiineita, ryminällä mennyt epämukavuuselueelle ja siitä on seurannut suurta fyysistä väsymystä ja sellaistenkin rutiinien rikkoontumista joiden ei ollut tarkoitus rikkoontua. Joudun siis keskittymään entistä enemmän ihan normaaleihin arkipäivän rutiineihini jotka eivät tässä kohdassa suju rutiininomaisesti. Motivaatio, tahto ja ilo on edelleen tällä rasittavalla matkallani mukana. Olen luvannut itselleni että jos ne tai joku niistä katsoaa niin pysähdyn ja katson tilannetta uudelleen. Sillä uuden oppiminen ei ole mielekästä eikä hyvinvointia tuottavaa ilman niitä. Niin eri tavoin kuljen tänään tätä matkaa kun mitä olen tehnyt aiemmin, niin paljon enemmän rakastan itseäni ja arvostan hyvinvointiani. Kaksi viikkoa kestänyt suurin hässäkkä / shokki uuden aloittamisesta tuntuu nyt olevan takanapäin ja ehdin hieman jo katselemaan ja kirjoittamaan tuntemuksistani enemmän. Näen selkeämmin mitä virheitä olen itseni kanssa tehnyt aiemmin, näen selkeämmin kuinka vahva ja voimakas kaikessa inhimillisessä heikkoudessani olenkaan. Ennen uusi ja tuntematon on pelottanut minua, eikä se vire ole minusta kokonaan kadonnut vieläkään, mutta tänään se on kutistunut pienen pieneksi ja ennen kaikkea sisälläni on suuri uteliaisuus.
Seikkailumatkaa meidän jokaisen elämään, olkoon viikkonne ihana, kiinnostava, täynnä uusia löytöjä!"
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Elintarvikkeiden koostumustietopankki
Jes, etsivä löytää ja niin edelleen. Löysin siis Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen ylläpitämän tietopankin elintarvikkeiden koostumuksesta. Jos kiinnostaa niin olkaa hyvä ja käykää katsomassa ja testaamassa sitä klikkaamalla tästä. Itse tulen varmaankin käyttämään tulevaisuudessa enemmänkin nyt kun kerran löysin sen.
Laihduttajan aineenvaihdunta
Viimeiset vuodet ennen tähän projektiin liittyen olen lukenut ja tutkinut aihetta paljon. Pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja laihtua, katsellut ilmiöitä joita minäkuvaan ja laihtumiseen liittyy, ja ennen kaikkea katsonut itsessäni sitä milloin tähän projektiin voin lähteä niin että sisin tietää mitä on tekemässä eikä odota jotakin mitä oikeasti ei tapahdu.
Jokin "pitäisi" minusta on tippunut pois, nyt tiedän että on oikea hetki.
Tähän tiedon hankintaan liittyen olen katsellut sitä tosiasiaa että moni laihduttanut lihoo uudestaan, aivan kuten itsellenikin kävi monesti silloin aiemmin. Pidempi tauko ja terveempi asenne itseeni on mahdollistanut tiedon vastaan ottamisen uudella tavalla. Olen hyväksynyt sen että tietynlainen huolettomuus siinä mitä itseeni mätän on ohitse. Jotenkin alan myös nähdä ja tuntea itsessäni sen tarpeettomuuden.
Ennen varsinaista laihdutusta on ollut omanlainen tutkimisen ja mietiskelyn projekti, jonka aikana olen katsonut sitä mitä haluan ja odotan ja hankkinut tietoa. Laihdutusvaihe itsessään on minulle tällä hetkellä mielikuvissani projekti, jonka jälkeen alkaa toisenlainen projekti. Nyt menen miinus kaloreilla ja liikun enemmän kuin tulen varmaan tulevaisuudessa liikkumaan. Kolmas projekti on painon ja hyvän kunnon ylläpitäminen ja sen olen mieltänyt monin tavoin vaativammaksi kuin kaksi edellistä johtuen ennen kaikkea pitkästä ajasta joka saattaa olla yhtä kuin loppuelämäni.
Olen huomannut että monissa elämän muutoksissa käytetään mittarina viittä vuotta. Sitten kun jonkun muutoksen kanssa on elänyt viisi vuotta niin se on syöpynyt itseen niin että suurin riski luisua vanhoihin elämäntapoihin on ohitse. Tuo on se aika johon olen sisimmässäni valmistautunut. Olen ajatellut että sitten rutiinini ovat sellaiset että paino ja kunto pysyvät omalla painollaan normiarjessa. Ja että aineenvaihduntakin olisi hyväksynyt uuden painon.
Tänään sitten törmäsin Valittujen Palojen (2/2013) artikkeliin jossa kerrottiin tutkimuksesta jossa oli todettu painoa pudottaneiden elimistön reagoivan painon pudotukseen niin että aineenvaihdunta kuluttaa laihdutuksen jälkeen huomattavasti vähemmän kuin samankokoisen laihduttamattoman ihmisen aineenvaihdunta. Erot olivat jopa 300 kalorin luokkaa, joka on todella paljon kun tuo ero on olemassa joka ikinen päivä.
Ymmärrän itse tämän erityisen hyvin, olemmehan me kehittyneet ihmiskuntana huikean nopeasti viimeisien vuosisatojen aikana, eivätkä kehomme varmasti ole ymmärtäneet miten nopeasti. Edelleenkään kaikkialla maapallolla kaikki eivät saa ruokaa siinä määrin kuin me täällä suomessa. Keho kertoo että on pula-aika ja säätää itsensä säästöliekille. Säästäähän tuo rahaa jos niin ajattelee, en varmaankaan koskaan enää tarvitse niin paljon ravintoa kuin silloin kun en ollut laihduttanut. Mutta tarkkaan kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa, jottei käy hassusti.
Eräs lahduttaja, Janice Bridge, tuossa jutussa sanoo: " Asiaan täytyy keskittyä joka hetki. En ajattele ruokaa koko ajan, mutta olen siitä jatkuvasti tietoinen."
Oma aineenvaihduntani on luultavasti säästöliekillä jo senkin takia että olen noin 10 vuotta sitten laihduttanut vähän väliä, olin oikea jojo-laihduttaja.
Toivon että saan luotua rutiinin ja tavan ravita itseäni niin että se mitä suuhuni pistän olisi ennen kaikkea ravintoa eikä ruokaa, sillä ravinto on sitä jonka avulla jaksan ja se on luonnostaan vähempikalorista.
J.K. Niin, mullehan on tehty aineenvaihdunta testi ja se näytti että mun aineenvaihdunta on 55 vuotiaan tasolla, eli hidastunut. Olen siis 40 tällä hetkellä. Joten on aiemmat laihduttamiset vaikuttaneet! Ja niistä on tosiaankin kymmenisen vuotta aikaa...
Jokin "pitäisi" minusta on tippunut pois, nyt tiedän että on oikea hetki.
Tähän tiedon hankintaan liittyen olen katsellut sitä tosiasiaa että moni laihduttanut lihoo uudestaan, aivan kuten itsellenikin kävi monesti silloin aiemmin. Pidempi tauko ja terveempi asenne itseeni on mahdollistanut tiedon vastaan ottamisen uudella tavalla. Olen hyväksynyt sen että tietynlainen huolettomuus siinä mitä itseeni mätän on ohitse. Jotenkin alan myös nähdä ja tuntea itsessäni sen tarpeettomuuden.
Ennen varsinaista laihdutusta on ollut omanlainen tutkimisen ja mietiskelyn projekti, jonka aikana olen katsonut sitä mitä haluan ja odotan ja hankkinut tietoa. Laihdutusvaihe itsessään on minulle tällä hetkellä mielikuvissani projekti, jonka jälkeen alkaa toisenlainen projekti. Nyt menen miinus kaloreilla ja liikun enemmän kuin tulen varmaan tulevaisuudessa liikkumaan. Kolmas projekti on painon ja hyvän kunnon ylläpitäminen ja sen olen mieltänyt monin tavoin vaativammaksi kuin kaksi edellistä johtuen ennen kaikkea pitkästä ajasta joka saattaa olla yhtä kuin loppuelämäni.
Olen huomannut että monissa elämän muutoksissa käytetään mittarina viittä vuotta. Sitten kun jonkun muutoksen kanssa on elänyt viisi vuotta niin se on syöpynyt itseen niin että suurin riski luisua vanhoihin elämäntapoihin on ohitse. Tuo on se aika johon olen sisimmässäni valmistautunut. Olen ajatellut että sitten rutiinini ovat sellaiset että paino ja kunto pysyvät omalla painollaan normiarjessa. Ja että aineenvaihduntakin olisi hyväksynyt uuden painon.
Tänään sitten törmäsin Valittujen Palojen (2/2013) artikkeliin jossa kerrottiin tutkimuksesta jossa oli todettu painoa pudottaneiden elimistön reagoivan painon pudotukseen niin että aineenvaihdunta kuluttaa laihdutuksen jälkeen huomattavasti vähemmän kuin samankokoisen laihduttamattoman ihmisen aineenvaihdunta. Erot olivat jopa 300 kalorin luokkaa, joka on todella paljon kun tuo ero on olemassa joka ikinen päivä.
Ymmärrän itse tämän erityisen hyvin, olemmehan me kehittyneet ihmiskuntana huikean nopeasti viimeisien vuosisatojen aikana, eivätkä kehomme varmasti ole ymmärtäneet miten nopeasti. Edelleenkään kaikkialla maapallolla kaikki eivät saa ruokaa siinä määrin kuin me täällä suomessa. Keho kertoo että on pula-aika ja säätää itsensä säästöliekille. Säästäähän tuo rahaa jos niin ajattelee, en varmaankaan koskaan enää tarvitse niin paljon ravintoa kuin silloin kun en ollut laihduttanut. Mutta tarkkaan kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa, jottei käy hassusti.
Eräs lahduttaja, Janice Bridge, tuossa jutussa sanoo: " Asiaan täytyy keskittyä joka hetki. En ajattele ruokaa koko ajan, mutta olen siitä jatkuvasti tietoinen."
Oma aineenvaihduntani on luultavasti säästöliekillä jo senkin takia että olen noin 10 vuotta sitten laihduttanut vähän väliä, olin oikea jojo-laihduttaja.
Toivon että saan luotua rutiinin ja tavan ravita itseäni niin että se mitä suuhuni pistän olisi ennen kaikkea ravintoa eikä ruokaa, sillä ravinto on sitä jonka avulla jaksan ja se on luonnostaan vähempikalorista.
J.K. Niin, mullehan on tehty aineenvaihdunta testi ja se näytti että mun aineenvaihdunta on 55 vuotiaan tasolla, eli hidastunut. Olen siis 40 tällä hetkellä. Joten on aiemmat laihduttamiset vaikuttaneet! Ja niistä on tosiaankin kymmenisen vuotta aikaa...
lauantai 2. helmikuuta 2013
Pizzaaa...!
Lepopäivä ja lauantai-ilta, mieli teki pizzaa! Tämän sitten tein, elämäni ensimmäistä kertaa laskin kalorit ja vaihdoin ketsupin tomaattipyreeseen, tonnikalan öljystä veteen sekä oltermannin 17 % prosenttiseen. En edes viitsinyt laskea paljonko aiemmassa pizzassani on ollut kaloreita, varmaankin tuplat. Yllättäen se juttu oli tonnikalan laskenut rasvaprosentti, joka teki tästä ehkä aavistuksen kuivaa. Ensikerralla tomaattia ja sipulia joukkoon mukaan. Mutta todellakin maistui erinomaisen herkulliselta tämäkin:
 |
| Tonnikalapizza 496 kcal |
Pirkka pizzapohja
Puoli purkkia tomaattipyrettä, tonnikalaa ja ananasta
Pari desiä juustoraastetta
Uunissa 250 astetta 6 min
Iltapala
Keräilen nyt näitä syömisiäni kuvallisesti jotta ne iskeytyisi tajuntaan, painisivat voimakkaamman kuvan kuin ne suklaat sun muut napostelut. Ehkä joskus vielä viitsin tulostella näitä täältä ja tehdä ihan itselle oman "keittokirjan" tai jotakin... Eilen illalla tämä teki gutaa telkkua katsellessa:
 |
| Iltapalasalaatti 112 kcal |
perjantai 1. helmikuuta 2013
Oma kuntotesti
Uimassa kävin, kaksi kilometriä meni aikaan 1 t 20 min. Huikeaa että jaksan uida noin kauan! Ja uinti sujuu, nopeasti vielä verrattuna aikaisempaan. Tämä täytyy testata uudelleen sitten jahka Kevyt Sankari on ohitse.
Väsyttää, ja itseni vääntäminen kamojen kanssa autoon tuntuu siltä että kamojen lisäksi joudun kasaamaan itseänikin isosti joka kerta. Silti motivaatio on vielä kohdallaan ja halu tehdä tämä projekti on voimissaan. Sen lupasin itselleni että jos jossakin vaiheessa alkaa suuresti vituttamaan ja väsyttämään muuallakin kuin kehossa niin lyön jarrut kiinni ja katselen asiaa uudelleen.
Se verran toivon jo hallitsevani tätä hommaa, että voisin keskittyä töihin ensi viikolla, tuo kuu kun tuossa meni vaihtumaan niin paperi nivaska alkaa odotella minua..
Ennen liikuntaa: puuroa ja maitoa
Ennen liikuntaa syöminen on ollut viime viikkoina sellainen juttu jonka olen oivaltunut olevan hyvin oleellinen. Jos en syö riittävästi, en jaksa liikkua kunnolla vaan voimat loppuu kesken. Jos syön liikaa tai liian lähellä liikuntaa, vatsassa painaa ja ällöttää.
Tämä on kohta jota olen katsonut erittäin tarkasti, ja katsontakanta muuttuu ruuasta ravinnoksi. Ruoka on jotakin mitä syödään jos tekee mieli, jotakin mitä olen mässyttänyt sen tarkemmin miettimättä. Ravinto taas polttoainetta keholle.
Joten kotona noin tunti ennen liikkumaan lähtemistä syön puuron johon pilkon yhden omenan ja samalla nautin päivittäisen annokseni maitoa (tykkään kylmästä maidosta) kanelilla höystettynä. Annos ei näytä erityisen kulinaristiselta, vaikka onkin minusta herkkua. Ennenkaikkea tuo syntyy muutamassa minuutissa:
Tämä on kohta jota olen katsonut erittäin tarkasti, ja katsontakanta muuttuu ruuasta ravinnoksi. Ruoka on jotakin mitä syödään jos tekee mieli, jotakin mitä olen mässyttänyt sen tarkemmin miettimättä. Ravinto taas polttoainetta keholle.
Joten kotona noin tunti ennen liikkumaan lähtemistä syön puuron johon pilkon yhden omenan ja samalla nautin päivittäisen annokseni maitoa (tykkään kylmästä maidosta) kanelilla höystettynä. Annos ei näytä erityisen kulinaristiselta, vaikka onkin minusta herkkua. Ennenkaikkea tuo syntyy muutamassa minuutissa:
 |
| Omena-kanelipuuro ja lasi maitoa 273 kcal |
Takaa vilahtaa uusin kg- lehti jonka nappasin lehtihyllystä kun huomasin että siinä on juttu rutiineista jotka ovat mielessäni olleet viime aikoina voimakkaasti. Juuri nyt rikon rutiineitani voimakkaasti ja tarkoituksellisesti. Liikun omalta mukavuusalueeltani epämukavuusalueelle joka laajenee yllättävän nopeasti kun sinne menee voimalla ja tahdolla. Epämukavuus tuntuu väsymykseltä ja kivulta, mutta samaan aikaan myös erityisen herkulliselta. Olenhan tässä jo pari vuotta henkisesti valmistautunut tähän. Nyt saa ja pitääkin tuntua.
Käsivaivaa
Lapioin 17.12.2012 talomme sokkelin lumenpeittoon ja sen jälkeen molemmat käteni ja ranteeni olivat kovin kipeät. Annoin kylmää ja pidin tukisidettä ja sekä lepoa joulun ja uuden vuoden aikaan. Vasen käsi parantui, ja oikeakin tuli paremmaksi vaikka siinä kipuja vielä olikin. Heti uuden vuoden jälkeen lähdin reissuun jossa minun ei tarvinnut käyttää käsiäni oikeastaan ollenkaan, joten oikea käsi erityisen paljon lepoa kun normaaleja kodin toimia ei tarvinnut tehdä. Käsi parani edelleen sen verran että kipu alkoi täsmentyä peukaloon ja selkeään kohtaan ranteeseen.
Kotiin tultuani tilailin lääkärin aikaa, ja nyt on käsi kuvattukin. Mitään ei röntgenkuvista löytynyt eli jotakin ihan muuta on kyseessä. Lääkäri epäilee hermopinnettä ja sain lähetteen hermorata tutkimuksiin.
Miten sitten liikunta ja kipeä käsi? Olen pitänyt kädessä tukea aina liikkuessani ja iltaisin antanut kylmää vaikka ei se kylmä tunnu juuri mitään auttavan. Lisäksi käytän pienintä kahvakuulaa / painoa ja varon kättä. Oikeastaan kahvakuulan kanssa ei juuri olen ongelmaa, vaan punnertamisen kanssa. Nimittäin kivuliain asento on kun peukaloa laittaa kauemmas muista sormista ja varaa kääntää rannetta. Joten punnerran pylly pystyssä ja varon kättä, yrittämättäkään hullutella tässä kohdassa. Käsi on tärkeä.
Mietin miten paljon olen tässä suhteessa muuttunut. Ennen tälläinen käden kipu olisi todennäköisesti estänyt minua liikkumasta kokonaan. Ettei vaan mitään käy... Ja nyt liikun kuitenkin, kättäni varoen mutta liikun.
Jonkin ylivarovaisuus lienee peruja sairaala/ lääkäri/ toimenpide - kammostani, samoin kuin siitä että motivaatio ei ole sitten kuitenkaan ollut ihan katossa. Ja oman kehon kuunteleminen ei ole ollut ihan siinä kohdassa jossa olisin itse siihen luottanut.
Nyt kuitenkin näillä mennään, ja käsi on kipeänä matkassa muistuttamassa ei liian kovaa vaikka motivaatio ja halu on kova. Ja ehkäpä juuri siksi, että hiljentäisi minua tässä kohdassa kun nälkä taitaa olla isompi kun vatsa tämän liikkumisen kanssa.
Sinänsä mielenkiintoista nähdä sitten myöhemmin mitä kädestä löytyy ja millä aikataululla saan terveen käden. Jos edistystä tapahtuu yhtä nopeasti kuin nyt niin kymmenviikkoa humahtaa ennen kuin lopullinen diagnoosi on tehty. Ehtinen matkan varrella varmasti kokeilemaan Kalevalaista jäsenkorjaajaa ja naprapaattia ja ja..
Kotiin tultuani tilailin lääkärin aikaa, ja nyt on käsi kuvattukin. Mitään ei röntgenkuvista löytynyt eli jotakin ihan muuta on kyseessä. Lääkäri epäilee hermopinnettä ja sain lähetteen hermorata tutkimuksiin.
Miten sitten liikunta ja kipeä käsi? Olen pitänyt kädessä tukea aina liikkuessani ja iltaisin antanut kylmää vaikka ei se kylmä tunnu juuri mitään auttavan. Lisäksi käytän pienintä kahvakuulaa / painoa ja varon kättä. Oikeastaan kahvakuulan kanssa ei juuri olen ongelmaa, vaan punnertamisen kanssa. Nimittäin kivuliain asento on kun peukaloa laittaa kauemmas muista sormista ja varaa kääntää rannetta. Joten punnerran pylly pystyssä ja varon kättä, yrittämättäkään hullutella tässä kohdassa. Käsi on tärkeä.
Mietin miten paljon olen tässä suhteessa muuttunut. Ennen tälläinen käden kipu olisi todennäköisesti estänyt minua liikkumasta kokonaan. Ettei vaan mitään käy... Ja nyt liikun kuitenkin, kättäni varoen mutta liikun.
Jonkin ylivarovaisuus lienee peruja sairaala/ lääkäri/ toimenpide - kammostani, samoin kuin siitä että motivaatio ei ole sitten kuitenkaan ollut ihan katossa. Ja oman kehon kuunteleminen ei ole ollut ihan siinä kohdassa jossa olisin itse siihen luottanut.
Nyt kuitenkin näillä mennään, ja käsi on kipeänä matkassa muistuttamassa ei liian kovaa vaikka motivaatio ja halu on kova. Ja ehkäpä juuri siksi, että hiljentäisi minua tässä kohdassa kun nälkä taitaa olla isompi kun vatsa tämän liikkumisen kanssa.
Sinänsä mielenkiintoista nähdä sitten myöhemmin mitä kädestä löytyy ja millä aikataululla saan terveen käden. Jos edistystä tapahtuu yhtä nopeasti kuin nyt niin kymmenviikkoa humahtaa ennen kuin lopullinen diagnoosi on tehty. Ehtinen matkan varrella varmasti kokeilemaan Kalevalaista jäsenkorjaajaa ja naprapaattia ja ja..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)