Muutama kilo on tullut pudotettua, tarkemmin kolmisen kiloa. Mietin tätä siitäkin näkökulmasta, että oikeasti se kolme kiloa on KUUSI PAKETTIA VOITA, joka on oikeasti paljon. Ja se tuntuu..
.. mieheni ostama kolmas sormus nimittömässä pyörii siihen tahtiin että kävin jo kokeilemassa sitä toiseksi ostettua. Ei vielä, mutta kohtapuoliin..
..kotihousut, yhtä kokoa pienemmät kun ne toiset jotka on olleet käytössä, sujahtaa mukavasti jalkaan. Ihan kun suoraan vyötäröltä olisi lähtenyt muutama sentti..
..ja kun tutkin itseäni peilin edessä huomaan että takamuksessa on tapahtunut jotakin, se on ikäänkuin aivan hitusen verran kohottautunut ylöspäin.. ei anna ihan kokonaan periksi painovoimalle kuiten aikaisemmin..
Mietin tuossa että mitä minä oikeastaan haluan ja miten sen ilmaisisin.. Keksin ihan itse termin tiedostava laihtuminen, kun mikään muu ei tunnu natsaavan. (Yritin googlailla mutta suomenkielisiltä sivuilta ei ainakaan tullut vastinetta.) Eli tämä matka jonka teen, teen askel kerrallaan ja ollen kiinni näissä kehoni muutoksissa, jotta pysyn itsessäni, pysyn kiinni siinä mitä minä teen. Jottei tulisi tunnetta että en tajua sitä muutosta joka minussa on tapahtunut.
Samoin haluan pysyä kiinni siinä hyvinvoinnissa jota olen itselleni rakentanut. Jos jossakin vaiheessa alkaa tuntua kurjalta ja nurjalta muutenkin kuin vain hetkittäin, niin laitan stopin päälle, hidastan tahtia ja katselen sitä mikä on alkanut mättää. Juuri nyt on sellainen kohta että olen ollut kovin väsynyt, tarkoitan tällä siis että väsyneempi kuin aiemmin, jos osaan selkeästi selittää. Ensimmäiset viikothan pidin vapaata, eli keskityin katsomaan tuota ravintopuolta, sekä lepäilemään treenien jälkeen. Koska olin aivan puhki suoraan sanottuna.
Nyt kun palailen toimistoon ja hoitelemaan muita juoksevia asioita (en voi oikeasti olla lomalla vuotta tai edes 10 viikkoa vaikka se kuinka kivaa olisikin) niin voimia menee muuallekin ja ehkäpä ne ovat siksi vähissä. Eräs syy voi olla myöskin se että muutaman kerran ravinnon saaminen on jäänyt liian vähille. Nou nou, ei näin. Ei jaksa jos ei syö riittävästi, ja oikein. Paukut ei riitä.
Joten tämän viikon hieman kevyemmin menen eteenpäin. Tarkoittaen sitä että ne ylimääräiset jotka mulla on ollut aerobisella puolella saavat olla tauolla. Nythän mulla on ollut mm viime viikolla liikuntaa yli 7 tuntia, tällä viikolla jätän pienemmäksi tuon.
Eli ei "nyt pitää", "vielä vähän revittelyä" eikä itseni rankaisemista, ei kuukausien päästä itseni edelleen itseni väärän näköisenä näkemistä..Kehon kuuntelemista, levollisuutta tällä matkalla josta on tulossa pitkä, sekä itseni rakastamista, sitä on minun tiedostava laihtumiseni... Jotta pysyisin kiinni itsessäni, olisin oma itseni ja kulkisin tämän matkan askel askeleelta enkä harppaillen.
J.K. Tämän kirjoittamisen jälkeen tuli olo että olenpas tässä kohdassa juuri nyt. Tänään mulla olisi ollut illalla suuresti rakastamani keramiikka- harrastus ja sen jälkeen olisin mennyt hallille uimaan kilsan verran sekä vesijumppaan. Enpäs sitten menekään. En jaksa. Läksin koirien kanssa ulos haukkaamaan hetkeksi happea (oli kivaa, minulla ja koirilla) ja nyt teen i-h-a-n rauhassa kalasoppaa ja virkkaan jotakin.. Sunnuntainen steppilauta ja eilinen bootcamp veti meikäläisen aika väsyksi joten tässä kohtaa on hyvä pitää vapaapäivää. Huomenna uudella innolla bootcampiin kuulaa heiluttelemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti