Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

torstai 14. helmikuuta 2013

Ei ole hermoissa vikaa

No niin, eli lisää käsiasiaa.

Aiemminhan tuo käsi on jo röntgenkuvattu eli murtumia siellä ei ollut. Tänään oli käden hermorata tutkimus, jota lähtetteen perusteella kerkesin jonkin verran jännittelemäänkin. Itse tutkimus sinänsä ei ollut kovin paha. Varsinkin ne sähkösykäykset jotka tulivat suoraan ihoon, tuntuivat jopa mielyttäviltä. Lihaksiston tutkimus tehtiin myös sähköllä, sillä kertaa vain laitettiin neula lihakseen ja sieltä se sähköisku tuli. Ei sekään paha, neulakammoisena käänsin katseen toiseen suuntaan ja kaiken kaikkiaan tuo oli lähinnä epämiellyttää muttei sen enempää.

Lääkäri sanoi mulle suoraan, ettei löydä vikaa hermostosta eikä lihaksistosta, ja sitten käänteli ja väänteli ja tutki kättäni. No se sitten sattui kun kokeili noita kipuasentoja, tuskaa... Hän epäili että jotakin jännepuolen vikaa.

Eli nyt on luut, hermot ja lihakset testattu. Saas nähdä mihin se omalääkäri lähettää sitten seuraavan kerran..

Se mikä mulla on tässä kohdassa pelkona, on se että kädessä on oikeasti jotakin sellaista vaivaa joka tarvitsee leikkausta. Mikä muu tahansa, kuntoutus tai edes lepo ei tunnu ollenkaa niin pahalta vaihtoehdolta. Leikkaus tarkoittaa aina pitkää toipumista kera tikkien ja käden ollessa kyseessä tämä liikuntainnostukseni lepattelisi tässä vähän niin kuin tyhjän panttina. Mä tykkään kahvakuulista, mä haluan heilutella niitä, mä haluan kehittyä punnerruksessa ja niin monessa muussa.. *huokaus*

Myönnän että sisimmässä kiehui tumma vesi kun ajelin kotiinpäin sieltä tutkimuksesta, käden erityisen kova vihlonta tutkimuksen jälkeen ei jeesannut ollenkaan... Nyt muutama tunti jälkeenpäin olen jo rauhoittunut, kaipa tämä sitten menee niin kuin on tarkoitus, tavalla tai toisella..



2 kommenttia:

  1. Etteköhän te sitten keksi jotakin muuta liikuntaa kuulan tilalle. Esim. se pyöräily, ym... älä masennu kyllä se siitä..

    Minäkin olen katsellut tuotaa tulevaa lukkariani, mitä kivaa siellä olis tarjolla. Olen kerran ollut kahvakuulan näytetunnilla ja se tuntui tosi mukavalta. Sitä lukkaria ei nyt ole vielä tehty mutta itekseni olen suunnitellut mukavia vaihtoehtoja. Mutta fyssarin ja ennenkaikkea kontrollikäynnin jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis olenhan mä nytkin tehnyt esim kättä erityisesti rasittavat punnerrukset aina pylly pystyssä, jossain kohtiin sitä voi säästää ja toisissa sitten se toinen vaihtoehto on aina paljon vähäemmän kuluttava/ kehittävä. Mieli tekee kuitenkin saada muutamassa viikossa se kasin kuula käyttöön, kasvaa lihakset nopeesti tuon kanssa. Ja kele jos leikkaavat niin sehän on sitten tosi pitään "käyttökelvoton". Kun into ja fiilis on päällä.. no, katselen askel kerrallaa.

      Vai "tuntui tosi mukavalta" kahvakuula :-D Mulla ei sellasesta kuulasta olekaan mitään havaintoa... mulla se on niin hemmetin kamalan inhottavan ihanan upean huikea- kahvakuula ;-)

      Poista