Uh huh, mokasin..

Olin tänään päivälenkillä koirien ja miehen kanssa. Mentiin metsään, metsään jossa joutui astelemaan puiden yli ja maasto oli tosi epätasaista. Oli jotenkin ihan kamalan vaikeaa, hengästytti eikä jalka meinannut nousta.. Ja mietin että mikä tässä nyt on niin vaikeaa..

Ja alkoihan se valjeta pikkuhiljaa.. mulla oli kaksi numeroa liian isot kengät (ne oli ne kahden villasukan kengät jotka olin hankkinut kun olin isompi - jalka on pienentynyt numerolla ja mulla oli vain yhdet villasukat, joten kengät pyöri jaloissa). Enkä ollut aamusmoothien jälkeen syönyt mitään, ja oli jo iltapäivä eli heikotti. JA se eilin spinning paino vielä jaloissa. Aaaarg..!

Oli ihana ilma, paikkasta vain jotakin -6 ja lunta satoi hiljalleen. Mutta mulla oli oikein tuskien tunti. Miten kävely voikin siis olla niin vaikeaa joskus..

Nyt mä meinasin että hävitän noi kengät ettei vain vahingossakaan tule laitettua jalkaan. Ja ensikerralla syön ennen lenkille lähtöä, kotona ihan heikotti. Onneksi puuro valmistui pian. Tuo kaurapuuro raejuustolla on erittäin toimiva juttu, kun se valmistuu pian ja on lämmintä. Sen verran nimittäin tuulikin tuolla että lämmin teki tosi hyvää.

Viikon verran olen nyt keventänyt ja lösähdys alkaa kadota hiljalleen. Kasvot jotka katsoo peilistä tuntuu paljon tutummilta nykyään :-) 

Banaanilettu

Kokeilin banaanilettua aiemminkin, enkä oikein vakuuttunut. Toinen kerta toden sanoi, kun oivalsin että tarvitsen "pamiksia" taikinan tekemiseen. Eli yksi banaani ja kaksi kananmunaa tehosekoittajalla sekaisin ja paistinpannulle.. Tällä kertaa onnistui! Seurana vadelmaa ja mustikkaa. Herkkua!

Lettu ei ole sellainen makea kuin jauhoista tehtyinä vaan enemmän "ruokaisan tuntuinen". Tämä meni mulla iltaruokana kun en jaksanut mitään isompaa alkaa vääntämään, miehet kun söi jotakin ihan muuta. Laitan siis "korvan taakse" seuraavakin kertaa varten..

Lösähtämistä

Motivaatio kateissa,

aivot ja energia töissä.

Tilikauden vaihdos ja ulkona järkyttävät pakkaset.

Miinus 20 asteessa ei lähde lenkille koirat eikä emäntä.

Kaikki valkoinen pasta, peruna ja pullat houkuttelee,

vievät mennessään tämä naisen.

Tunnen olevani turpea,

olen turpea.

Kasvot näyttävät ilman meikkiä karun totuuden:

Ei hyvä siis heilu kovinkaan paljon.

Niska-hartia- seutu sentää jo leikkii mun kanssa paremmin.

Hieroja auttoi todella paljon, vaikka se kipeää tekikin.

Fustraan joka aamu ja syön smoothieni.

Siinä se terveellisyys sitten onkin.

Iltapäivästä tekee mieli pullaa ja muita herkkuja..

Salille tai hallille ei tule lähdettyä.

Tilikauden vaihdos alkaa kohta olla osaltani ohitse,

toimistokin jo kokenut vuotuisen kurinpalautuksen

ja kasaantuvat paperipinot on siivottu.

Taitaa olla kohta aika ottaa jälleen omaalomaa,

siirtää työasiat hetkeksi enemmän tai vähemmän syrjään

ja keskittyä omaan hyvinvointiini. 

Uimista kaipaan ehkä eniten,

edellisestä hallilla käynnistä ON aikaa..

Tänään tein facebookin huokuttelemana pienen kyykky-

kuntotestin tässä toimissa. Kyykkyjä tuli 44 kpl minuutissa.

Eli ikäiselleni tulos on erinomainen. Huonosta erinomaiseen vuodessa. 

Ei paha. Eikä tilanne nyt ihan toivoton siis ole!

Katsoin vielä kuvaani ennen postaamista,

ja huomasin että silmät on kuitenkin siniset.

Nehän menee mulla harmaiksi silloin kun olen ihan sairaan huonossa kunnossa.

Joten ehkä se motivaationkin on ihan nurkan takana..

Testipuuro

Olen jumissa, oikeasti. Viime tiistaista asti, eli viikon verran on vasen hartia vaivannut oikein urakalla. Vaikka kuinka olen työstänyt tuota hartiaa niin aina kun en keskity siihen kunnolla, se vetää kireälle. Ensiapuna olen käyttänyt kylmää, kuumaa, buranaa, venyttelyä.. Eilen fustrassa pt sanoi että nyt se on rauhoittunut sen verran että hierojalle lomps, jotta sen voisi nyt hieroa rauhalliseksi. Hieroja onkin varattu torstaille. 

Paino tipahti parissa päivässä muutaman kilon, eli puolet tuosta nousseesta painosta oli tullut "oikeaa" ja puolet oli sitten sitä nestettä kaikesta suolaisesta mitä on tullut syötyä. Niitä ja loppuja miinustettavia kiloja kohti siis tänä vuonna.. ja parempaa lihas- ja yleiskuntoa!

Tänään vihdoin rohkenin tehdä SEN puuron josta niin paljon puhutaan. Eli kaurapuuro raejuustolla. Peruskaurapuuro eli 1 dl puurohiutaleita ja 2,5 dl vettä ja kun valmis niin lisäsin reilusti tuota raejuustoa. Ylläri oli melkoinen kun huomasin että joo, tämähän on ihan syötävää. Omalla tavallaan hyvää, kevyen ja pehmeän tuntuista. Sekä puuron että raejuuston oma maku pääsi esiin. Tähänhän voisi lisätä vielä marjoja jos haluaisi jotakin makeaa lisäksi. Mutta toimii oikeasti siis näinkin! 

Olin jo kerennyt muutaman lusikallisen ottaa ennen kuin muistin kuvata... 

Ja söin tämän siis lounaana, aamulla kun tulee syötyä edelleen sitä shoothieta. Ja mulla on hyvä lämmin ja energinen olo mikä on tärkeää kun ulkona on -15 astetta. Ei ollenkaan sellainen väsynyt ja lösähtänyt olotila. Suosittelen siis kokeilemaan!

Elämää joululoman jälkeen..

Viimeinen kuukausi on mennyt mentaliteetilla "nyt nähdään paljonko paino voi kuukaudessa nousta" ja vaakalla käynti kertoi että +4,1 kg. Oletan osan tästä olevan nestettä, koska tuota suolaista on tullut vedettyä kaksin käsin. Puhumattakaan tietysti makeasta.. mutta juu, mielikuvista huolimatta ei kuukaudessa sitä kymmentä tai viittätoista kiloa saa itseensä tarttumaan. Koska ihan oikeasti en kyllä pidätellyt ollenkaan.

Seuraava testi onkin sitten kuinka nopeasti tuo lähtee terveellisesti pudottamalla. Elikkä mihinkään dieettiin en ole hyppäämässä vaan peruskevyellä ruokavaliolla liikkeelle.

Ja liikunta.. Ihanainen pt keksi että meidän eka treeni oli jo 2.1. ja aloitettiin bootcampilla. Voin kertoa että vaikka jarruttelin, ja kahvakuula siinä ihan kivasti liikkui, niin neljä päivää meni koko keho niin hemmetin kipeänä.. Joulunaikaan kun ei ole tullut muuta liikuntaa harrastettua kun kevyitä kävelylenkkejä koirien kanssa sekä muutaman kerran fustraa. Ja tuon fustaran puutteen kyllä huomaa, plus sen että aikaa on tullut vietettyä olkkarin sohvalla kutomassa. Nimittäin on tuo niska-hartia seutu sen verran kipeänä. Plussaa on kuitenkin se että nyt selätin sen kantapää- kammon joka on 20 vuotta kiusannut ja osaan tehdä omat ja perheen villasukat ihan itse!
( http://leenanlumous.blogspot.fi/2013/12/sukkasatu.html )

Ja miltä tämä ylimääräinen kehossa tuntuu, se tuntuu yllättävän raskaalta. Vähän kuin olisi läski-lapsi tuossa vatsassa, eli olisin raskaana.. Eli mieleen on juolahtanut se kun olin tämän kokoinen viimeksi ja tunsin oloni niin kamalaksi, ja nyt olen tuntenut olon kevyeksi ja raikkaaksi.. ja muutaman kilon lisällä jälleen tunnen itseni NORSUKSI, niin kyllä se on selvästi sellainen juttu että lihoessa sitä tuntee itsensä isoksi ja kamalaksi varmaankin koska siihen entiseen verrattuna on painavampi ja liikkuminen hankalaa. Ja sitten taas laihtuessa kevenee entiseen verrattuna.

Joten siis "raskaana" ja jumissa alkaa tämä vuosi..