Uh huh...!

Näin pääsiäisenä ja herkutteluluvan haltijana tajuntaan on jysähtänyt ihan täysillä ravinnon & liikkumisen suora yhteys toisiinsa. Se on toki kongretisoitunut moneen kertaan meinneillä viikoilla mutta ihan totta tuntuu kuin en olisi muistanut miltä tuntuu rasvaista, sokerista, raskasta ruokaa. Suussahan tuo tuntuu hyvältä, erityisen, mutta vatsassa taas ei ollenkaan. Olo on raskas, vatsa turpea eikä liikkuminen edes täällä kotosalla ole ollenkaan niin kevyttä kuin menneillä viikoilla. 

Aika nopeasti sitä saapi syömällä itsensä tuntemaan vanhaksi ja kankeaksi.. Huomenna on viimeinen treeni ja täytyy myöntää että olen jo sopinut itseni kanssa siitä että karjalanpaistia on tarjolla vasta kun kotiudun sieltä illalla. Sillä muuten liikkumisesta menee ihan kaikki ilo ja onni. 

Eipä siis mikään ihme että mulla on ollut aikoja jolloin liikkuminen ei ole kiinnostanut ollenkaan, eihän se väärällä ravinnolla edes luonnistu!

Loppupunnitus miinus 9 kg

Niihän se meni sitten että ysi on mun lukuni selvästi, nimittäin loppupunnituksessa oli tasan 9 kg lähtenyt tämän reilun 9 viikon aikana. Olen tyytyväinen. Ei. Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Tämän urakan kunniaksi sitten myös yksi toimintakuva. Tuolla salillahan ei normisti kännyjä kuljetella, mukana on yleensä vain vesipullo & hikipyyhe. Nyt treineri sitten ystävällisesti otti muutamia kuvasia joista eräs tässä.. Kahvakuula saapi kyytiä!

j.k. kurkkasin juuri tuloksia ja tuo 9 kg on prosenteissa 9.8 % painostani pois!

Kevyet 10 viikkoa

Kevyt Sankari on viimeisellä viikolla ja mietin mitä olen kokonaisuutena tästä jaksosta saanut itselleni. Versinaisestihan en ehtinyt alussa oikeastaan miettiä mitä haluaisin, koska ilmoittauduin tähän niin että koko hommahan alkoi ikäänkuin samaan aikaan. Nyt täytynee tehdä ihan lista..

- Liikunta kuivalla maalla ei tunnu enää kaukaiselta ajatukselta, eikä ahdistavalta. Jollain kummallisella tavalla hikeen & hengästymiseen on jo tottunut. Ja itse asiassa hetkittäin se on tuntunut jopa erityisen riemastuttavalta, varsinkin kun huomaa niitä edistymisen askelia..

- On ollut huikeaa huomata kuinka kunto kasvaa, kun se alussa oli todellakin ihan onneton. Ensimmäisen tunnin jälkeen tuli kyyneeleet silkasta väsymyksestä. Nyt ei ole enää itkettänyt vaikka istumaan tuntien jälkeen onkin ollut erityisen mukava päästä.

- Kuvittelin aiemmin että mulla on tooosi huono tasapaino, nyt olen oivaltanut että mulla on ollut ennen kaikkea tooosi huonot lihakset, hankalahan niillä on ollut mitään kannatella. Juuri eilen onnistuin ensimmäistä kertaa venyttämään etureittä toisen jalan ollessa yksin maassa - ilman tukea seinästä!

- Ihan BEST porukkaa mun kanssa tässä jutussa, pukuhuone huumori on kukkinut ja ihan selvästi olemme aktiivisempien kanssa ryhmäytyneet hieman.

- Nyt omien tuntien jälkeen uskaltanee noille yleisillekin tunneille.

- Olen huomannut että mä oikeasti kykenen kieltäytymään herkuista eikä se ole ollut edes kovinkaan vaikeaa!

- Olen oppinut lomottamaan vettä pitkin päivää..

- Olen oppinut yhdistämään ravinnon & liikkumisen niin että osaan syödä oikealla tavalla oikeaan aikaan jotta jaksan eikä massu pullota.

- Paino on tippunut mukavasti, ihan en taida yltää tavoitteeseen mutta se jäänee niin vähän vajaaksi ettei edes harmita. Jotenkin niin paljon tärkeämpää on ihan se keventynyt olotila!

- Tämä on ollut hyvä alku tälle vuodelle!



p.s. Se tavoite painon pudotus oli 10 kg jonka laitoin alussa mielestäni ihan liian kovaksi, aika hauska huomata että kyllä se paino vaan oikeasti ainakin tässä alussa tippuu tosi helposti. Olisin varmaankin voinut sen 10 kg saada pois jos se olisi ollut isompi pointti minulle. Jotenkin se että teen tätä itseäni rakastaen ja kunnioittaen on paljon tärkeämpää. Jos on tuntunut että nyt tarvitsen lepoa niin olen sen levon sitten ottanut tarpeeseen enkä pakottanut itseäni salille/ hallille.

p.s. Suurikiitos kanssakulkijoilleni, ihanille Kevyille Sankareille jotka ovat kanssani hikoilleet, ähisseet ja jakaneet tuntoja!!

9 viikkoa & 9 %

Jep, hauska tasalukusattuma pullahti tässä yhdeksännellä viikolla.  :-)

Viimeviikolla tuli liikuttua vähän vähemmän naisellisen kierron takia, mutta se sitten toi tullessaan kuten viimeksikin isomman pudotuksen yhden viikon pienemmän jälkeen. Tästä on hyvä jälleen jatkaa.

Pääsiäisen meinasin pitää vapaata,  herkutella sipseillä ja rahkatortulla, mutta sitten jälleen paluu tähän projektiin.

Tänään oli bodyattack ja jestas että se on kamalan ihanaa. Siinä tarttuu jotenkin fiilikseen niin mukaan että syke nousee taivaisiin ihan yllättäenkin. Ja tulee tehtyä vaikka vaikka se jalka ei niin kamalan kevyt ole vielä kuitenkaan. Kunto kasvaa ja siitä tykkään - kunto & painon pudottaminen kulkee käsikädessä. En todella halua laihtua ja olla silti huonokuntoinen. Olen ahne, haluan molemmat!

Huomenissa normi kahvakuulailua..

Naiseuden aallokkoa

Mitä enemmän liikuntaa & ravintoa ja oman kehon tuntemista, sitä selvemmin tuntuu naiseuden aallokko. Juuri nyt en mene aallon harjalla vaan siellä pohjalla. Ilman Miranaxia nämä päivät olisivat yhtä tuskaa enkä juurikaan kävelisi. Nyt kävelen ja olen pystyssä vaikka paukkuja ei juurikaan ole elämiseen jaettavaksi ylenmäärin.

Hirmuhimotus shipseihin iskee yleensä noin viikkoa ennen kuukautisia ja jatkuu siihen asti että menkat alkaa. Nyt ei himota eikä huvita, eikä edes syöminen juurikaan maistu. Voisin olla ihan kevyesti syömättä pari päivää tässä kohtaa, lähinnä pakotan itseäni huolehtimaan ravinnosta jottei voimat ihan katoa. Ennen tätä tykitin viikon ajan itseeni suolaista ja makeaa ja olin sitten lopulta menkkojen alettua valmiiksi jo taju kankaalla. Kehon itsensä puuduttamista?

Eilen en siis käynyt uimassa kuten yleensä tiistaisin. Tänään illalla tarkoitus on mennä kuitenkin liikkumaan.. olen huomannut että liikkumisen aloittamiseen on tässä kohdassa iso este enkä millään jaksaisi mennä, mutta alkukärvistelyjen jälkeen kipu on kadonnut ja olo helpottunut jos maltan ottaa rauhallisesti. Tuo rauhallisesti ottaminen on vaikeaa, sillä kivun kadotessa tunnen oloni niin helpottuneeksi ja vapautuneeksi että tuntuu kuin voisin tehdä ihan mitä vain. Kuitenkin liikaa rehkiminen tässä kohdassa tekee sen että seuraavat pari päivää menee sängyn pohjalla. Sopivasti tekeminen taas helpottaa ihan kokonaisvaltaisesti sekä tehdessä että seuraavina päivinä. Joten sitä sopivaa tehoa etsien..

Rajojen kokeilua

Tuntuu että omia rajojani testaan nykyään jatkuvasti ravinnon, liikkumisen ja jaksamisen kanssa. Sitten vielä kehon rajoitusten kanssa. Perjantaina jätin kiltisti bodybalancen väliin ihan koska olin niin väsynyt. Lauantaina kykenin bodysteppiin joka olikin huikea tunti lanseerauksineen. Värivalot ja ohjaajat pukeutuneina army-tyylisesti, koko sali täynnä porukkaa ja ne ohjaajat - heitä oli kolme. Yksi näytti miten edistyneemmät tekevät liikkeet (WOW), toinen näytti kevennetyn version ja kolmas sitten alkeis-versiot joita minäkin aika pitkälle seurasin. Varsinkin hypyissä, kun ne eivät oikein tahdo sujua.

Sunnuntai meni levossa, pieni kävelylenkki auringossa koirien ja puolison kanssa.

Ja maanantaina bootcamp jossa oli siis kolme sarjaa mukana ja siinä uudessa kolmannessa niitä kirottuja askel- kyykkyjä. Bootcampin jälkeen tein vielä kuntosaliohjelmani, koska pojan haku oli kotkasta juuri silleen hassusti että kotona ei olisi kannattanut käydä.

Ja tänään tiistaina.. huh huh. Olen uuvahtanut, mutta ennen kaikkea polvet on kipeät. Steppailu ja askel-kyykyt on jotakin mistä ne ei oikein pidä. Pienikin kyykistys tuntuu, onneksi kuitenkin kannattelevat vielä. Mutta selvästi kertovat nyt, että tässä on kohta jossa niiden kanssa ei kannata mennä yhtään pidemmälle. Sellaista katokävelyn meininkiä havaittavissa siis..

Mun polvea tutkittiin viime vuonna ja ne on "laskeutuneet", luultavasti ylipainon ja heikkojen lihasten jotka ei jaksa kannatella niitä, seurauksena.

Ravinnon kanssa on myös tiettyä tökkimistä havaittavissa, ihan kun energia määrät jäisi liian pieniksi, kuten ne siis jääkin, juuri sellainen vetämätön olotila. Eikä ihme, sillä vajailla kaloreilla meneillään nyt yhdeksäs viikko. Jahka tämä 10 viikon putki on ohitse, nostan hetkeksi kaloreita kunnolla ennen kuin pudotan ne taas. Viikko runsaammilla tehnee ihmeitä kropalleni. Samalla tulee haettua sitä määrää joka on tällä hetkellä normaali. Viime viikolla nostinkin jo kaloreita muutamalla sadalla muutamaksi päiväksi ja siitä oli selvästi apua olotilaan.

Kuten elämä itse, tämäkin matka on ennemmin maraton kuin pikamatka, ja tärkeintä itselleni on huolehtia oman kehoni kunnioituksesta ja jaksamisesta.



p.s. Eilinen punnitus toi tulokseksi - 7,4%

Painonappeja ja bootcampia

Tiedättekö ne painonapit, jotka kuluvat niin että jonkin ajan päästä ne ponnahtaa helposti auki? Mulla on parissa vaatteessa ollut sellaisia. Hiljattain juuri erään ihmisen kanssa puhuin asiasta, todettiin että ne on juuri ne napit joita eniten käyttää. Esimerkiksi talvitakissani se nappi jonka laitan kiinni silloin kun laitan vain yhden napin enkä koko vetoketjua. Eräissä housuissani on myös samanlainen nappi, se taisi olla löysä jo silloin kun ostin nuo housut... Katin kontit ne mitään ole löystyneet! Nyt sen oivallan kun painoa on tippunut 6-7 kg. Ne on yksinkertaisesti vaan olleet aivan liian kovassa paineessa. Oivallettuani että nuo nappi-nepparit eivät enää aukea niin kuin ne vielä muutama viikko sitten aukesivat, oli aika höntti olo. Samaan aikaan nauratti ja harmitti.

Taisin alussa kuvitella meneväni bodypumppiin, mutta se tunti olikin sitten sitä bootcampia. Tuolloin olivat termit & nimet vielä hakusessa, eivätkä ne vieläkään ihan kohdillaan ole. Mutta eilen tosiaan oli elämäni ensimmäinen bodypump ja huh huh! Olo oli aika häkeltynyt, kun edessä oli painonnostajien tanko. Pikkuisen naurattikin kun koko homma tuntui niin epätoivoiselta katsellessani sitä tankoa ja niitä painoja. Laitoin kuitenkin pikkuiset painot ja kas, hommahan luonnistui! Kuten eräs ryhmäläinen sanoikin, kyllä ne punnerrukset ovat auttaneet paljon. Lisään vielä että tosiaan jos tämä tunti olisi ollut vaikka viisi viikkoa sitten olisi saattanut itku päästä. Nyt ei todellakaan, ja koska otin varmuuden vuoksi hyvin vähän painoa niin jäi sellainen olo että oishan tuossa vielä voinut pari kiloa lisääkin ainakin osassa sarjoista. Tuli vähän samanlainen olo kun ensimmäistä kertaa bodybalancessa, eli tykkään tykkään!

Tänään perusuimista, josko sen pari kilometriä saisi jälleen siellä altaassa uitua...

Lämmin kanasalaatti

En ole koskaan ajatellut että salaatti olisi lämmin.

Voi olla tietysti että yleistiedossani on puute tässä kohtaa.

Kuvittelen kuitenkin keksineeni tämän itse.

Ja keksinhän minä,

ei sen väliä jos joku muu on keksinyt saman ennen minua.

Paistoin salaattiin kanaa,

samalla ajattelin että heitän perään vähän porkkanaa..

..ja sitten sinne meni paljon muutakin.

Itseasiassa koko salaatti.

Maistuu lämpinäkin namilta.

Ja yllättäen tuntuu täyttävämmältä,

kuin sama annos kylmänä.

Kaloritkin edelleen alle 200.

Kanaa, 

porkkanaa, 

kurkkua, tomaattia,

paprikaa

ja nam!

Mikään ei ole mahdotonta

Joudun rikkomaan normirytmiäni johtuen pojan hakemisista autokoulusta, joten kävin sitten uimassa tänään keskellä päivää. Uidessa ajatukset alkoivat kulkea, ja muistin yllättäen kuinka viime kesän lopulla suoritin uimamaisteria haukkoen happea henkitoreissani ja ne siihen vaadittavat muutamat sadat metrit tuntuivat loputtomilta.. ja tänään uin kaksi kilometriä, joka tuntui silloin aivan saavuttamattomalta.

Joten vaikka treenissä kunto tuntuukin oikein kehnolta, hikoiluttaa ja väsyttää ja lihaksia särkee, siellä tapahtuu muutosta. Minun kohdallani se muutos on ollut suorastaan huikea, koska se lähtötaso on ollut niin suoraan sanoen onneton.

Kävin aamulla pikaisesti vaakalla, vaikka ei ole punnituspäiväkään. Näyttäisi siltä että 7 kg on tullut paino alaspäin. Se muutos näkyy uikkareissa ihan huikeasti. Ne alkaa olla jo vähän naurettavan näköiset..

Tämä on todellakin niitä päiviä kun tuntuu että mikään ei oikeasti ole mahdotonta.

Isosti väsynyt

Olen pitänyt lauantaita lepopäivänäni jolloin en harrasta liikuntaa, jotta keholla olisi tilaa palautua. Viime lauantaina sitten lököilinkin kolmeen asti yöpaidassa käyden välillä aamupalalla ja kahvilla, mutta palaten aina takaisin vaaka-asentoon. Kolmen kieppeillä läksimme miehen kanssa koiria ulkoiluttamaan, kun parin sadan metrin päässä alkoi päässä pyöriä ja hikoiluttamaan oikein kunnolla, pahoinvoinvoiva olokin tuli. Mies sai jatkaa matkaa ja minä palasin, miettien että minkä ihmeen taudin nyt olen saanut. Kun kävin makaamaan, olo helpotti heti. Kun nousin ylös, sama pahoinvointi ja heikotus alkoi jälleen. Joten makasin, välillä torkahdellen. Koko lauantain. Ja seuraavan yön.

Ja se oli siinä. Sunnuntaina jälleen elämä hymyili ja aurinko paistoi ja illalla läksin salille. Nyt maanantaikin menee jo ihan omalla painollaan, arjessa eläen.

Nyt mietin että tuo kävelylle lähtö lauantaina taisi olla se joka napsautti kehon jaksamisen. En ole vuosiin liikkunut näin paljon, ja keho todellakin tarvitsee ne vapaansa. Mietin, että jos en olisikaan kuunnellut kehon viestiä, olisiko mulle pukannut kuumetauti tai jotakin. Sillä saattoihan tuo toisaalta olla jokin tautikin yrittämässä tunkea kehoon ja levolla se saatiin torjuttua. Vielä kehon kuuntelemista lisää.. jos oppisin ymmärtämää kertomaansa paremmin.

Sunnuntaina oli jälleen punnitus. Tarkkaa kilomäärää en muista, mutta prosentit jostakin syystä on jäänyt mieleen, eli miinus 6,8 % on tällä hetkellä lähtenyt.

Sunnuntaina oli myöskin alkulämmittelyksi spinningiä (au mun takamus) ja sen jälkeen jumppaa jumppapalloilla. Hitsi että tuli naurettua muitten kanssa ihan kippuralla ja kämmittyä välillä lattian kautta. Tosi kivaa touhua.

Tänään oli perinteinen kahvakuulailu ja se kolmas sarja siellä joka oli yhtä tuskaa.. ja samalla riemastuttavaa. Outoa? Juu, kyllä.

Kanasalaatti

Olen laiska 

pesemään, pilkkomaan, siivuttamaan..

..mutta aina silloin tällöin sitäkin tulee tehtyä

ja lopputulos on yleensä nami namia.

Olen löytänyt oman kokoni,

lasilautasemme ovat juuri sopivia

jollen ihan kukkuroilleen laita täyteen.

Salaatissa

jääsalaattia

kurkku, tomaatti,

paprika,

kanan filettä pilkottuna

ja ripauksella oliiviöljyä paistettuna

160 kcal

Maitokahvi 19 kcal

Ei ollut soudun jälkeen paikat erityisemmin kipeänä, hyvä homma.. ja kroolikin kulki tänään jouhevasti, nautinnollisesti.. Ihanaa että nuo keitetyt makaronit ovat nyt taakse jäänyttä elämää.

Kalorit ovat alkaneet kirjautumaan vihkoon, ja huomaan että joitakin juttuja jo nyt muistan ulkoa. Proteiinipatukkani on 90 kcal, rahka 150 kcal, kanasalaatti 170 kcal jne.

Ja niin, se tärkein: Maitokahvi 19 kcal. Hih.

Huomiseksi varasin bodybalancen, haluan reisiin voimaa ja tasapainon lisääntymistä.. tällä hetkellä olen kuin vaappuva ankka yrittäessäni niitä asentoja :-)

Voimaa hoitsulle - blogissa on muuten meneillään arvonta josta voipi voittaa Fit- lehden. Joten taipanpa osallistua mainitsemalla arvonnasta omassa blogissani juurikin nyt. Oispa kiva ylläri jos osuisi kohdalle!

Soutaa muttei huopaa?

Tänään menetin soutuneitsyyteni. Tai no, on sitä airoja joskus tullut soudettua muttei koskaan ennen kuntosalihökötyksellä. Alun jälkeen alkoi tuntua ihan mukavalta, oisin voinut soudella pidempäänkin.

Huomenna sitten näkee että onko joka paikka kipeänä, niin kuin yleensä joka kerta uuden lajin testaamisen jälkeen.

Melkoinen paketti tämä Kevyt Sankari- kilpailu, ja juuri sopiva tälläiselle aloittelijalle kuin minä. Montaa eri hommaa tulee testattua turvallisesti omassa porukassa, tästä sitä on paljon helpompi lähteä "oikeille tunneille" kun pikkaisen on jo aavistusta että mitä odottaa.

Laihtumisen säännöt

Minä siis luen paljon.

Imen tietoa sisääni.

Osa varmaan tippuu toisesta korvasta ulos,

kun kerralla tulee niin paljon.

Tämä kirja on tällä hetkellä luvussa:

Suurin pudottaja- ohjelman valmentajan Bob Harperin

Laihtumisen Säännöt

Kirja on jaettu kolmeen osaan.

1. Laihtumisen säännöt

2. Laihtumisen tie

3. Laihtumisen työvälineet

Säännöt ovat yksikertaisia,

siltikään en aio mennä nälkäisenä nukkumaan..

...paitsi jos paino alkaa jumittelemaan,

saatan kyllä kokeilla :-)

Laihtumisen tiellä on ruokalistat, 

erikseen naisille ja miehille.

Työvälineissä aterioita,

reseptejä,

ja se mitä olen niitä ehtinyt vilkaisemaan,

niin fiksuja sellaisia..

Sitä KUVITTELEE että tietää jo todella paljon,

mutta tämä kirja on pullollaan kaikenlaisia KIKKA KOLMOSIA.

Esim munakkaaseen en ole tullut ajatelleeksi 

että laittaisin kolme valkuaista ja yhden kokonaisen munan.

Löysin myös ohjeen jossa on pekonia..

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan. 

Luen hiljalleen, pätkissä.

Luultavasti tämä kirja kulkee mukanani pitkään,

myönnän kyllä soveltani montaa kohtaa,

mutta niinhän sitä kuuluukin.

Ottaa monesta ja käyttää niitä omalla tavallaan.

Säännöt itsessään ovat kyllä sellaisia

että pienin askelin haluan kyllä niitä omaksua.

Koska en ole Suurimmassa Pudottajassa,

en muuta ihan kaikkea kerrallaan. 

Dieettitytön huimat seikkailut

Olen lukenut viime aikoina niin paljon.

Ravinnosta, kaloreista,

liikkumisesta,

treenaamisesta,

terveellisestä ruokavaliosta,

levon tarpeesta...

..että tunsin tarvitsevani jotakin muuta.

Jotakin ihan muuta.

Minä tarvitsin tarinan.

Onnistujan tarinan.

Ja löysin sen.

Minä liikutuin, 

ennen kaikkea nauroin,

Dieettitytön huimille seikkailuille.

Shauna Reid kertoo oman tarinansa,

muutoksesta 160 kiloisesta nuoresta naisesta

puolet pienemmäksi.

Matka ei ole helppo.

Alkuvuosina kaikki keskittyy laihduttamiseen,

sitten elämä muuttuu, avartuu, saa uusia sävyjä..

..ja laihtuminen tapahtuu elämän ohessa,

välillä enemmän, välillä vähemmän.

Plussaakin tulee joskus.

Mutta koko matkan pidin peukkuja Shaunalle.

Toivoin parasta, 

kaikkea mitä maailma voi tarjota.

Imaisin Dieettitytön viikonlopussa.

Se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Suosittelen!

Keitettynä makaroonina

Ei oikein uinti meinannut kulkea eilisen bootcampin jälkeen. Tuntuu kun jalat olisi heilunut sinne tänne uidessa ja käsissä taisi olla lyijypainot. Jotenkin uimisen nautintohetki rajoittui jaksamattomuuden vuoksi. Vesijumppa sitten kulki omalla painollaan mukavasti. Sitä tulee verrattua juuri tässä kohdassa siihen missä olin aloittaessani. Vesi tuntui antavan paljon enemmän vastusta silloin, nyt tuo jumppa on kuin leikkiä vain vaikka siinä lämmin ja hengästyminenkin tulee hieman, niin lihakset eivät joudu enää koville. Bootcampit on tehnyt ihmeitä lihaskunnolle!

Huomenna "kylmälle salille" jossa en olekaan ollut aiemmin. Kuulemma soutelemme, mitä se sitten lie tarkoittaneekaan...

Ai niin, tänää kaivelin laatikosta vihon johon alan kirjaamaan syömisiä / kaloreita. Toivon mukaan päättäväisyys tässä asiassa kantaisi pidemmälle..

Kun ei jaksa edes itkeä

Meillä Kevyillä Sankareilla on siis oma ohjelmamme jonne kolme kertaa viikossa kiiruhdamme. Kerran viikossa yleensä jotakin hieman erilaista, kokeillaan eri lajeja jne. Ja kaksi kertaa viikossa se bootcamp mikä tarkoittaa kahvakuulailua ja tuskan hikeä.

Eilen oli kuntopiiri ja se oli yllättäen tosi hauskaa. Taidan eksyä sellaiseen yleiseenkin jossakin vaiheessa. No tänään meillä oli jälleen se bootcamp joka on tahdittanut näitä viikkoja omalla tavallaan ihanasti / kamalasti / tuskallisesti / riemastuttavasti, riippuen päivästä..

Alusta asti meillä ollut kaksi sarjaa, joissa kummassakin on toistot 20-16-12-8. Ekalla kerrallahan en millään kyennyt molemmissa sarjoissa tekemään kaikkia toistoja. Nyt ne jo sujuu hieman painavammalla kuulalla kuin alussa mutta tuskaa yhtä kaikki.

Alustavasti olimme kyllä kuulleet huhuja että kolmaskin sarja olisi tulossa... ja se tuli tänään. Askelkyykkyjä, ojentajia ja lankkua.. Voihan elämä, mä sitten vihaan askelkyykkyjä - vihaan ja rakastan oikeastaan. Yhtä aikaa. Ihan kamalan hirveitä. Ne saa mun jalkoihin voimaa jota haluan. Rakastan siis tulosta, en tekemistä. Vaikka onhan siinä kidutuksessa jokin ihmeellinen vetovoimakin.. ja tuo lankku.. en tiedä mitä siitä sanoisin. Mutta voin kertoa, että viimeisen toiston 20 sekuntia tein polvien sijaan varpailla ja se tuska koko kropassa oli ihan uskomatonta. Ihan kun koko kroppa olisi leimahtanut liekkeihin alkaen vatsasta. Silkasta tuskasta ja ylpeydestä olisin voinut tuossa kohdassa itkeä, kyyneleet oli ihan siinä silmien "huulilla" - mutta olin oikeasti ihan liian väsynyt itkemiseen. Oikeasti. Ainoa mitä kykenin oli henkeni haukkominen ja toisen käden vaappuva ojentuminen juomapulloa kohden.

Ihan selvästi jokin muuri murtui taas kerran, ja ensi kerralla jälleen paremmin. Mutta nuo muurit, tuntuuko ne tosiaan aina noin pahoilta?

Mietin tänään sellaista, että mulla on nyt reilu viikko kalorien laskemattomuutta takanapäin - paino tippui viime punnituksessa, mutta tehot on olleet jotenkin alhaalla. Ettei nyt vain olisi liian vähäisillä energioilla meikäläinen liikenteessä? Harmittaa mutta kaipa niitä joutunee jälleen alkamaan laskea, että jaksan. Ja että proteiinia tulee tarpeeksi.. lihaksia tänne mulle kiitos!

Huomenna uimaan.. ihanaa!

Vuori joka muutti minua

Veljeni asui Barcelonassa vuosia, ja kävin yllättävän usein häntä katsomassa. Teki lentopelolleni hyvää istua koneeseen pari kertaa vuodessa. Juu, enää lentokoneet eivät pelota. Se pelko on kohdattu ja taltutettu. 

Kohtasin keväällä 2011 Barcelonassa itsestäni sen puolen josta en pitänyt, en ollenkaan. 

Veljeni nimittäin vei minut ja siskon Montserrat -vuorelle. 

Suurimmaksi osaksi pääsimme köysirataa pitkin, mutta matkaa jäi vielä käveltäväksi.

Ja minä 30 kg ylipainoisena ja huonokuntoisena lähdin tallustamaan..

..loputtoman tuntuista matkaa...

..päättäväisesti..

...mutta puolikuolleena pääsin vihdoin perille..

Maisemat olivat huikeita,

mutta ymmärsin että jos mitään muutosta ei tule,

elämäni on kovin vajavaista. 

En kerta kaikkiaan jaksa enkä pysty kaikkeen siihen mitä haluan.

Tästä matkasta alkoi muutokseni. 

Hitaasti mutta varmasti.

Heti kun kiipeämisestäni saamani rasitusmurtuma oli parantunut,

menin uimahallille. 

Vesikävelin kuukausia ennen kuin vihdoin uskaltauduin vesijumppaan.

Siihen vesi jumppaan joka kestää 30 minuuttia enkä meinannut jaksaa koko aikaa,

mutta huilasin, jumppasin vedessä kevyemmin. 

Vuoden kuluttua aloin aloin miettimään uimista.. 

...halli-valvojat ja muut hallikansalaiset jakoivat tietoaan.

Opin uimaan! 

Uiminen on ihanaa! 

Suoritin ensimmästä kertaa elämässäni Uima Kandin

ja heti perään Uima Maisterin.

Tavoitteita, ihanaa!

Ja minusta oli tullut liikkuja,

kävin hallilla kaksi kertaa viikossa.

Nooh.. kesällä taisin käydä 5 kertaa viikossa.

Muutama viikko sitten kömmin vihdoin vedestä kuivalle maalle.

Hankin kuntosali jäsenyyden. 

Ilmoittauduin Kevyt Sankari - ohjelmaan. 

Muutama kilo on jo lähtenyt.

Kuntoni on jo paljon parempi. 

Vuorella kuntoni oli varmaankin kouluarvosanojen alle. 

Nyt olen varmaankin siellä vitosessa, 

pääsen luokalta.

Pyrin kasiin. 

Haluan kyetä mini-triathloniin..

Juuri tänään haluan muistaa mistä aloitin.

Haluan muistaa vuoren joka muutti minua...

Ja kiittää Veljeä ja Siskoa jotka antoivat minun kävellä,

omaan tahtiini lepäilleen ja hikoillen.

Jonakin päivänä menemme takaisin.

Sitten kun olen valmis siihen.

Tahdon takaisin vuorelle!

Kevyt Sankarin puolivälin punnitus

Jälleen pikkasen reilu kilo tullut pudotusta. Ihanaa, tämä kova työ kantaa tulosta!

Kaiken kaikkiaan olen tässä kohtaa siinä aikataulussa jonka itselleni asetin, eli että 10 kg lähtisi näissä Kevyt Sankari viikoissa joita on 10. Tavoite on kova mutta tarkka syöminen ja liikunta kulkee mukana joka askeleella. Pidän kovasti peukkuja että "helppo" laihtuminen jatkuu pitkälle ennen kuin se kuuluisa seinä tulee vastaan. Tosin luotan siihenkin että sitten sitä seinää tulee katsottua, kirottua ja lopulta kaadettua..

Motivoivaa kun tulosta tulee. Lukemien lisäksi sujahdin tänään kevyesti niihin farkkuihin jotka eivät ole menneet kiinnin muuten kuin puristamalla yläpuolelleen ökkökökkö- vanteen.. Oli ihan ZADAAA! -fiilis kun keikistelin itselleni peilin edessä. Kyllä vain, täältä vielä kuoriutuu hoikka urheilullinen nainen jonka polvet kantaa ja jolle ei elämäntapa tuo diabetesta!