Isosti väsynyt

Olen pitänyt lauantaita lepopäivänäni jolloin en harrasta liikuntaa, jotta keholla olisi tilaa palautua. Viime lauantaina sitten lököilinkin kolmeen asti yöpaidassa käyden välillä aamupalalla ja kahvilla, mutta palaten aina takaisin vaaka-asentoon. Kolmen kieppeillä läksimme miehen kanssa koiria ulkoiluttamaan, kun parin sadan metrin päässä alkoi päässä pyöriä ja hikoiluttamaan oikein kunnolla, pahoinvoinvoiva olokin tuli. Mies sai jatkaa matkaa ja minä palasin, miettien että minkä ihmeen taudin nyt olen saanut. Kun kävin makaamaan, olo helpotti heti. Kun nousin ylös, sama pahoinvointi ja heikotus alkoi jälleen. Joten makasin, välillä torkahdellen. Koko lauantain. Ja seuraavan yön.

Ja se oli siinä. Sunnuntaina jälleen elämä hymyili ja aurinko paistoi ja illalla läksin salille. Nyt maanantaikin menee jo ihan omalla painollaan, arjessa eläen.

Nyt mietin että tuo kävelylle lähtö lauantaina taisi olla se joka napsautti kehon jaksamisen. En ole vuosiin liikkunut näin paljon, ja keho todellakin tarvitsee ne vapaansa. Mietin, että jos en olisikaan kuunnellut kehon viestiä, olisiko mulle pukannut kuumetauti tai jotakin. Sillä saattoihan tuo toisaalta olla jokin tautikin yrittämässä tunkea kehoon ja levolla se saatiin torjuttua. Vielä kehon kuuntelemista lisää.. jos oppisin ymmärtämää kertomaansa paremmin.

Sunnuntaina oli jälleen punnitus. Tarkkaa kilomäärää en muista, mutta prosentit jostakin syystä on jäänyt mieleen, eli miinus 6,8 % on tällä hetkellä lähtenyt.

Sunnuntaina oli myöskin alkulämmittelyksi spinningiä (au mun takamus) ja sen jälkeen jumppaa jumppapalloilla. Hitsi että tuli naurettua muitten kanssa ihan kippuralla ja kämmittyä välillä lattian kautta. Tosi kivaa touhua.

Tänään oli perinteinen kahvakuulailu ja se kolmas sarja siellä joka oli yhtä tuskaa.. ja samalla riemastuttavaa. Outoa? Juu, kyllä.