Joudun rikkomaan normirytmiäni johtuen pojan hakemisista autokoulusta, joten kävin sitten uimassa tänään keskellä päivää. Uidessa ajatukset alkoivat kulkea, ja muistin yllättäen kuinka viime kesän lopulla suoritin uimamaisteria haukkoen happea henkitoreissani ja ne siihen vaadittavat muutamat sadat metrit tuntuivat loputtomilta.. ja tänään uin kaksi kilometriä, joka tuntui silloin aivan saavuttamattomalta.
Joten vaikka treenissä kunto tuntuukin oikein kehnolta, hikoiluttaa ja väsyttää ja lihaksia särkee, siellä tapahtuu muutosta. Minun kohdallani se muutos on ollut suorastaan huikea, koska se lähtötaso on ollut niin suoraan sanoen onneton.
Kävin aamulla pikaisesti vaakalla, vaikka ei ole punnituspäiväkään. Näyttäisi siltä että 7 kg on tullut paino alaspäin. Se muutos näkyy uikkareissa ihan huikeasti. Ne alkaa olla jo vähän naurettavan näköiset..
Tämä on todellakin niitä päiviä kun tuntuu että mikään ei oikeasti ole mahdotonta.
"Huonon kunnon paras puoli on se että se nousee nopeasti"
VastaaPoistaNimenomaan :-D
Poista