Superfuudeja

Aloin viime syksynä lisäillä aamusmoothieeni marjajauheita,

vaikka mustikkaa, mansikkaa tai vadelmaa siihen tuleekin laitettua.

Ajatuksena että varsinkin tuo karpalo helpottaisi 

kun joka ikinen vuosi mulla on ollut tulehduksia

rakossa tai keuhkoissa, yleensä molemmista..

Ylläri olikin aikamoinen kun ei YHTÄÄN flunssaa koko talvena!

Ei siis mitään tulehdusta yhtään missään..

..ja mulla kun tosiaan on kaksi tai kolme antibioottikuuria 

-vähintään-

ollut talvisin, jos ei lasketa niitä osastolla tiputuksessa olemisia.

Mä vannon näiden nimeen nyt,

ja kuuluvat smoothieeni olennaisesti ja pysyvästi.

Tänään tuli jälleen postissa..

...nämä kotimaiset superfoodit :-D

Mansikka aika :-)

Rahkaa ja mansikoita..

..tästä ei herkku voi paljon mun suussa maistua paremmalta,

ja parasta on että tervellisyyttä riittää!

Pussillinen sipsejä 775 kcal

Jep, tuon verran sitten napsin sipsejä eilen illalla. Kalorit meni siis yli normi 1500 noin 500. Mietin miten olen muuttunut.. koska aiemmin söin nuo jokakuukautiset sipsini välittämättä ja ennen kaikkea tietämättä miten paljon niissä on kaloreita. Joku iso muutos on minussa tapahtunut sillä nyt jos syön jotakin herkkua, haluan myös tietää paljonko siinä on kaloreita. Eli herkutteluni on kaiketi sitten enemmän tiedostavaa ja teen selkeän valinnan siinä syönkö vaiko en.

Ja miltä nuo sipsit maistuivat ja tuntuivat.. täytyy myöntää että eivät enää ollenkaan niin hyviltä kuin aikaisemmin. Itseasiassa minulle olisi riittänyt ihan hyvin vähempikin kuin tuo pussillinen, mutta joku sisäinen päätös sai minut syömään ne. Ja katsomaan miltä ne tuntuvat. Eivät nimittäin tuntuneet yhtään hyviltä varsinkaan jälkeenpäin. Ja nyt 12 tuntia myöhemmin ne edelleen hieman etovat minua..

Mietin millä korvaisin ne. Koska ne niin selkeästi liittyvät tähän kuukausittaiseen tapahtumaan kehossani, ja juuri tähän aikaan minulla niihin iskee hillitön himo joka muun aikaa on poissa. Onko kyse nopeista hiilihydraateista vaiko suolasta jota itse epäilen enemmän. Ja millä tuon suolaisen korvaisin. Riittäisikö suolan lisäys normiruokaan. Suolaahan pyrin syömään oikean määrän päivittäin vaikka se joskus tarkoittaakin sitä että syön tosi paljon suolaa kerran päivässä esimerkiksi kanan kanssa. Suolahan on sellainen joka minulta oli jonkun aikaa hieman kateissa enkä syönyt sitä tarpeeksi. Suolaa mun ei ole tarvinnut miettiä aikaisemmin juurikaan, sillä normiruuasta leivästä jne sitä on tullut ihan riittävästi ja liikaakin. Nyt tässä kevyemmässä ruokavaliossa siihen on joutunut kiinnittämään huomiota. Sen muutaman gramman kun keho päivittäin tarvitsee. Ilmeisesti kerran kuussa tarvitsen sitten enemmän?

Pinaattikeitto juuri tähän aikaan kuusta tekee myös ihmeitä, olen huomannut.

Hemmetin aineenvaihdunta!

Kävin perjantaina siellä kehonkoostumus- ja lihaskuntotestissä. Lihaskunto on parantunut, minkä jo tiedänkin, samoin vatsan alueen sisäelin rasva vähänee kokoajan mukavasti. Mutta tuo aineenvaihdunta! Neljäkymppisenä edellisellä kerralla aineenvaihdunnan taso oli viimeksi 55 vuotiaan tasolla, eikä se ole siitä muuttunut mihinkään. Eipä ihme että saan oikeasti tehdä koko ajan töitä kunnolla laihtuakseni.

Eräs syys tähän projektiinhan on ollut nuo minua herätelleet kovin ennen aikaisilta tuntuneet kuumat aallot jotka ilmaantuivat elämääni joitakin vuosia sitten. Niitä ei ole enää ollut - joten oletin että aineenvaihduntakin olisi parantunut. Näin ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ole. Harmillista, mutta totta. Meinaan kyllä mennä vielä uusintamittaukseen vielä, ja ehkäpä käyn tulevaisuudessa tuolla kerran tai pari vuodessa muutenkin. Pitää mukavasti tsemppiä yllä ja tavoitteitahan sieltä aina saa.

Jos aineenvaihdunta olisi nopeampi niin laihtuminenkin olisi helpompaa. Näillä saamillani korteilla "pelaan" kuitenkin enkä aio luovuttaa.

Joka tapauksessa tänä aamuna puntari näytti että miinus 15 kiloa on tosi lähellä. Ihan en varmaankaan ennätä juhannukseksi mutta luultavasti jo tässä kuussa... toivon. Kehosta kun ei oikeasti koskaan tiedä.

Eilen olin pitkästä aikaa Bodybalance tunnilla ja täytyy sanoa että mukavasti alkaa viikko jo sunnuntai-iltana sen kanssa. Luultavasti otan ohjelmaani aika pysyvästi.. Vaikka vaapun enkä löydä tasapainoa niin lihakset saavat töitä, hiki valuu... ja lopun rentoutuminen on niin ihana että se on kyllä noista ryhmäliikuntatunneista ihan ykkösenä omalla listallani.

Kuntosaliohjelmaa olen nyt pyrkinyt tekemään kaksi kertaa viikossa, ja vaikka olenkin seuraavana päivänä ihan rättipoikkipuhki niin se kantaa huikeasti mm uinnissa. Viimeksi tein kaksi henkilökohtaista ennätystä. Ensinnäkin uin kaksi kilometriä tuntiin, eli aika on hiljaa mutta varmasti tipahtanut tuon kahden kilsan matkassa jopa 20 min siitä missä olin viime syksynä. Vielä muutama viikko sitten kahteen kilometriin 70 minuuttia. Lisäksi uin vielä tuohon kolmannen kilometrin päälle ja sekin meni puoleen tuntiin. Iso ilo huimata edistymistä!

Sen olen huomannut, että minulla jää joskus syömättä kaloreita edelleen. Varsinkin viikonloppuisin.. pähkinöillä jne olen sitten kuronut kalorivajetta umpeen sillä olen huomannut että varmin tapa itselläni on torpata painon nousu on liian vähän syöminen. Olen alkanut katsella herkkujakin sillä silmällä.. joten eilen illalla sitten paikkasin kalorivajeen suklaalla. Ei ravitsemuksellisesti oikein ollenkaan, mutta testasin sitten senkin. Punnitsin suklaan vaa´alla ja sain 10 palaa syödäkseni. Eli kalorivajetta oli aika paljon.. Lopulta suklaata olisi muutama pala riittänyt oikein hyvin. Kuudennen kohdalla harkitsin jo laittavani loput pois ja hakevani omenaa ja pähkinää mutta syöin sen suklaan kuitenkin ja tunnustelin oloani. Kyllä vain. Tulevaisuudessa suklaakiintiö täyttyynee aivan eri tavalla kuin aikaisemmin..

Tänään jälleen fustraa...

Arkea

Tänään mulla piti olla kehonkoostumusmittaus siellä uimahallilla jossa minulla viimeksi oli mitattu muistaakseni syksyllä kehon aineenvaihdunnallinen ikä joka oli silloin 55 vuotta. Eli 13 vuotta vanhempi kuin mitä oikeasti olen.. Vähän jännittää onko tämä laihtuminen (tällä hetkellä lähtenyt siis n 14 kg) ja kuntokuuri vaikuttanut aineenvaihduntaan millään tavalla. Ainakaan ei kuumia aaltoja ole ollut vähään aikaan. Ja hiki pukkaa paljon helpommin kuin aiemmin. No, oli sitten sairastunut tuo mittauksen tekijä joten uusi aika on perjantaille. Odotan. Paljon.

Menin sitten kuntosalille hikoilemaan. Illalla meinasin vielä mennä uimaan ja vesijumppaan. Tämä projekti on nyt niin tärkeä että kaikki jaksaminen ja aika pyörii edelleen suurimmaksi osaksi tämän ympärillä. Ajatuksenani on siis liikuntaa kaksi kertaa päivässä arkipäivisin, viikonloppuina lepoa niin että toinen päivä on täysin lepoa ja toisena päivänä ehkä jotakin pientä. Kuten viime viikonloppuna kevyt puolen tunnin pyörälenkki. Kalorit kirjaan ja lasken joka päivä, tuolla 1500 kcalorin kieppeillä pyörin. Arkisin kun pidän huolta aika tarkkaan liikkumisen tarvitsemista kaloreista ei mihinkään ylimääräiseen niitä sitten jääkään. Viikonloppuna kun nukun enemmän enkä liiku tai liiku juurikaan niin pari sataa kaloria saattaa mennä kermakastikkeeseen, juustoon tai kuten viime sunnuntaina jäätelöön... :-)

Jäätelöissä ja muissakin herkuissa on muuten tosi huonosti nuo kalorit merkattuna.. pienen pienellä printillä, mikä tekee herkuttelusta aika vaikeaa. Ennemmin jätän sitten ottamatta jos en tiedä. Tietoisesti syödyissä kaloreissa on erilainen fiilis, se on silloin oma päätös eikä tietämättömyyttä. Varsinkaan arkisin ei ole ylimääräisiä himotuksia, viikonloppuisin ne iskee mutta useimmiten se herkun haistaminen helpottaa. Mies alkaa jo selvästi olla tottunut eikä ihmettele pahemmin kun nappaan sen lautasen ja nuuhkaisen pari kertaa syvään.

Vaaka on vihdoin alkanut olla jälleen mun kaveri, sitä se teettää kun ei pistä suuhunsa mitään ylimääräistä. Tuloksia tulee.

Jotenkin ei ole ollut juuri ollenkaan vaikeita kohtia, kun oma pää on kunnossa. On helppoa kieltäytyä kun katselen elämääni enemmän kokonaisuutena enkä vain sitä hetkeä jolloin herkkua tms on tarjolla. Olen matkalla elämässäni, ja tämä on vain yksi vuosi elämästäni. Aika näyttää riittääkö vuosi tähän painonpudotusurakkaan vain joutuuko sitä venyttämään ensi vuodelle.

Eka pyörälenkki

Sitä ei sitten tule joskus päiviteltyä ollenkaan, ja teenpä nyt sitten toisenkin päivityksen tänään :-)

Palasin juuri ensimmäiseltä pyöräilylenkiltäni 15 vuoteen. Niin kauan tuo fillari on kellarissa asustanut käyttämättömänä. Sain sen pari päivää sitten huollosta ja nyt illan hieman edes viiletessä läksin kokeilemaan. Vaihteet on vähän hukassa, en tiedä minä eikä kädet mitä kannattaisi millooinkin käyttää, ja alamäissä oli pakko jarrutella kun alkoi pelottamaan... mutta kyllä se sujuu noin niinkuin kaiken kaikkiaan. Riemastuttava tunne!

8 km meni puoleen tuntiin, joten sain lisää uskoa ja varmuutta siihen että kykenen elokuisen minitriathlonin vetämään läpi. JEEEE! Tästä se lähtee tämäkin...

Uikkariostoksilla

Olin ajatellut että ostan uudet uikkarit vanhojen aika nolojen uikkareiden tilalle sitten kun painosta on pudonnut puolet. Noloiksi nykyuikkarit tekee se että ne roikkuvat reilusti, ovat siis jääneet auttamattoman isoiksi. Jossakin vaiheessa meinasin tuunata niitä, mutta jäin miettimään että miten omat saumat kestäisi tuollaisessa materiaalissa enkä ollut varma millaista neulaa pitäisi käyttää. Tänään sitten tutkin niitä tarkemmin ja huomasin että takamus on aika kulahtanut. Oikeasti en ymmärrä miten uikkarit alkaa aina kuullottamaan takamuksesta, eihän niillä istuta!?!

Joten kurkkasin minkä koon olin ostanut viimeksi, ja kas nuo vielä tammikuussa sopivat uikkarit olivat kokoa 50. Huh huh.. alunperinkin ne olivat aavistuksen verran väljät vyötäröstä, mutta kun ne kaksi rauhasta jotka minulla on tässä vartalon etupuolella kaipasivat enemmän tilaa niin piti valita sitten tuo koko koska sitä edelliseen kokoon ne eivät meinanneet mahtua kunnolla.

Ostopäätöksen tehtyäni sovittelin sitten montaa erilaista pukua, ja tulin valinneeksi kuitenkin aivan samanlaisen puvun kuin mitä mulla olikin. Oiva puku, rintamukselle on siellä puvun sisällä oma tuki jossa ei siis ole täytteitä. Puvun koko on 44. Onhan tuo napakka, mutta ei siltikään mitenkään puristava tai ahdistava. Aika uskomatonta miten vaatekoko muuttuu. Kiloja on siis tippunut tässä kohtaa noin 13 joten ei se yksi vaatekoko montaa kiloa loppujen lopuksi ole..