Olin ajatellut että ostan uudet uikkarit vanhojen aika nolojen uikkareiden tilalle sitten kun painosta on pudonnut puolet. Noloiksi nykyuikkarit tekee se että ne roikkuvat reilusti, ovat siis jääneet auttamattoman isoiksi. Jossakin vaiheessa meinasin tuunata niitä, mutta jäin miettimään että miten omat saumat kestäisi tuollaisessa materiaalissa enkä ollut varma millaista neulaa pitäisi käyttää. Tänään sitten tutkin niitä tarkemmin ja huomasin että takamus on aika kulahtanut. Oikeasti en ymmärrä miten uikkarit alkaa aina kuullottamaan takamuksesta, eihän niillä istuta!?!
Joten kurkkasin minkä koon olin ostanut viimeksi, ja kas nuo vielä tammikuussa sopivat uikkarit olivat kokoa 50. Huh huh.. alunperinkin ne olivat aavistuksen verran väljät vyötäröstä, mutta kun ne kaksi rauhasta jotka minulla on tässä vartalon etupuolella kaipasivat enemmän tilaa niin piti valita sitten tuo koko koska sitä edelliseen kokoon ne eivät meinanneet mahtua kunnolla.
Ostopäätöksen tehtyäni sovittelin sitten montaa erilaista pukua, ja tulin valinneeksi kuitenkin aivan samanlaisen puvun kuin mitä mulla olikin. Oiva puku, rintamukselle on siellä puvun sisällä oma tuki jossa ei siis ole täytteitä. Puvun koko on 44. Onhan tuo napakka, mutta ei siltikään mitenkään puristava tai ahdistava. Aika uskomatonta miten vaatekoko muuttuu. Kiloja on siis tippunut tässä kohtaa noin 13 joten ei se yksi vaatekoko montaa kiloa loppujen lopuksi ole..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti