Täysikuun aikaan

On yö, talo on hiljainen ja minä valvon. Itselleni on kovin ominaista että sisäiset vuorokausirytmini kääntyvät heti ilta- ja yö painotteisiksi jos kerrankin annan itseni nukkua myöhempään. Minulla oli päänsärkypäivä muutama päivä sitten joten tässä sitä taas ollaan.

Sisäinen vuorokausirytmi on mielenkiintoinen asia, ja itselläni katsottavana jatkuvasti kaksi täysin erilaista rytmiä. Omani ja puolisoni. Minä valvoisin myöhään ja nukkuisin sitten aamullakin myöhään, mieheni on aamuvirkku ja illan torkku. Aika paljon tässä liitossa olemme tätä asiaa joutuneet katsomaan ja sopeutumaan.

Rytmisyys on jotakin joka on mukanani joka hetki. Päivärytmi, viikkorytmi, kuukausi rytmi, vuosirytmi ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat rytmit joita elämässä onkaan. Sovittamista ja rauhallista katsomista olen tarvinnut monta kertaa.

Liikkumisenikin on selkeästi rytmistä. Kesä kauden jälkeen olen palaillut normirytmiin eli kahteen kertaan viikossa käyn hallilla. Tosin jumpan lisäksi uiminen on tullut ohjelmaan, sekä vatsalihasliikkeet yritän muistaa tehdä jotta selkä voi hyvin. Tilailen kovasti sitä kolmatta kertaa viikossa säännöllistymään elämääni, mutta jotenkin tiedän että tämäkin on jälleen sellainen asia jonka pitää saada tulla omassa rauhassaan jotta se olisi kestävää ja pysyvää ja nautinnollista.

Uutena juttuna on ehdottomasti se että iltamässyttelyä olen pyrkinyt jättämään pois aivan tietoisesti. Television vieressä onkin nykyään kutimet jotka sopivasti antavat käsille puuhaa. Lisäksi sohvan vieressä on purukumia jota napostella. Sillä jotenkin naposteluni on aivan juuri sitä tottumusta josta pyrin eroon.

Kauneus on myös jälleen kerran hieman heräilemässä, se onkin sellainen omanlainen juttu kun en tykkää pukeutua farkkuihin yms. vaan oma tyyli tulee säilyttää.. ja juuri nyt ei kaupoissa ole kovinkaan paljon minun tyylisiäni vaatteita. Joten suunnittelen ompeluhommia, olen vain kovin huono. Mutta jospa saisin aikaiseksi itselleni tarkoitetut kaavat niin niistä voisi olla helppo tehdä useampia vaatteita.

Ajatus selkeästi pomppii juuri niin kuin keskellä yötä voi kuvitellakin.. ;-)

Itseni kanssa

Itseni kanssa

Katson itseäni peilistä

näen naisen erityisen

itselleni niin rakkaan

sydämeni paisuu hellyydestä

kaiken kokemani jälkeenkin

eheyttä sisimmässäni

tasapainoa päivissäni

rakkautta ympärilläni

itsessäni paras kaverini

Katson käsiäni

lyhyet pulleat sormet

niillä ei kitaraa sormeilla

ei pianon soittoon yletä

sitä ei murehdita ollenkaan

kädet näppäimistölle sopivat

siveltimelle taipuvat kyllä

sotkeentuu saveen nautinnolla

multaan uppoaan hekumalla

taikinaan tarttuu innoissaan

puolison kättä silittää hellästi

Katson jalkojani

lyhyet ja pulleat on myös

ei pitkää askelta tule

ei korkealle ponnisteta

vaan kauniisti kaartuvat

muodot on herkulliset

vesijuoksuun erinomaiset

korkokengissä aivan ihanaiset

kesäisin lakatut varpaankynnet

sandaaleista paljastuvat

hyvin palvelleista jaloistani

he aina muistuttaa minua

milloin jokin on liian raskasta

hyvinvoinnistani huolehtivat

Kasvoni niin tutut

joka päivä peilistä katson

näyttää hieman erilaiselta

saan ihmetellä päivittäin

millainen olenkaan tänään

takana ovat aknen ajat

edessä aika ryppyjen

ihanien elämisen merkkien

silmissäni jälleen elämisen ilo

siellä sinisyys voimistuu

käsikädessä kanssa kesän

Vatsani upeasti kaareva

olisi ehkä maassa muunlaisessa

täällä sitä arvostan ainakin minä

vatsani hellyyteni kohde

kanssani, lähelläni, kumpuileva

pehmeä, lasta kantanut

elämää aikaan saanut

ihmeitä tekevä vatsani

Sisälläni suurten myrskyjen jälkeen

on vihdoin tyyntä, rauhaisaa

tasapainoa kisailtujen vuosien jälkeen

eheyttä sirpaileiden jäljiltä

vapautta mielen kahleista

rakkautta suurta kantavaa

uskoa elämisen kantaviin voimiin

itseni kanssa kokonaisena naisena

tänään on niin hyvä olla olemassa

Tämän runon olen kirjoittanut toukokuussa 2011 ja nyt se osui silmiini. Tähän on jotenkin aina niin hyvä palata, siihen että sillä on merkitystä miten minä itse näen itseni. 

Viikko 37 / 2012

Maanantai:
Edelleen Lepo

Tiistai:
Pääsin kuin pääsinkin hallille asti. En alkanut ollenkaan suorittamaan mitään treeniä vaan uiskelin vain rauhassa ennen jumppaa. Kädet ja koko keho tuntui olevan jumissa, mutta oli jumalaista olla vedessä viikon tauon jälkeen.
Uinti 650 m
Jumppa 30 min
Venyttelyt 10 min
Jumppaakaan en vetänyt täysillä läpi vaan enemmänkin niin että kunhan tein, ja tutustuin vedessä liikkumiseen uudelleen. Yllättäen kaikken paras hetki oli venyttelyt lopussa, kuin keho olisi heräämässä horroksesta. Mietinkin että varmaankin noita venyttelyitä olisi hyvä tehdä kotonakin jos tulee taas pidempää taukoa jossakin välissä.

Keskiviikko:
Elin tosi monta vuotta syömättä aamuisin mitään, join vain kahvia. Reilut viisi vuotta sitten aloin opettelemaan syömistä ja tänään aamupala kuuluu niin olennaiselta osaltaan aamuun että kun läksin ilman aamupalaa labrakokeisiin (liittyy tähän mun terveystarkastusjuttuun) niin tuntui kuin koko keho olisi huutanut suoraa huutoa että EI NÄIN. Helpotti suuresti kun tulin kotiin takaisin syömään.

Torstai:
Näläkäpäiväkeräys kaksi tuntia illalla lippaan kanssa kaupan edessä. Paikallaan seisominen muuten todella käy mun selän päälle.. taisin saada raittiin ilman myrkytyksen enkä tosiaan jaksanut lähteä vielä jumpalle. Mutta kädet mulla on saanut liikettä. Olen viimeisen viikon aikana sulahtanut puikkojumppaan omalla sohvalla, into päällä, olen jäänyt koukkuun.. joten ainakin siinä sohvalla istuessa käsillä on töitä ollut muuta tekemistä kuin ojennella salmiakkia mun suuhun :-D

Loppuviikko:
Raukeutta, lepoa, olemista, hidasta touhuilua. Se mikä on alkanut olla totta, on iltamussuttelun lopettaminen sohvalla. Mulla on xylitol-purkkaa siinä paikkani vieressä sekä kutimet joissa syntyy yhtä ja toista joka helpottaa mässyttelystä vieroittumista.

Viikko 36 / 2012

Viikko alkoi normisti, mutta ei suinkaan loppunut samalla tavalla. Olen tilaillut itselleni tarkempaa katsomista omaan kehooni ja syklit alkavat todellakin näkyä. Viime lauantaina ostin sen joka kuukautisen sipsipussini ja nyt katson koko palettiani niin tietyt jutut alkavat näkyä selvempinä ja selvempinä. Minun naisenkehoni elää ja hengittää, tavoilla jotka minun olisi ollut hyvä oppia tuntemaan jo paljon aikaisemmin..

Maanantai:
Uintitreeni 1 eli 900 m
Venyttely 10 min
Uinti 100 m

Tiistai:
Uinti 1000 m
Vatsat 100
Jumppa 20 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko - Sunnuntai:
Lepo

Mielenkiintoista nähdä miten seuraava viikko etenee..

Rytmejäni

Alkaa olla jälleen se hetki kuusta kun alan hiljentyä, rauhoittua, kääntyä sisäänpäin itseeni.. Olen jonkin aikaa tarkkaillut tarkemmin näitä sisäisiä rytmejäni ja ne tuntuvat kulkevan paitsi vuoden aikojen muuttumisen mukaan myöskin naisellisen kuunkiertoni mukaan. Tiedän jo aika tarkkaan missä vaiheessa minulla on vaiuhtiviikot jolloin energiaa, jaksamista, luovuutta, iloa, naurua ja tekemistä piisaa runsain mitoin. Silloin olen kovin sosiaalinen ja tunnen itsessäni voimaa joka tuntuu hehkuvan sisältäni kaikkeen tekemiseen. Kuinka helppoja monet asiat ovatkaan juuri noina viikkoina!

Sitten on se kohta joka tulee myöskin vääjäämättä. Eli sisäänpäin kääntymiseni aika. Tekeminen tuntuu väkisin puurtamiselta jos on jotakin pakollista, en jaksa olla kovinkaan sosiaalinen enkä aktiivinen erilaisissa tekemisissä. Miltein väistämättä tämä jakso alkaa sipsipussilla joka tarttuu käteen kaupassa aivan vastustamattomasti. Suklaata myös ja sohvalle istumaan päivän jälkeen. Käperryn.

Käpertymiseni kohdassa olen vuosia tuntenut huomaa omaatuntoa siitä mitä teen. Kun en ole viikkaamassa vaatteita tai tekemässä jotakin hyvää ruokaa perheelleni vaan tarjoilen ranskalaisia ja lihapullia.

Olen irrottautumassa tuosta huonosta omastatunnostani viimeisiä kertoja oikein kunnolla. Koska alan kerrankin ymmärtää paremmin. Tämä on jotakin mikä kuuluu minuun, joka on minussa syvällä, solutasolla olevaa naisena ja ihmisenä olemisen kohtaa. Ja kun opin ymmärtämään itseäni niin voin laskea irti viimeisistäkin itsesyytöksistä ja niiden rippeistä, ja asettua olemaan siinä sohvalla muutaman illan aivan hyvällä omallatunnolla. Syödä sipsini ja suklaani ja nauttia siitä hunningolla olemisesta joka ei oikeasti olekaan sitä, vaan lepoa ja hengittämistä ja naisena olemista sellaisena kuin minä olen.

Aivan samoin kuin alkusyksyllä olen intoa täynnä ja loppusyksystä jo into alkaa hiipua ja takkatulen tuijottaminen tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin mikään muu. Aivan samoin sisäiset rytmini rakentuvat ja vuosittaisen kierron tuomat lisät omaan kiertooni joko voimistavat tai laimentavat sisäisiä rytmejäni. Mitä luultavammin pimeimmässä marraskuussa ja tässä kohtaa omaa naisellista kiertoani en edes jaksaisi kirjoittaa tätä kirjoitusta joka nyt syntyy koska valoa vielä riittää.

En ole näitä rytmejäni osannut ennen kuunnella, ja silloin pyrin olemaan kokoajan tekevä ja toimelias. Sellaisena itseni käsitin, niiden parhaimpien päivieni mukaan. Jättäen huomiotta ne rytmini kohdat joissa kehoni pyytää hiljentämään. Hetkeksi jotta virtaa sitten taas riittää. Hetkeksi jotta saan pysähtyä paitsi keholtani niin myös mieleltäni. Hetkeksi jotta elämässäni olisi tasapainoa.

Tämä kirjoitus lähti runosta jonka kirjoitin tänään facebookkiin:

Sisälläni syvenevä hiljaisuus

sieluni sointien viimeiset kaiut

ennen ytimeni pientä kuolemaa

kuolemaa jossa elämä käpertyy kerälle

kasvattamaan voimiaan herätäkseen hetken päästä uudistuneena

Viikko 35 / 2012

Maanantai:
Uintitreeni 1 = 900m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uimamaisterin viimeinen osio eli vaatteet päällä uinti ja vedessä riisuminen.

Tiistai:
Uinti 1000 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko:
Uintitreeni 2 = 1000 m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 200 m

Torstai:
Uinti 750 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Perjantai:
Uinti 500 m
Oma jumppaohjelma 40 min
Venyttely 10 min

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo


Krooli on alkanut sujua ja se tuntuu aivan huikealta. Joinakin päivinä en vain saa hengitystä pelittämään oikein millään, ja seuraavana se taas toimii, joten aika ailahtelevaahan tämä on. Mutta oi niin nautinnollista. Oikein yläselässä tuntuu ihana lämpö kun sitä jonkin verran ui.

Puolitoista vuotta tätä harrastusta nyt ja päätin sitten sijoittaa ensimmäistä kertaa urheilukassiin. Ja kun kerran ostin niin ostin kunnollisen. Nyt on laukussa itsessään kosteuden pitävä sivutasku johon uikkarit sujauttaa. On oikein merkkilaukku ja sopii mulle kun sattuu olemaan lila. Merkki on H2O (hih) ja koko 35 litraa joka tuntuu täysin riittävältä. Suurin ongelma olikin tuo koko edellisessä kassissani, sillä joskus tosiaan otan ne yökkärit mukaan ja tulen illalla niiden kanssa kotiin. Ja kassiin ei meinannut mahtua enää mitenkään..

Perjantaina sain Mirkalta oman vesijumppaohjelman jonka kävimme yhdessä läpi jotta ymmärrän miten liikkeet tehdään. Oikein hyvä ohjelma. Just sellainen jonka pystyn tekemään jotta jossa muutamassa kohdassa tulee kyllä isompikin tuska ;-) Perusidea on että uintitreenit maanantaisin ja keskiviikkoisin, jumpat tiistaisin ja torstaisin ja perjantaina tai lauantaina oma jumppa. Jossakin välissä noita uintitreenejä tulee varmaankin siirrettyä niiksi päiviksi kun on jumppa, niin että teen sitten samalla molemmat. Koska kesä alkaa olla lopuillaan ja tämä aikaa liikkua ei ole enää talvella niin ylenmääräisesti. Ja osa liikkumisesta ehkä jopa mahdollisesti tulee siirtymään ns "kuivalle maalle" eli omaan kotiin. Aika näyttää..

Olen lukenut todella paljon. Joskus tuntuu että loputtoman paljon. Ja opin. Kysymyksiä tuntuu olevan sisälläni tuhansia ja vastausten etsiminen ja tunnusteleminen tuntuu olevan tässä kohtaa pitkällinen prosessi. Ehkäpä elinikäinen. Jo sykkeen ymmärtäminen on asia jolle en ole uhrannut paljonkaan ajatuksia ennen. Ja nyt sukellan siihenkin.. ymmärtääkseni miten ihmiskeho toimii ja tutustuakseni paremmin omaan kehooni ja sen yksilöllisiin ominaisuuksiin.