Itseni kanssa
Katson itseäni peilistä
näen naisen erityisen
itselleni niin rakkaan
sydämeni paisuu hellyydestä
kaiken kokemani jälkeenkin
eheyttä sisimmässäni
tasapainoa päivissäni
rakkautta ympärilläni
itsessäni paras kaverini
Katson käsiäni
lyhyet pulleat sormet
niillä ei kitaraa sormeilla
ei pianon soittoon yletä
sitä ei murehdita ollenkaan
kädet näppäimistölle sopivat
siveltimelle taipuvat kyllä
sotkeentuu saveen nautinnolla
multaan uppoaan hekumalla
taikinaan tarttuu innoissaan
puolison kättä silittää hellästi
Katson jalkojani
lyhyet ja pulleat on myös
ei pitkää askelta tule
ei korkealle ponnisteta
vaan kauniisti kaartuvat
muodot on herkulliset
vesijuoksuun erinomaiset
korkokengissä aivan ihanaiset
kesäisin lakatut varpaankynnet
sandaaleista paljastuvat
hyvin palvelleista jaloistani
he aina muistuttaa minua
milloin jokin on liian raskasta
hyvinvoinnistani huolehtivat
Kasvoni niin tutut
joka päivä peilistä katson
näyttää hieman erilaiselta
saan ihmetellä päivittäin
millainen olenkaan tänään
takana ovat aknen ajat
edessä aika ryppyjen
ihanien elämisen merkkien
silmissäni jälleen elämisen ilo
siellä sinisyys voimistuu
käsikädessä kanssa kesän
Vatsani upeasti kaareva
olisi ehkä maassa muunlaisessa
täällä sitä arvostan ainakin minä
vatsani hellyyteni kohde
kanssani, lähelläni, kumpuileva
pehmeä, lasta kantanut
elämää aikaan saanut
ihmeitä tekevä vatsani
Sisälläni suurten myrskyjen jälkeen
on vihdoin tyyntä, rauhaisaa
tasapainoa kisailtujen vuosien jälkeen
eheyttä sirpaileiden jäljiltä
vapautta mielen kahleista
rakkautta suurta kantavaa
uskoa elämisen kantaviin voimiin
itseni kanssa kokonaisena naisena
tänään on niin hyvä olla olemassa
Tämän runon olen kirjoittanut toukokuussa 2011 ja nyt se osui silmiini. Tähän on jotenkin aina niin hyvä palata, siihen että sillä on merkitystä miten minä itse näen itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti