Jännittää

Tänään on ensimmäinen kerta siellä uudella salilla, olen varannut paikan itselleni Bodybalanseen. Hitsi kun nimikin on sellainen että mietin kirjoitinko sen oikein. Miten siellä oikein ollaan. Taidan asettua tietämättömyyteeni, ihmetellä silmät ja suu auki..

Uuden alkua

Vuoden lähestyessä loppua

katson ihmisen matkaani

tähyän jo tulevaan

valmistaudun vuoteen uuteen

astun ennen kokemattomaan

ihmetellen päätäni pyöritellen

syvään hengitellen

antaen hämmennyksen olla

vatsassani perhosten liidellä

uusi aika saa tulla

minä olen valmis

Elämä on muutosta ja blogikin muuttui jälleen kerran. Olen astumassa uuteen kohtaan joka jännittääkin hieman, samalla olen aika tavalla innostunut. Kävin tänään kirjautumassa ja tekemässä sopimuksen hyvinvointikeskukseen joka on siis melkolailla täyden palvelun kuntosali. On selvästi aika nousta vedestä ja alkaa liikkua eri tavalla kuin aiemmin. Personal Training palveluita on saliltani saatavilla ja alustavasti sellainen jo tavattu. Liittymiseeni tuli tarjouksena liittyminen, ensimmäinen kuukausi ja kaksi tapaamista PT;n kanssa ilmaiseksi. Otan tarjoukset vastaan hihkuen sillä nämä palvelut eivät ole ihan ilmaisia. Itseasiassa hieman jopa säästäväistä minää kirpaisi nuo hinnat kun niitä katselin, mutta sitten toisaalta tässä kohdassa se mitä tulen saamaan on huomattavasti arvokkaampaa. 

Uusi ohjaaja vesijumpassa on katsellut minua "sillä silmällä" ja sanoi, että olen ryhmän selkeästi hyväkuntoisin. Vuosi ja kahdeksan kuukautta sitten olin se ryhmän huono kuntoisin.. joten matkaa on tullut tehtyä ja tuloksia saavutettua. Askel on huomattavasti kevyempi ja vaakakin vilauttaa muutaman kilon tippuneen matkalla (altaaseen?) vaikka syömisiäni en ole vartioinut tässä vaiheessa ollenkaan sillä painon pudottaminen ei ole ollut tavoitteena. No nyt se alkaa olemaan. Treffaan PT;n kanssa palattuani reissusta tammikuussa. Mutta ennen sitä ajattelin tutustua tuohon uuteen paikkaan ryhmäliikuntatuntien merkeissä. Ensimmäisen varasin ensi sunnuntaiksi. Oikein hyvä tapa lopettaa tämä vuosi? Hieman jännittää, eikä minulla ole sisäkenkiä muista sisäliikuntavaatteista puhumattakaan.. 

Ensi vuonna tavoittenani on pudottaa 30 kg painostani pois, sitten olisin normaalipainoinen.




Jälki-ihmettely: Miten mä taas sain tästä tekstistä tän näköistä enkä millään normaalia...??!!

Testi

Testaan blogin päivitystä kännyllä ja kuvan ottamista.

Hiljaisuuden jälkeen

Huomaan kaksi kuukautta hujahtaneen tämän blogin edellisestä päivityksestä. Syykin on selvä, jotakin sellaista rauhoittumista, olemista ja lepoa on vallalla ollut johon ei oikein sanoja ole löytynyt. Sisäisen rytmini rauhallinen vaihe on selvästi näin syksyllä. En ole liikkunut ollenkaan samassa tahdissa kuin aiemmin, ja olenkin huomannut että kuntoni ei ole ollenkaan niin hyvä kuin aiemmin. Olen siis käynyt hallilla kerran tai kahdesti viikossa. Liian vähän, varsinkin tuo kerran viikossa käynti. Sillä kerran viikossa käynti tuntuu laskevan kuntoa, kahdella käynnillä viikossa saan ylläpidettyä kuntoa jos painan sen käynnin täysillä enkä jää jutustelemaan vedessä muiden kanssa lillumishillumisiin.

Varsinkin pimeys on tuntunut vaikealta. Matkaa hallille on 15 km ja tällä hetkellä melkein koko matka on tietyöaluetta, lisäksi se takaisin tuleminen kylmässä autossa ei hirveästi houkuttele. Jos olen ollut kotona ennen hallille lähtöä, sekin on ollut täysin rutiinien ansiota että olen tullut lähteneeksi.. rutiinit ovat kullanarvoista tavaraa liikkumaan lähtemisessä, huomaan.

Mielessä on heräillyt ajatus keväästä, pitenevistä päivistä, jolloin olen monin eri tavoin virkeämpi. Suunnitelmissa on katsoa aikatauluni sellaiseksi että ravinto, liikunta ja lepo olisi oikeassa suhteessa jotta elopaino pienenisi ja oleminen keveytyisi. Keho on tuntunut kovin raskaalta koko syksyn. Myönnän että tässä on ollut paljon asioita jotka ovat myöskin syöneet jaksamistani, mutta ylipainolla ja huonolla kunnolla on kyllä  oma osuutensa asiaan, ikävästi monistuu huonovointi kun elämäntavat tuovat omaa lisärasitustaan.

Toivottelen oikein rauhallista ja nautinnollista joulunaikaa teille jotka tänne blogiin satutte eksymään.

Täysikuun aikaan

On yö, talo on hiljainen ja minä valvon. Itselleni on kovin ominaista että sisäiset vuorokausirytmini kääntyvät heti ilta- ja yö painotteisiksi jos kerrankin annan itseni nukkua myöhempään. Minulla oli päänsärkypäivä muutama päivä sitten joten tässä sitä taas ollaan.

Sisäinen vuorokausirytmi on mielenkiintoinen asia, ja itselläni katsottavana jatkuvasti kaksi täysin erilaista rytmiä. Omani ja puolisoni. Minä valvoisin myöhään ja nukkuisin sitten aamullakin myöhään, mieheni on aamuvirkku ja illan torkku. Aika paljon tässä liitossa olemme tätä asiaa joutuneet katsomaan ja sopeutumaan.

Rytmisyys on jotakin joka on mukanani joka hetki. Päivärytmi, viikkorytmi, kuukausi rytmi, vuosirytmi ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat rytmit joita elämässä onkaan. Sovittamista ja rauhallista katsomista olen tarvinnut monta kertaa.

Liikkumisenikin on selkeästi rytmistä. Kesä kauden jälkeen olen palaillut normirytmiin eli kahteen kertaan viikossa käyn hallilla. Tosin jumpan lisäksi uiminen on tullut ohjelmaan, sekä vatsalihasliikkeet yritän muistaa tehdä jotta selkä voi hyvin. Tilailen kovasti sitä kolmatta kertaa viikossa säännöllistymään elämääni, mutta jotenkin tiedän että tämäkin on jälleen sellainen asia jonka pitää saada tulla omassa rauhassaan jotta se olisi kestävää ja pysyvää ja nautinnollista.

Uutena juttuna on ehdottomasti se että iltamässyttelyä olen pyrkinyt jättämään pois aivan tietoisesti. Television vieressä onkin nykyään kutimet jotka sopivasti antavat käsille puuhaa. Lisäksi sohvan vieressä on purukumia jota napostella. Sillä jotenkin naposteluni on aivan juuri sitä tottumusta josta pyrin eroon.

Kauneus on myös jälleen kerran hieman heräilemässä, se onkin sellainen omanlainen juttu kun en tykkää pukeutua farkkuihin yms. vaan oma tyyli tulee säilyttää.. ja juuri nyt ei kaupoissa ole kovinkaan paljon minun tyylisiäni vaatteita. Joten suunnittelen ompeluhommia, olen vain kovin huono. Mutta jospa saisin aikaiseksi itselleni tarkoitetut kaavat niin niistä voisi olla helppo tehdä useampia vaatteita.

Ajatus selkeästi pomppii juuri niin kuin keskellä yötä voi kuvitellakin.. ;-)

Itseni kanssa

Itseni kanssa

Katson itseäni peilistä

näen naisen erityisen

itselleni niin rakkaan

sydämeni paisuu hellyydestä

kaiken kokemani jälkeenkin

eheyttä sisimmässäni

tasapainoa päivissäni

rakkautta ympärilläni

itsessäni paras kaverini

Katson käsiäni

lyhyet pulleat sormet

niillä ei kitaraa sormeilla

ei pianon soittoon yletä

sitä ei murehdita ollenkaan

kädet näppäimistölle sopivat

siveltimelle taipuvat kyllä

sotkeentuu saveen nautinnolla

multaan uppoaan hekumalla

taikinaan tarttuu innoissaan

puolison kättä silittää hellästi

Katson jalkojani

lyhyet ja pulleat on myös

ei pitkää askelta tule

ei korkealle ponnisteta

vaan kauniisti kaartuvat

muodot on herkulliset

vesijuoksuun erinomaiset

korkokengissä aivan ihanaiset

kesäisin lakatut varpaankynnet

sandaaleista paljastuvat

hyvin palvelleista jaloistani

he aina muistuttaa minua

milloin jokin on liian raskasta

hyvinvoinnistani huolehtivat

Kasvoni niin tutut

joka päivä peilistä katson

näyttää hieman erilaiselta

saan ihmetellä päivittäin

millainen olenkaan tänään

takana ovat aknen ajat

edessä aika ryppyjen

ihanien elämisen merkkien

silmissäni jälleen elämisen ilo

siellä sinisyys voimistuu

käsikädessä kanssa kesän

Vatsani upeasti kaareva

olisi ehkä maassa muunlaisessa

täällä sitä arvostan ainakin minä

vatsani hellyyteni kohde

kanssani, lähelläni, kumpuileva

pehmeä, lasta kantanut

elämää aikaan saanut

ihmeitä tekevä vatsani

Sisälläni suurten myrskyjen jälkeen

on vihdoin tyyntä, rauhaisaa

tasapainoa kisailtujen vuosien jälkeen

eheyttä sirpaileiden jäljiltä

vapautta mielen kahleista

rakkautta suurta kantavaa

uskoa elämisen kantaviin voimiin

itseni kanssa kokonaisena naisena

tänään on niin hyvä olla olemassa

Tämän runon olen kirjoittanut toukokuussa 2011 ja nyt se osui silmiini. Tähän on jotenkin aina niin hyvä palata, siihen että sillä on merkitystä miten minä itse näen itseni. 

Viikko 37 / 2012

Maanantai:
Edelleen Lepo

Tiistai:
Pääsin kuin pääsinkin hallille asti. En alkanut ollenkaan suorittamaan mitään treeniä vaan uiskelin vain rauhassa ennen jumppaa. Kädet ja koko keho tuntui olevan jumissa, mutta oli jumalaista olla vedessä viikon tauon jälkeen.
Uinti 650 m
Jumppa 30 min
Venyttelyt 10 min
Jumppaakaan en vetänyt täysillä läpi vaan enemmänkin niin että kunhan tein, ja tutustuin vedessä liikkumiseen uudelleen. Yllättäen kaikken paras hetki oli venyttelyt lopussa, kuin keho olisi heräämässä horroksesta. Mietinkin että varmaankin noita venyttelyitä olisi hyvä tehdä kotonakin jos tulee taas pidempää taukoa jossakin välissä.

Keskiviikko:
Elin tosi monta vuotta syömättä aamuisin mitään, join vain kahvia. Reilut viisi vuotta sitten aloin opettelemaan syömistä ja tänään aamupala kuuluu niin olennaiselta osaltaan aamuun että kun läksin ilman aamupalaa labrakokeisiin (liittyy tähän mun terveystarkastusjuttuun) niin tuntui kuin koko keho olisi huutanut suoraa huutoa että EI NÄIN. Helpotti suuresti kun tulin kotiin takaisin syömään.

Torstai:
Näläkäpäiväkeräys kaksi tuntia illalla lippaan kanssa kaupan edessä. Paikallaan seisominen muuten todella käy mun selän päälle.. taisin saada raittiin ilman myrkytyksen enkä tosiaan jaksanut lähteä vielä jumpalle. Mutta kädet mulla on saanut liikettä. Olen viimeisen viikon aikana sulahtanut puikkojumppaan omalla sohvalla, into päällä, olen jäänyt koukkuun.. joten ainakin siinä sohvalla istuessa käsillä on töitä ollut muuta tekemistä kuin ojennella salmiakkia mun suuhun :-D

Loppuviikko:
Raukeutta, lepoa, olemista, hidasta touhuilua. Se mikä on alkanut olla totta, on iltamussuttelun lopettaminen sohvalla. Mulla on xylitol-purkkaa siinä paikkani vieressä sekä kutimet joissa syntyy yhtä ja toista joka helpottaa mässyttelystä vieroittumista.

Viikko 36 / 2012

Viikko alkoi normisti, mutta ei suinkaan loppunut samalla tavalla. Olen tilaillut itselleni tarkempaa katsomista omaan kehooni ja syklit alkavat todellakin näkyä. Viime lauantaina ostin sen joka kuukautisen sipsipussini ja nyt katson koko palettiani niin tietyt jutut alkavat näkyä selvempinä ja selvempinä. Minun naisenkehoni elää ja hengittää, tavoilla jotka minun olisi ollut hyvä oppia tuntemaan jo paljon aikaisemmin..

Maanantai:
Uintitreeni 1 eli 900 m
Venyttely 10 min
Uinti 100 m

Tiistai:
Uinti 1000 m
Vatsat 100
Jumppa 20 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko - Sunnuntai:
Lepo

Mielenkiintoista nähdä miten seuraava viikko etenee..

Rytmejäni

Alkaa olla jälleen se hetki kuusta kun alan hiljentyä, rauhoittua, kääntyä sisäänpäin itseeni.. Olen jonkin aikaa tarkkaillut tarkemmin näitä sisäisiä rytmejäni ja ne tuntuvat kulkevan paitsi vuoden aikojen muuttumisen mukaan myöskin naisellisen kuunkiertoni mukaan. Tiedän jo aika tarkkaan missä vaiheessa minulla on vaiuhtiviikot jolloin energiaa, jaksamista, luovuutta, iloa, naurua ja tekemistä piisaa runsain mitoin. Silloin olen kovin sosiaalinen ja tunnen itsessäni voimaa joka tuntuu hehkuvan sisältäni kaikkeen tekemiseen. Kuinka helppoja monet asiat ovatkaan juuri noina viikkoina!

Sitten on se kohta joka tulee myöskin vääjäämättä. Eli sisäänpäin kääntymiseni aika. Tekeminen tuntuu väkisin puurtamiselta jos on jotakin pakollista, en jaksa olla kovinkaan sosiaalinen enkä aktiivinen erilaisissa tekemisissä. Miltein väistämättä tämä jakso alkaa sipsipussilla joka tarttuu käteen kaupassa aivan vastustamattomasti. Suklaata myös ja sohvalle istumaan päivän jälkeen. Käperryn.

Käpertymiseni kohdassa olen vuosia tuntenut huomaa omaatuntoa siitä mitä teen. Kun en ole viikkaamassa vaatteita tai tekemässä jotakin hyvää ruokaa perheelleni vaan tarjoilen ranskalaisia ja lihapullia.

Olen irrottautumassa tuosta huonosta omastatunnostani viimeisiä kertoja oikein kunnolla. Koska alan kerrankin ymmärtää paremmin. Tämä on jotakin mikä kuuluu minuun, joka on minussa syvällä, solutasolla olevaa naisena ja ihmisenä olemisen kohtaa. Ja kun opin ymmärtämään itseäni niin voin laskea irti viimeisistäkin itsesyytöksistä ja niiden rippeistä, ja asettua olemaan siinä sohvalla muutaman illan aivan hyvällä omallatunnolla. Syödä sipsini ja suklaani ja nauttia siitä hunningolla olemisesta joka ei oikeasti olekaan sitä, vaan lepoa ja hengittämistä ja naisena olemista sellaisena kuin minä olen.

Aivan samoin kuin alkusyksyllä olen intoa täynnä ja loppusyksystä jo into alkaa hiipua ja takkatulen tuijottaminen tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin mikään muu. Aivan samoin sisäiset rytmini rakentuvat ja vuosittaisen kierron tuomat lisät omaan kiertooni joko voimistavat tai laimentavat sisäisiä rytmejäni. Mitä luultavammin pimeimmässä marraskuussa ja tässä kohtaa omaa naisellista kiertoani en edes jaksaisi kirjoittaa tätä kirjoitusta joka nyt syntyy koska valoa vielä riittää.

En ole näitä rytmejäni osannut ennen kuunnella, ja silloin pyrin olemaan kokoajan tekevä ja toimelias. Sellaisena itseni käsitin, niiden parhaimpien päivieni mukaan. Jättäen huomiotta ne rytmini kohdat joissa kehoni pyytää hiljentämään. Hetkeksi jotta virtaa sitten taas riittää. Hetkeksi jotta saan pysähtyä paitsi keholtani niin myös mieleltäni. Hetkeksi jotta elämässäni olisi tasapainoa.

Tämä kirjoitus lähti runosta jonka kirjoitin tänään facebookkiin:

Sisälläni syvenevä hiljaisuus

sieluni sointien viimeiset kaiut

ennen ytimeni pientä kuolemaa

kuolemaa jossa elämä käpertyy kerälle

kasvattamaan voimiaan herätäkseen hetken päästä uudistuneena

Viikko 35 / 2012

Maanantai:
Uintitreeni 1 = 900m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uimamaisterin viimeinen osio eli vaatteet päällä uinti ja vedessä riisuminen.

Tiistai:
Uinti 1000 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko:
Uintitreeni 2 = 1000 m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 200 m

Torstai:
Uinti 750 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Perjantai:
Uinti 500 m
Oma jumppaohjelma 40 min
Venyttely 10 min

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo


Krooli on alkanut sujua ja se tuntuu aivan huikealta. Joinakin päivinä en vain saa hengitystä pelittämään oikein millään, ja seuraavana se taas toimii, joten aika ailahtelevaahan tämä on. Mutta oi niin nautinnollista. Oikein yläselässä tuntuu ihana lämpö kun sitä jonkin verran ui.

Puolitoista vuotta tätä harrastusta nyt ja päätin sitten sijoittaa ensimmäistä kertaa urheilukassiin. Ja kun kerran ostin niin ostin kunnollisen. Nyt on laukussa itsessään kosteuden pitävä sivutasku johon uikkarit sujauttaa. On oikein merkkilaukku ja sopii mulle kun sattuu olemaan lila. Merkki on H2O (hih) ja koko 35 litraa joka tuntuu täysin riittävältä. Suurin ongelma olikin tuo koko edellisessä kassissani, sillä joskus tosiaan otan ne yökkärit mukaan ja tulen illalla niiden kanssa kotiin. Ja kassiin ei meinannut mahtua enää mitenkään..

Perjantaina sain Mirkalta oman vesijumppaohjelman jonka kävimme yhdessä läpi jotta ymmärrän miten liikkeet tehdään. Oikein hyvä ohjelma. Just sellainen jonka pystyn tekemään jotta jossa muutamassa kohdassa tulee kyllä isompikin tuska ;-) Perusidea on että uintitreenit maanantaisin ja keskiviikkoisin, jumpat tiistaisin ja torstaisin ja perjantaina tai lauantaina oma jumppa. Jossakin välissä noita uintitreenejä tulee varmaankin siirrettyä niiksi päiviksi kun on jumppa, niin että teen sitten samalla molemmat. Koska kesä alkaa olla lopuillaan ja tämä aikaa liikkua ei ole enää talvella niin ylenmääräisesti. Ja osa liikkumisesta ehkä jopa mahdollisesti tulee siirtymään ns "kuivalle maalle" eli omaan kotiin. Aika näyttää..

Olen lukenut todella paljon. Joskus tuntuu että loputtoman paljon. Ja opin. Kysymyksiä tuntuu olevan sisälläni tuhansia ja vastausten etsiminen ja tunnusteleminen tuntuu olevan tässä kohtaa pitkällinen prosessi. Ehkäpä elinikäinen. Jo sykkeen ymmärtäminen on asia jolle en ole uhrannut paljonkaan ajatuksia ennen. Ja nyt sukellan siihenkin.. ymmärtääkseni miten ihmiskeho toimii ja tutustuakseni paremmin omaan kehooni ja sen yksilöllisiin ominaisuuksiin.

Viikko 34 / 2012

Maanantai:
Uintitreeni 1 eli 900m uintia
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 100m

Tiistai:
Rauhallista kävelyä n. 3 tuntia (Ikea ;-D)
Uinti 400 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko:
Rikkaruohojumppaa 2 tuntia
Uintitreeni 2 eli 1000m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 150 m

Tostai:
Uinti 500 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min
Hyppy jalat edellä 3;sta metristä (uimamaisterin ensimmäinen osio suoritettu;-D)

Perjantai:
Uinti 2050 m
Venyttely 10 min

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo


Yllättäen maanantainen uintireeni 1 jonka olen tehnyt vain kerran aiemmin, tuntui paljon helpommalta jo toisella kertaa. Sitten taas treeni 2 jonka tein keskiviikkona tunti tosi rankalta, tehtävältä mutta rankalta. Oletan tämän suuremman rankkuuden tunteen johtuvan siitä tein sen ensimmäisen kerran. Luultavasti muutaman kerran jälkeen helpottaa jälkeen päin tuntuva väsymys..

Torstaina sain uimakaverin kanssa todistukset kandista ja kaveri innoissaan alkoi sitten heti suorittamaan maisteria.. ja minäkin hyppäsin sitten kolmesta metristä ja sain muutaman pisteen, joten sitä nyt sitten treenaamaan.. Kolmen esineen haku syvästä päästä sitten taas ei onnistunut kummaltakaan, siihen treeniä lisää..

Perjantaina suoritin uimamaisterista rintauinnin & selkäkroolin, vapaauinnin ja pituussukelluksen. Ensiviikolla kun suoritan sen hengenpelastus-osuuden (eli vaateuinnin) niin se oli sitten siinä. Uinteja tuohon tuli aika paljon mutta kun tänään ei ollut jumppaa eikä treeniä niin meni sitten treenistä. Pikkaisen alkoi väsyttämään kun aina kerrallaan uin 400 m ilman taukoja mutta yllättävän hyvin kuitenkin. Jotenkin tämä maisteri tuntui nyt helpommalta kuin kandi, varmaankin siksi että vaatimukset eivät kuitenkaan ole kovin paljon isompia ja olen nyt treenannut kuitenkin.

Aika huippu homma että puolitoista vuotta nollakunnosta olen tässä kohtaa jossa vedessä on helppo liikkua ja askelkin on maalla paljon keveämpi. Osaan arvostaa sillä muistan niin hyvin tämän matkan tähän pisteeseen. Matkan joka ei ole ollut helppo, työtä olen tehnyt, mutta sellainen jota on ollut hieno matkata. Ja eteenpäin vain.. sitä ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on!

Uintitreenit syksy 2012

Uintitreenini ovat tälläisiä:

UINTITREENI 1

• AV 200 m OV
• RU POT 100 M (lauta)
• 100 m SU
• 100 m VU pot (lauta)
• 100 m RU
• 50 m RU KV (lauta polvien välissä)
• 50 m RU kovaa
• 200 m LV OV

yhteensä 900 m

UINTITREENI 2 

• 200 m AV OV
• 5 x 50 m RU niin kovaa kuin pääset, tauko 45 s
• 100 m PAL RU
• 5 x 50 m VU POT niin kovaa kuin pääset, tauko 45 s
• 200 m LV OV

yhteensä 1000 m

AV alkuveryttely

RU runtauinti

POT potkut

SU selkäuinti

KV käsivetoja

LV loppuveryttely

OV omavalintainen laji

PAL palauttava

VU vapaauinti / krooli

Nämä uintitreenit mulle on tehnyt Mirka Karhulan uimahallilta, sama henkilö joka tekee mulle lihaskunto- ja kehonkoostumusmittaukset. 

Ykkösen olen tehnyt kaksi kertaa ja kakkosen kerran, ja tuntuu että nämä on just hyvät. Eli ei mitenkään helpot minulle mutta mahdolliset. Tunnen todellakin uineeni näiden jälkeen. Molemmissa on ns helppoja kohtia ja sitten sellaisia että o-ou.. 

Eilen hallilla yksi nainen katsoi ohjelmiani ja sanoi että "mulla on tälläset ollut joskus kahdeksan vuotiaana". No, mä olen 40 mutta tilanteemme on aivan eri. Olen liikkumisen kanssa lähtenyt liikkeelle puolitoista vuotta sitten aivan nollasta, ja opin uimaan vasta joitakin viikkoja sitten. Minulle se että kykenen uimaan nämä on huippujuttu, kertakaikkiaan upeaa. Se että mulla on olemassa treenit jotka on tehty minulle itselleni on jotakin mitä en olisi koskaan kuvitellut omaan elämääni kuuluvan. Se että jopa pystyn ne tekemään on jotakin mikä olisi tuntunut ihan utopialta jos olisin osannut edes kuvitella jotakin tälläistä.. 

On aivan huippua että tälläisellä tavallisella tallaajalla on täällä tälläisiä mahdollisuuksia. Uimahallillani on uskomattoman hyvät palvelut ja mahdottoman mukavat ohjaajat jotka oikeasti auttavat, neuvovat, vinkkaavat.. Mahdollisuus on saada omia treenejä, kuntosalille tai veteen kuten itselleni, puoli-ilmaisia jumppia (1,20e / kerta), välineitä ja noita lihaskunto- ja kehonkoostumusmittauksia. Kaiken lisäksi vakikävijälle kuten minulle on tarjolla puolen vuoden tai vuoden rannekkeita jotka ovat hyvin edullisia. Kerta käynnin hinnaksi ei jää juuri mitään.. Laskin juuri että tämän harrastukseni hinta on vain noin 500 - 600 euroa vuodessa, sisältäen sisäänpääsyt, jumpat, uimalasit ja uikkarit. Laskematta jätin bensat jota hallille surruttelu kuluttaa kiitettävästi sillä matkaahan mulla on edes takaisin yhteensä noin 30 km, sekä esim. kierroslaskumittarin joka ei ole ihan välttämätön. 

Viikko 33 / 2012

Maanantai:
Kehonkoostumus & Lihaskuntotesti
Uintiohjelma 900 m
Vatsat 100
Uinti 100 m
Venyttely 15 min

Tiistai:
Uinti 700 m
Jumppa 30 min
Venyttely 5 min

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Uinti 800 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Perjantai:
Kävelyä ja seisoskelua messuilla n. 5 tuntia

Lauantai:
Kävelyä markkinoilla pari tuntia.

Sunnuntai:
Lepo


Tiistaina olen ollut hieman kipeä maanantaisesta, lähinnä vatsalihakset ja kädet ovat särkeneet. Sitten vielä illalla vedin jumpan niin kovaa kuin suinkin jaksoin, ja samoin uidessa tein intervelleja. Ajatuksenani oli lämmittää lihakset kunnolla ja venytellä sitten joka paikka kunnolla. Mokasin kuitenkin enkä katsonut kelloa ja venyttely jäi muutamaan minuuttiin. Olen kotonakin vielä venytellyt sieltä täältä, mutta särkyä on kuitenkin, ja sellainen tunne että huomenna sattuu ja kovaa.. venyttelyt on mulle aina olleet tärkeät enkä ole juuri ollenkaan kivuista joutunut kärsimään. Harmittaa.

Keskiviikkonakin edellen vatsalihakset tosi kipeät. Kuulostelen itseäni ja jään suosiolla kotiin puuhailemaan muita juttuja..

..tostaina jälleen intoa täynnä ja vatsalihaksetkin antoi myöden lähteä hallille. Pienen pohtimistuokion jälkeen oivalsin (ohjaajan kanssa puhuttuani) että eräs syy vatsan kipeytymiseen on varmaankin se että tuossa treeni ohjelmassa on laudan kanssa tehtäviä pelkkiä potkuja ja silloin joudun syvillä vatsalihaksilla pitämään itseäni tasapainossa. Syvät lihakset on aina sellainen juttu joka mun korvaan kuulostaa erittäin hyvältä, sillä ne ovat juuri niitä kannattelevia lihaksia ja erittäin tärkeitä sellaisia. Ehköhän ne tuosta verry kohta puoleen, alkushokki kun on ohitettu :-)

KROOLIin eli vapaauintiin olen tutustunut tällä viikolla oikeastaan ensimmäistä kertaa. Alkaa sujua, siis silloin kun menen ihan hiljaa. Tavoitteena on vapari jossa otan happea vuorotellen molemmilta puolilta niin rasitus / liike tulee automaattisesti sitten molempiin puoliin. Pakko myöntää että oikealle menee huomattavasti sujuvammin kuin vasemmalle joka on tosi kankea. Mutta alussa olen, hengitystekniikkaa tarvii harjoitella enemmänkin ennen kuin alkaa sujua.

Perjantai vierähti ammattimessuilla jossa olimme kaiken kaikkiaan noin 6,5 tuntia. Arvoin olleeni tuosta ajasta noin 5 tuntia "jalkojen päällä" mikä kyllä rasitti tosi paljon. Join vettä liian vähän ja söin epäterveellisesti (pullaa, vohveleita jne.) joten kädet ja ennen kaikkea jalat turposivat ikävästi. Oi jospa ensi vuonna messuilla olo olisi helpompaa... Oli kyllä todella kiva reissu, puolison lisäksi mukaan lähtivät vanhempani ja varsinkin äitini ilo ja riemu messujen kauneudesta jäivät lähtemättömästi mieleeni.

Lauantaina sitten kävimme markkinoilla jossa kävelin jälleen muutaman tunnin. Äh, kävely on musta vaan niin tylsää jos ei ole mitään kivaa katseltavaa. Joten oikeastaan mun kävelyt sitten rajoittuukin näihin messu & markkina yms. kävelyihin. Polvet hieman kipeät.

Sunnuntaina teki mieli uimaan, mutta halli on edelleen viikonloppuisin suljettu. Ihan hyväkin, sillä loppujen lopuksi sunnuntaille tupsahteli touhua ja tohinaa ihan tarpeeksi.

Hyvä viikko. Tekemistä, reissaamista, tapaamisia, levollisia hetkiä.. elämää.

Kehonkoostumus mittaus & Lihakuntotesti 2 ja treeniohjelma

Olen siis noin vuosi sitten käynyt ensimmäisen kerran kehonkoostumusmittauksessa ja lihaskuntotestissä. Olin silloin todella huonokuntoinen, mutten kuitenkaan huonokuntoisimmillani sillä olin aloittanut vesijuoksun joitakin kuukausia aiemmin. Ensimmäisellä kerralla en edes jaksanut tehdä puolta minuuttia etunojapunnerruksia, nyt nykäisin niitä 14 joka on minulle aika makee juttu.

Käytännössä kaikissa osa-aluissa on tapahtunut petraantumista, vatsat joita olen erikseen harjoittanut ja -jostakin kumman syystä myös selkälihakset- ovat nyt sitten taulokoiden mukaan erinomaisia. Näissä tulokset ovat puolet parempia kuin vuosi sitten. Jalat hyvässä kunnossa ja käsivoimat (ne pirun punnerrukset) keskimääräisessä kunnossa. Puristusvoimat käsissä myöskin erinomaisia.

Kehon koostumus sitten.. rasvaa on paljon, ripauksen vähemmän kuin vuosi sitten. Aineenvaihdunnallinen ikäni edelleen + 15 vuotta oikeasta iästäni enemmän, eli toimii hitaasti. Sisäelinten ympärillä oleva rasva sitten taas on vuodessa tipahtanut sinne normaalin ylärajan alle, rimaa hipoen mutta kuitenkin. Joten alttius sairastua sydän ja verisuoni tauteihin yms. on normaalin ihmisen rajoissa mikä on itselleni ihan huippujuttu. Terveyttä arvostan vain niin paljon enemmän kuin hoikkaa uomaa.

Sain nyt myös sitten sen treeniohjelman veteen. Se on tehty kuulemma virallisia lyhenteitä käyttäen, ja ensimmäisellä silmäyksellä näytti täysin käsittämättömältä. Tein ohjaajan katsellessa toisen treeneistä (niitä on siis kaksi) ja 900 m hujahti kyllä tosiaan ihan tosta vaan kun oli kaikenlaista vaihtelua. Kaikkein vaikein oli 50 m RU KV joka tarkoitti 50 metrin rintauintia käsivedoilla niin että lauta/ paino / kellukkeen perkele oli jalkojen välissä. Käytännössä se tarkoitti sitä että kun tuo kelluke veti jalat pintaan niin pää on veden alla. Siinä saa kädet kyytiä jotta pääsee pinnalle välillä happea haukkaamaan.

Toinen treeni joka on vielä kokeilematta on sykettä nostava, joten siinä intervalleja jotka tehdään niin kovaa kun vain päästään. Tuon toisen ohjelman pituus on sata metriä enemmän, eli kilometrin verran. Sitä sitten testaamaan loppuviikosta..

Mulla on sellainen olo kun mulla olisi ihan uusi lelu, tai jotain muuta erityisen ihanaa kun olen nämä treenit saanut itselleni. Ja tälläistä sen mun mielestä kuuluu ollakin, liikkumisen. Kivaa ja hauskaa pakottamatta.

Paljon on myös itselleni merkitystä sillä että tämä "testaajamittaajaohjelmantekijä" joka on hallilla töissä on erityisen mukava ja läsnäoleva ihminen. On jotenkin niin kiva ja helppo mennä noihin juttuihin kun tietää että saa lämpöisen ja asiantuntemusta täynnä olevaa testausta, ohjelmaa, ohjeita mitä nyt milloinkin. Muhun ei vetoa tippaakaan kyllästynyt puolihuolimattomasti keskittyvä ihminen sellaisissa jutuissa jotka koskee mua itseäni. Joten kiitos vain M jos satut lukemaan tätä - olet huipputyyppi! Jos kaltaisiasi olisi enemmän ei maailmassa olisi ollenkaan näin paljon ongelmia :-)

Halli-ihana:
Armas puolisoni oli mukana mittauksessa ja testissä ja teki ne myös. Oli tosi kiva olla puolison kanssa tuolla, hän kävi kurkkaamassa "minun maailmaani" jossa ei ole aiemmin vieraillut.

Viikko 32 / 2012

Maanantai:
Lepo
(reporanka viikonlopun jälkeen & menkat alkoi- nukuin melkein koko päivän)

Tiistai:
Uinti 500 m
(josta 50 m vaatteet päällä - uimakandin viimeinen osuus)
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko:
Lepo
(suomeksi sanottuna ei jaksa, ei kiinnosta, missä sipsit on...?)

Torstai:
Uinti 600 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Perjantai:
Uinti 900 m
Potkuharjoittelua 100 m
Vatsalihakset 100
Venyttely 10 min

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo (=täysi laiskottelu)


Aika hauska sana tuo Lepo. Sillä lepo voi olla suunniteltu, tarpeellinen palautumisen kannalta. Tai sitten se voi olla isoa väsymystä jonkun jutun jäljiltä. Tai yksinkertaisesti vain sitä ettei juuri nyt nappaa ollenkaan..

Tulin ostaneeksi kierrosmittarin jota pidetään uidessa kädessä. Naureskelin että meni välineurheiluksi, mutta tosiasiassa huomasin jossakin vaiheessa että meni ihan miettimiseksi että minkä verran olen uinut. Nyt ei muuta kun klikkaan sormessa olevaa mittaria ja matka tallentuu sinne. Meidän hallilla ei nimittäin ole niitä helmitauluja.

Terveystarkastus

Yrittäjänä minulla siis ei ole työterveydenhuoltoa eikä siihen kuuluvaa säännöllistä terveystarkastusta, ja heräsin tässä huomaamaan että minulle ei varmaankaan ole sitten lapsuuden tehty sellaista. Lääkäriin on ollut asiaa vain silloin kun on ollut jotakin vaivaa. Joten soitto terveyskeskukseen toi ajan ensin terveydenhoitajalle jolla kävin eilen. Juteltiin niitä näitä, kerroin aloittaneeni liikunnan puolitoista vuotta sitten ja opettelevani syömään terveellisemmin. Painosta ja tuosta vaivaavasta polvesta oli puhetta myöskin.

Sairaanhoitaja laittaa lääkärille viestiä ja ilmeisesti menen ensin verikokeisiin ja kun niiden tulokset ovat tulleet niin sitten lääkärille. Verenpaine mitattiin, kuulemma oikein hyvä. Punnituskin oli, kiloja on 93. Pituus saikin minut sitten hieman mietteliääksi, nimittäin nuorena aikuisena minut on mitattu 157,5 cm pituiseksi, nyt lukemaksi tuli 159 cm. Joten olenko kasvanut? Onko mitattu väärin jommalla kummalla kerralla? Vai onko ryhtini (olen aika kumara, ollut ainakin, mielestäni vieläkin) oiennut liikunnan seurauksena? Hassu juttu. Vyötärön ympäryskin mitattiin, mutta hitsi kun unohdin paljonko se sitten oli. Onhan se siellä sitten kuitenkin muistissa jos joskus haluaa tarkastaa.

Normityössäkäyviä kuulemma terveystarkastellaan muutaman vuoden välein. Mietin että tässä kohtaa taitaa olla hieman epätasa-arvoa, paljon ihmisiä on kuitenkin normityöpaikkojen ulkopuolella. Kotiäidit, työttömät, sairaslomalaiset, kuntoutujat, eläkeläiset, me pienyrittäjät... Ei minulle ainakaan ole kukaan tullut muistuttamaan tai tarjoilemaan terveystarkastusta, tästä ei itseasiassa ole missään mitään mainintaa. Soittaessani terveyskeskukseen olin itsekin hieman epäileväinen että järjestyykö sellainen. Järjestyi helposti, ja jäin miettimään sitten itsekseni että olenko kuitenkin vain itsestäni kovin huonosti huoltapitävä, ja kaikki muut soittaa itselleen sitten terveyskeskuksesta ajan säännöllisesti?

No, ensiviikolla sitten enemmän tietoa jatkosta, verikokeita ja sellaisia.

Uimakandi !!!!

Keväällä jumpassa muutama ihminen alkoi puhua tavoitteellisuudesta, ja siitä että jospa suoritettaisiin uimakandidaatin "tutkinto". Jarruttelin huokuttelijoita, en todellakaan pysty moiseen sanoin. Sukellus 15 metriä, kolmesta metristä hyppäämisestä ja noista uinneista puhumattakaan.. mutta kuitenkin, nyt olen sukeltanut 16 metriä, hakenut esineen reilusta kolmesta metristä, hypännyt kolmesta metristä, uinut rintaa ja selkäuintia 200 metriä alle kahdeksassa minuutissa sekä viimeisenä hännän huippuna tänään uin vaatteet päällä 50 metriä ja riisuin ne vaatteet pois vedessä. Joten uimakandi olen :-)

Suorittelin noita kesän mittaan yhden tai useamman kerrallaan. Yllättäen isoin kynnys olivat nuo uimiset, sillä en ennen osannut uida oikealla tekniikalla kuten noissa vaatimuksena on. Ensin opin rintauinnin ja melkein heti perään selkäkroolin. Tavallista krooliakin olisi voinut valinnaisena uida mutta sitä en osaa vieläkään.. tosin haluan sen ehdottomasti oppia! Uiminen on kivaa!

Hassu olotila, kun tosiaan alussa olin muutama kuukausi sitten vielä sitä mieltä ettei tästä mitään tule. Ja sitten kuitenkin, kun otin tavoitteeksi ja hieman yllytettiin.. JES!

Hallihauska:
Tänään hallilla oli nainen jonka huomasin vasta ollessani lähtemässä. Tapanani on (kun viimeisten joukossa poistun) niin aina ilmoittaa kuinka monta pukuhuoneessa vielä on, vai olenko viimeinen. Sitten valvoja ja vahtimestari pääsevät lähtemään kun asiakkaat ovat poistuneet. Tänään sanoin että yksi vielä on, ja vähän hitaalta tuo näytti, että ei ollut mitään kiirettä tällä ihmisellä. Valvoja sitten kertoi että joo, hän tietää kuka siellä on. Sama nainen joka ei ole vakikävijä, oli kuulemma käynyt uimisensa lomassa vaihtamassa KOLMESTI uimapukua... En vaan tajua, mutta onneksi mun ei tarvikaan..

Viikko 31 / 2012

Maanantai:
Lepo
(ok, hieman tasapainoharjoituksia laudalla)

Tiistai:
Uinti 700 m
vatsalihakset n. 120
(menin laskuissa sekaisin välillä, nämä tein kuitenkin vesijuoksukengät jalassa)
jumppa 30  min

Keskiviikko:
Uinti 1100 m

Torstai:
Uinti 500 m
Jumppa 30 min

Perjantai:
Uinti 600 m
Kevyttä jumppaa 20 min

Lauantai & Sunnuntai:
"Lepo"
(Laulaminen)

Tässä alkuviikosta on selvästi ollut sellaista kesälomafiilistä joka tulee kuumista aurinkoisista päivistä, eli illalla ei olekaan tullut mentyä nukkumaan vaan olen kukkunut pikkutunneille asti - tai jos olen mennyt ajoissa nukkumaan niin sitten pyörittyä hikisenä sängyssä. Joten olen nukkunut pitkään ja lähtenyt "käyntiin" todella hitaasti.

Keskiviikkona selvisi että uimahalli on nyt parin kuukauden ajan suljettu viikonloppuisin. Joten luultavasti sitten katson että liikuntapäivät ovat viikolla jo valmiiksi. Aiemmin olin ajatellut että joko lauantai tai sunnuntai käyn uimassa, mutta näin ollen sitten en.

Huh huh kun olikin tostaina jotenkin erityisen raskas jumppa. Tutuin uimavalvoja oli palannut lomalta ja jestas että pitääkin kovia jumppia, muutaman kuukauden tauko tosiaan tuntui... ensi tiistaina suoritan sitten viimeisen osion kandista.

Perjantaina kävin uimassa veljeni kanssa. Mieheni on sanonut minua jo jonkin aikaa Norpaksi uintiharrastukseni vuoksi, nyt sitten nimesin Veljen Saukoksi kun hänen uintityylistään tuli sellainen assosiaatio. Joten Norppa & Saukko puljasivat Saukon pitkän matkustuspäivän pois hänen turkistaan. Lisäksi sitten hieman jumpattiin ihan kahdestaan. Pyysin meille kaulimet käyttöön ja niiden kanssa sitten veivattiin ja naurettiin, sillä vesijumppa ei ole tottumattomalle mikään kovin yksikertainen juttu. Oli tosi kiva reissu hallille hänen kanssaan.

Viikonloppuna olin sitten reissun päällä ja vaikka laitoin tuonne että "lepo" niin ei se levolta tuntunut kuitenkaan. Sunnuntaina kun pääsin kotiin niin samantien menin olkkarin sohvalle päiväunille. Rankka reissu ja ihan liian vähän unta. Sitä mietin että kun tuota karaokea tuli harrastettua useamman tunnin verran ja siinä oikeasti tuli hiki, että lasketaanko se liikunnaksi..? ;-D

Saas nähdä miten ensi viikko menee, se aika kuusta alkoi juuri ja olen aika kipeä yleensä. Tiistaina oli suunnitteilla vielä se vaatteet päällä uinti 50 m siitä uimakandista..

Viikko 30 / 2012

Maanantai:
Raukeuspäivä
Uinti 500 m
Jumppa 30 min
Vatsat 100 joista n. 50 painojen kanssa

Tiistai:
Uinti 700 m
Jumppa 30 min

Keskiviikko:
Uinti 600 m
Vatsat 100

Torstai:
3 tunnin päiväunet
jotenka lepopäivä

Perjantai:
Uinti 700 m
(uimakandista suoritettu samalla rintauinti ja selkäkrooliosuudet!)

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo
(mutta hieman pulikointia omassa pikkualtaassa
sekä tasapainolautaan tutustumista 3 kertaa päivässä n. 5 min kerrallaan)

Maanantaina huomasin että kovin paljoa ei ole vetoa eikä voimaa. Joten tuo puolen kilsan uinti meni aika raukealla menolla. En pakottanut enkä ottanut aikaa vaan annoin itseni lipua veden halki nautinnolla ja enemmänkin tekniikkaan keskittyen kuin nopeuteen tai sykkeen nousuun. Aika yllättävää että noinkin raukealla olotilalla olin liikkeellä, huomioiden sen että melkein koko päivä oli mennyt tietokoneella istuen.

Tiistaina samaa meininkiä eli suurta raukeutta. Miehenkin kanssa juteltiin siitä ja hänkin on aika väsynyt,  ja mietin sitä että meillä on kyllä näin kesällä syömiset ihan sekaisin.  Eli kun kulutan niin saanko sitten tarpeeksi energiaa liikkumiseen ja ihan elämiseen. Näitä syömisiä voisin katsella tarkemminkin jottei tämä liikkumisen into torppaa siihen jaksamattomuuteen joka syntyy energiavajeesta. Myönnän että syöminen on varsinkin iltapäivisin jäänyt joten aika tyhjällä vatsalla on hallille tullut lähdettyä. Ihan hyvin voisi syödä kunnolla muutamaa tuntia ennen liikuntaa, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi ja sitten kello on ollut liian paljon jotta olisin viitsinyt syödä. Joskus olen nimittäin silloin alussa eksynyt hallille melkein heti ruuan jälkeen ja yörps sitä olotilaa. Joten kevyesti muutamaa tuntia ennen olisi varmastikin paras. Kunhan saisin aikaiseksi...

Tiistai - tulin juuri hallilta, kotihallilta! Ihanaa, kun kaikki on niin tuttua ja tutut ihmiset.. aika vähän meitä oli, seitsemän vain. Osa on selvästi edelleen kesälomalla. Raukeutta edelleen, mutta sain aikaiseksi kalakeiton paria tuntia ennen hallille lähtöä ja ero on kyllä huomattava. Uin ensin 500 m ja sitten jumppasin ja lopuksi vielä 200 m vähän niin kuin tuosta vain, vaikka jumppa oli aika rankka. Olo on tosi hyvä.

Keskiviikko. Nukuin sellaiset 9-10 tuntia ja nyt aamusmoothien ja kahvin jälkeen hymyilyttää. Mieli tekisi mennä tänään uimaan samalla kun menen kaupunkiin muille asioille. Meinasin ottaa hallikassin autoon ja katsoa sitten muiden asioiden jälkeen mikä on fiilis..

Polvet on ilmoitellut olemisestaan kuivalla maalla kumarrellessani. Joten rasitusta on sinnekin suuntautunut, vaikka vesi tukee niitä todella hyvin. Mulla on nuoruudessa toinen polvi taittunut laskettelurinteessä ja sitä vaivaa aina silloin tällöin. Mutta tämä tuntuu olevan muuta. Sitä painosta johtuvaa rasitusta joka nyt tulee ilmi..

Keskiviikko edelleen, kävin sitten uimassa rushampurilaisen voimin kun kerran kaupunkireissulla olin. Olin jo osani uinut ja tehnyt vatsoja ja lähdössä kun toisen radan valloittivat nuoret ohjaajineen. Oi noita nuoria kun liikkuivat niin sulavasti ja taitavasti! Ilo on katsella heitä. Tulin myös kurkkineeksi heidän tekniikkapuoltaan ja kokeilin muutaman kerran kroolia itsekin. Oivalsin että tuohan on sama uintitaktiikka kuin selkäkroolissa, mutta tuohon hengitykseen pitää kiinnittää tosi paljon huomiota. Harjoittelua, harjoittelua ja ehkäpä lisää ohjeita jostakin..

Tulin myös kaupunkireissulla shopanneeksi uuden uikkarin ja uudet lasit. Lasit ovat kovin vanhat ja ovat alkaneet vuotamaan ja uikkareista alkaa hiljalleen kuultamaan läpi. Hankala homma hankkia uikkareita minun kropallani. Kun olen lyhyt, koko on kohtuullinen ja rinnat kohtuuttoman kokoiset. Myyjä suositteli että jos laihdun niin menisin helsinkiin sokokseen, heillä on kuulemma parhaat valikoimat ja minullekin löytyy varmasti kokoja. Hmmm.

Torstai:
Huomioin sellaisen asian että näin kesällä unen tarpeeni on normaalisti noin 7 tuntia, mutta se onkin kasvanut viime aikoina. Olettaisin että syynä on enempi liikkuminen. Lueskelin netistä (lähinnä huippu-urheilijoille tarkoitettuja) urheilijoiden juttuja ja riittävä uni on näköjään eräs kulmakivistä. Hmm.

Perjantai:
Yhtään ei huvittanut eikä olisi jaksanut, mutta koska karhulaan olin joka tapauksessa menossa ja halli on tänä viikonloppuna kiinni niin läksin kuitenkin. Ja kuten aina halliin kävellessäni piristyin samantien :-) Kävi vielä sellainen tuuri että halli oli melkein tyhjä ja sain suoritettua ihan rauhassa radalla sekä rintauinti että selkäkrooliosuudet uimakandista. JEEE! Nyt puuttuu enää se vaatteet päällä uinti 50 m jonka en oleta olevan ongelma ollenkaan. Selkärooli meni helposti mutta rintauinti meni tiukalle, vain 15 sekunnin päähän aikarajasta. (200m on tarkoitus siis uida alle 8 min) Mutta suoritettu siis!

Lisäksi olen ollut sähköpostitse yhteydessä Mirkaan joka tekee ne kehonkoostumus ja lihaskuntotestit ja hän tekee mulle ohjelman veteen. Jees, kuulostaa ihan loistavalta. Lisäksi kun suoritin noi viimeiset uinnit niin sattui olemaan Mirkan työvuoro ja sain hyvän vinkin jolla kehittää rintauintiani. Samalla hän katsoi mun uintia ja alkoi jo puhumaan tulevasta ohjelmasta. Kuulostaa hyvältä.

Lauantai:
Eilen hallireissun jälkeen käytiin miehen kanssa yksissä bileissä ja sieltä grillistä tuli syötyä sellaistakin tavaraa joka ei lautaselleni normaalisti eksy. Lisäksi kotona vielä tuli mäyssyteltyä karkkia oikein urakalla. Auh ja voih, miltä vatsani tuntuu. Pingoittuneelta, koskee ja painavalta. Ihan kuin vatsa painaisi kolmesataa kiloa. Ei kiva, ei ollenkaan.

Viikonloppuna aurinko paistoi ja on ollut tosi kuuma. Olen siis pyrkinyt olemaan ulkona (lukemaan) ja olen pulahdellut aktiivisesti meidän koottavassa, halkaisijaltaan hieman vajaa neljä metrisessä altaassa vähän väliä. Jumpata tai uida siinä ei oikeastaan voi kun on liian matala ja vesi alkaa heti heilua reunojen ylitse. Mutta olen sitten pikaisen sukellellut muutenkin nautiskellut. Kyllä kesä on ihanaa aikaa.

Lisäksi olen tutustunut tuohon hankkimaani tasapainolautaan (tai koko perhe on tutustunut :-D) ja olen nyt ihan alussa seissyt siinä viitisen minuuttia muutaman kerran päivässä ihan tuota tasapainoa harjoitellakseni, jotta jospa joskus siinä voisi oikeasti tehdä joitakin harjoituksia... ;-)


Hallihauska:
Keskiviikkona venyttelin vedessä kuten normistinkin, mutta vielä hieman lisää suihkussa ollessani. Pyllistin siis seinälle ja jalat suorana nilkkoihin.. ja pieni ehkä reilun vuoden ikäinen poika vähän matkan päässä penkillä (äitinsä kuivasi itseään siinä vieressä) puhkesi reikuvaan nauruun ja alkoi taputtamaan! Venyttelyni oli hänestä kovin hauskaa ja itseänikin rupesi naurattamaan.. :-D

Viikko 29 / 2012

Tämä viikko on mennyt tähän malliin:

Maanantai:
Uinti 700 m (rinta+ selkä)
Jumppa 30 min
100 vatsaa
Venyttelyt n 5 min

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Uinti 500 m (rinta+ selkä)
Jumppa 30 min
Venyttelyt n 5 min

Torstai & Perjantai:
Lepo
Auringosta nauttimista & herkuttelua :-)

Lauantai:
Uinti 1 km (rinta+ selkä) :-D
150 vatsalihasliikettä
10 min venyttelyt
10 min kellumista ulkoaltaassa auringon paisteessa ;-)

Sunnuntai:
Lepoa & mansikoita :-D

Keskiviikkona hokasin että nuo 100 vatsalihasliikettä on olleet mun rutiinia tosi kauan ja oivalsin että voisin nostaa niiden määrää. Ihan okei meni nuo 150 lauantaina, ehkä kohta puoleen niitä saattaisi tehdä vaikkapa kuivalla maalla? Tai sitten ei, mutta voisi ottaa vaikka jonkun painon avuksi. Katselen asiaa..

Olen myös miettinyt kehon kuvaani ja itseni hyväksymistä, että mitä kaikkea tässä on elämän varrella tapahtunut ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet mihinkin. Ehkä aiheesta tulossa postausta myöhemmin. Sen tiedän että aika tärkeä merkitys on ollut tuolla miehellä joka laulaa Doorista keittiössä juuri nyt kutsuen mua kahville.. Sillä hän rakastaa minua sellaisena kuin olen. Vaikka olin huomattavasti hoikempi tavatessamme, ja tiedän että hän toivoisi minun laihtuvan (ennen kaikkea itseäni vuoksi jotta minun olisi helpompi olla) niin hän myöskin osoittaa kaikin tavoin rakkautta ja hellyyttä minulle sellaisena kuin olen. Vatsani joka saisi olla pienempi jotta olemiseni olisi helpompaa on hänen suukottelujensa kohde siinä missä muutkin osat minusta.

Pelkkä puolison hyväksyntä ei ole kuitenkaan minulle riittänyt, vaan olen sukeltanut aika pitkälle sisimpääni itseni hyväksymisen kanssa jotta olen sen itselleni saanut.  Jossakin vaiheessa kuvittelin kovin, että en enää koskaan laihduta ja siinä kohtaa en edes osannut kuvitella että alkaisin liikkumaan enemmän, niin kaukana sekin ajatus oli minusta.

Ensiviikolla aukeaa kotihalli, se halli jossa tunnen olevani kuin toisessa kodissani. Siellä on tutut valvojat ja tutut jumppakaverit joista suurin osa on pitänyt itsekin kesätaukoa samalla kuin hallikin. Toiseen halliin on tullut vain muutama tuttu. Kotihallissa on myös eri jumppapäivät ja normiarkeen palaaminen tuntuu hyvältä. Joten jokin normipäivärytmini kohta asettunee ensi viikolla totuttuun. Ihanaa.

Kohinaa

Ihan huippua, kun voi melkein kuulla miten kunto kasva kohisten. Nimittäin maanantaina ennen jumppaa uin 700 m (puoliksi rintaa ja puoliksi selkää) ja lisäksi tein 100 vatsalihasliikettä. Ja jumpassa meillä oli sitten vielä "hymynaamoja". Jos joku ei tiedä niin ne on sellaisia pyöreitä kevyitä "painoja" joilla lisätään veden vastusta. Niissä on keskellä hymynaama josta pidetään kiinni, siitä se nimi. Ja huomasin että jo näinkin vähällä harjoittelulla nuo naamat saivat erinomaista kyytiä aikaisempaan verrattuna. Edellisestä "hymynaamailusta" on jo parisen kuukautta ja ero on selkeä.

Samoin huomasin käsivoimieni kasvaneen eilen, kun kävin ostamassa kympin pytyn maalia. Sen kantaminen oli, jos ei nyt ihan vaivatonta, niin huomattavasti helpompaa kuitenkin. Tälläiset hetket kannustaa jatkamaan.

Lisäksi sain maanantaina tuohon selkäkrooliin lisää vinkkejä käsien asennosta ja huomasin että vauhdin lisäksi jaksaminen kasvaa. Enpä olisi uskonut kuinka paljon uinti on tekniikkalaji. Tarkemmin ajatellen melkein kaikki liikunta on omalla tavallaan tekniikkalajia, jotta ei satuttaisi itseään?

Kohta taas lähdössä hallille, tänään on jumppa ja meinasin jälleen uida ennen jumppaa. Myönnän että eilenkin olisin halunnut lähteä, mutta jotain rajaa pyrin pitämään kuitenkin. Jos asuisin aivan uimahallin vieressä kävisin varmaan joka päivä, mutta nyt ei sellaista ylellisyyttä ole. Joten ehkä tuo välimatkakin antaa tilaa tässä innossa, jotta keho saa vapaata myöskin.

Uimisen onnea

Kesä on omalla tavallaan kehon juhlaa.  Salaatit ovat tuoretta ja luontevaa syötävää, pukeutuminen on väljempää, liikunnan harrastaminen helpompaa ja lomalaisella on levolle tilaa juuri silloin kun siltä tuntuu. Tänä vuonna ilmat eivät ole olleet niin tolkuttoman kuumia kuin monena aikaisempana vuotena ja itselläni on ainakin helpompi olla. Hallilla käyminenkin on paljon helpompaa kun ei ole paljoa vaatteita, eikä tarvitse kuivata hiuksia.


Luin venyttelyohjeita netistä ja sain lisäksi vielä ohjeita uimavalvojalta hauiksen venytykseen. Nimittäin perjantaihan mulla meni niin etten juurikaan maitopurkkia painavempaa saanut nostettua. Uiminen tarvitsee selvästi hieman erilaista venyttelyä kuin jumppa. Ja mulla on käsivoimat todella surullisen kuuluisan huonot. Nyt kun ne pääsevät hommiin niin venyttelyitä todella tarvitaan jotta voi sitten seuraavana päivänä tehdä muutakin kuin irvistellä. Tänään on eilisen jäljiltä onneksi vain oikea hauis kipeä, muttei niin kipeä etteikö sillä voisi puuhailla sitä sun tätä. 


Kun innostun oikein kovasti, mulla iskee lapsenomainen ahneus päälle. Ihan kuin olisin oppinut pyöräilemään ilma apupyöriä, juuri sellainen fiilis.. voisin tukka hulmuten fillaroida vaikka ja kuinka kauan.. Ongelmanahan on että haluan kehoni kestävän, nauttivan ja pysyvän terveenä. Kun pointtina on jaksamisen lisääntyminen, oli aika masentavaa olla erittäin vähemmän jaksava perjantain ajan. Joten tarvitsen selvästi rajoja itselleni ja aloinkin luomaan niitä.


Silloin torstaina uin yli kilometrin, rintaa ja selkäkroolia. Joten päätin lauantaina hallille mennessäni että 500 metriä saa riittää. Noooh, myönnän etten ihan tuossa pysynyt, kun menin tuon matkan aika lujaa. Lopulta sitten vielä 100 m uin silleen iiiihan rauhallisesti, jäähdytellen. 


Tämä uinti-innostus lähti muutama viikko sitten uudellen nousuun. Aiemminhan olin todennut (vaikka aina välillä olinkin testaillut uudelleen) että uiminen ei ole mun juttu. Kuitenkin vesijumpparyhmässämme eräs ihminen keksi että hankitaan vähän haastetta tähän harrastukseen, suoritetaan uimakandidaatti. Minä venkoilin vastaan moneen otteeseen, en kertakaikkiaan pysty sukeltamaan 15 metriä, puhumattakaan siitä kolmesta metristä hyppäämisetä, en osaa uida.. jne. Lopulta sitten kuitenkin (yllytettynä) sukelsin 16 metriä, hyppäsin sieltä kolmesta metristä (pikkutytöt altaassa kertoivat ettei se satu yhtään..) ja sukelsin altaan syvästä päästä hakemaan yhden esineen. Joten uinnit vain puuttuvat... ja tulin kaverin kanssa sopineeksi että kun kotihallin kesäsulku päättyy niin me ollaan treenattu ja harjoiteltu niin että pystytään ne uinnit suorittamaan...


...täällä hetkellä, kun tuon uintitekniikan opin, tuo kandin suorittaminen ei tunnu olevan ollenkaan ongelmallista. Mutta kun kerran opin uimaan niin kerta kaikkiaan RAKASTUIN uimiseen. 


Meinasin kysyä sieltä kotihallilta kun se aukenee, että kun kerran tuonne kuntosalille saa sellaisen harjoitusohjelman, että saisiko sellaista veteen.. juuri nyt tarvitsisin sellaista.


Tänään ei uimista, kotona olemista ja köllöttelyä, mansikoiden syömistä ja tuon piirakan joka alkaa olla sopivasti jäähtynyt syömistä ajatellen juuri nyt..


Jälkikäteen lisätty:
Noh, puoliso sai houkuteltua kävelylenkille jossa vierähtikin aimo tovi. Ja muuten niin pilviseen päivään osui juuri se kohta jolloin aurinko paistoi - joten hikihän siinä tuli, kuinkas muuten. Puhisten kipittelin miehen perässä kaiken maailman ojia pitkin (ilman auttavaa kättä en niistä olisi selvinnytkään) ja kotiin palattua olikin ihan pakko päästä suihkuun. Tuossa kävellessä sitten tuli mieleeni se televisio- ohjelma jonka näin juuri - siinä kilpaillaan laihtumisesta - ja treenaaja puki päälleen sen verran ylipainoa kuin tällä laihduttajalla oli. Normikokoinen hyväkuntoinen mies oli aika puhki. Todellakin laittoi miettimään, kuinka salakavalasti kilot hiipivät huomaamatta. Jos tulisivat yllättäen niin siihen varmasti litistyisi... miltäköhän tuntuisi olla hetkessä miinus 30 kg? Tuntuisikohan siltä kuin leijuisi ilmassa?

Kehoni kanssa - alku

Täytin neljäkymmentä juuri, joten lähestyn vaivihkaa vaihdevuosia. Mutta samanaikaisesti tuntuu kuin minussa olisi syntynyt jotakin aivan uutta. Nuorenpana kuvittelin olevani jo ikäloppu kun mittarissa on nelonen ensimmäisenä numerona, kumma kun nyt tuntuu että nuorenen vain koko ajan.

Liikuntani

Olen käytännöllisesti katsoen elänyt 38 vuotta harrastamatta minkäänlaista liikuntaa, varsinkaan säännöllisesti. Nuoruudessani olen harrastanut balettia hetken verran, pyöräillyt paljon paikasta toiseen sekä jossakin teini-iän vaiheessa hiihdin todella paljon mummolassani Urjalassa. Nuorena aikuisena olen harrastanut judoa keltaisen vyön verran, taijiita yhden kansalaisopiston kurssin, sahannut muutaman kuukauden sauvakävelyä sekä muutaman kuukauden minulla oli kuntosalikortti. Siinä oikeastaan kaikki, mikään ei ole kestänyt eikä jäänyt pysyvästi olemaan osa arkeani.

Kolmekymppisenä tein paljon fyysistä työtä, jopa siinä määrin että rasitin itseäni aivan liikaa ja keho ilmaisi hyvin selkeästi ettei se kerta kaikkiaan jaksa viidentoista tunnin työpäiviä ja pätkittäin nukuttuja öitä.

Ravinto

Olen alkanut ajatella ruokaa ravintona vasta muutamia vuosia sitten, kuntoutuessani työuupumuksesta ja masennuksesta, olin tasapainoisen ravinnon kurssilla ja aloin ymmärtää monia asioita uudella tavalla. Aiemmin joko söin ihan mitä sattui ja ihan milloin sattui JOS en sattunut olemaan laihdutuskuurilla.

Olen kokeillut niin monenlaista diettiä etten oikeastaan edes muista niitä kaikkia. Olen ollut varmaankin juuri sellainen tyypillinen jojo-laihduttaja jonka arkeen terveelliset ravintotottumukset eivät ole koskaan jääneet. Olen siis ollut nälissäni tai herkutellut surutta.

Vasta tasapainoisen ravinnon kurssilla aloin ymmärtämään myös monia muita ulottovuuksia joita ravinnolla on. Jaksamiseeni ravinto vaikuttaa oleellisesti. Jo viikon tasapainoisen ravinnon jälkeen tuntui kuin kehoni olisi paljon kevyempi vaikka mitään laihtumista tuskin oli tapahtunut. Kaikki se tieto ja ymmärrys miten minkäkinlainen ravinto minuun vaikuttaa, on ollut käytössäni viime vuodet. Ja se on ollut korvaamatonta.

Viimeiset pari vuotta olen periaatteessa syönyt tasapainoisesti, kehoni saa ravinnosta nykyään varmasti enemmän tarvitsemiaan ravintoaineita. Toisaalta minulla on ollut herkuttelu lupa itseltäni.

Kehon kuvani

Vuosien varrella itsetuntoni on ollut hyvinkin hataralla pohjalla johtuen monista asioista, mutta eräs suuresti vaikuttava asia on ollut se että minun on ollut vaikea hyväksyä kehoani sellaisena kuin se on. Masennuksesta kuntoutuessani opin en pelkästään hyväksymään, vaan myös suuresti rakastamaan kehoani. Asenteeni on nykyään aivan erilainen. Suuri on hellyyteni ja lempeyteni kehoani kohtaan. Olen niin paljon kiduttanut kehoani, ja vaatinut suorastaan kohtuuttoman paljon. Lempeyttä ja huolenpitoa sen sijaan olen antanut aivan liian vähän.

Tänään

Veljeni ja siskoni "raahasivat" minut puolitoista vuotta sitten kiipeämään eräälle vuorelle (sinne oli siis tie jota pitkin kävellä) ja tuo matka näytti minulle hyvin selkeästi sen kuinka huonossa kunnossa olen kun en meinannut millään jaksaa kävellä. Pidin pitkiä taukoja ja kävelin hitaasti. Tunsin itseni niin kovin raskaaksi. Ja raskas minä olenkin, reissun jälkeen jalkaani jäi rasitusmurtuma. Jalan parannuttua kävi kuitenkin jotakin aivan outoa, kehoni suorastaan vaati lisää liikuntaa. Olen aika hämmästynyt mutta noudatin kehon kutsua. Koska ylipainoa on reilusti, menin uimahallille ja opettelin vesijuoksua ensimmäiset kuukaudet. Kun kunto alkoi kohoamaan, uskalsin liittyä  avoimiin vesijumpparyhmiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siis kohdassa jossa harrastan säännöllisesti liikuntaa, ja minulla on tunne ettei tämä tule loppumaan. Olen hallilla kuin toisessa kohdissani. Lisäksi opin viime maanantaina uimaa rintauintia ja keskiviikkona selkäkroolia! JEE! Olen ajatellut etten voi uida sillä sekä niskat menevät jumiin että laskettelurinteessa nuorempana loukkaamani polvi alkavat heti oikutella ja kiristellä. Huomasin että kyse onkin ollut uintitekniikasta, siitä etten ole Oikeasti osannut uida.

Olen siis innoissani. Ja innoissani sitten uin vielä kilometrin toissa päivänä ja olinkin sitten eilisen ihan hemmetin kipeä. Maitopurkkia en meinannut jaksaa nostaa.. eli uudet venyttelytkin on otettava kuvioihin.

Lisäksi mielessä orastelee operaatio miinus 30 kg. Tällä hetkellä nautiskelen siitä että opin uimaan ja olen kesälomalla. Minulla on siis herkuttelulupa voimassa. Mutta syksyn tullen keskityn katsomaan tarkemmin herkuttelujani ja koko ravintoani. Ja aikeissa on myös harjoitusohjelman luominen. Haluan oikeasti paremman kunnon itselleni, haluan jaksaa paremmin.. ja joku päivä haluan kiivetä sille vuorelle uudestaan, kevyin askelin..

Tämä blogi on siis matkapäiväkirja, tutustumismatka omaan kehooni ja kaikkiin mahdollisiin osa-aluisiin.. otan kommentteja ja kokemia mielelläni vastaan.

Pohdintoja blogista

Mietin että olenko aloittanut jotenkin liian kapealla ajatuksella tämän blogin. Vaihdevuodet ovat kuitenkin vain osa kehollisuutta vaikka olenkin ymmärtänyt että pahimmillaan ne varmaankin tuntuvat täyttävän koko elämän..

..harkinnassa on siis blogin muutos, ehkä nimenkin muuttaminen, mutta niin jotta vaihdevuosi asia ei jäisi taka-alalle.

Syynä se, että kehollisuus tuntuu saavan elämässäni enenemissä määrin tilaa, jopa siinä määrin että alan varmaankin tarvitsemaan ihan oman paikan jossa päiväkirjamaisesti voisin itsellenikin laittaa muistiksi asioita ja pohdiskella juttuja.. hmmm..

Kuivumista

Talvisin olen aina tarvinnut silloin tällöin iholleni kosteusvoidetta. Oikein hyvin on riittänyt kaupan nivea tai muu mikä käteen on sattunut tarttumaan. Jalkapohjiin olen myöskin satsannut tasan sen kaupanhyllyn verran. Tämä talvi on rasvausten osalta ollut hankala ja rasittava.

Enää ei silloin tällöin kun muistan rasvaukset riitä vaan ihoa kiristää jatkuvasti ja aina saa olla läträämässä rasvojen kanssa. Erityisesti jalkapohjat tuntuvat tarvitsevan pari desiä rasvaa joka ilta tai ne kutiavat niin että meinaan tulla hulluksi.

Samaa on havaittavissa kasvoissa, joka onkin ollut aina se herkkä paikkani. Akneiho on tarvinnut lukemattomia pulloja ja purkkeja ennen kuin juuri se oikea päivä- ja yörasva on löytynyt.

Olen selvästi kohdassa jossa tarve on siirtyä aikuisemman ihon tuotteisiin jossa sitä rasvaa on enemmän, näin siis kuvittelisin.

Jotenka onko vinkkejä? Mitä rasvaa iholle, jaloille ja mitä kasvoille? Aikuisen naisen rasvat, niille ei kaupasta löytyne omaa hyllyväliä..? Vai onko parasta marssia apteekkiin tutustumaan ja kyselemään?

Ensimmäinen ulkoinen merkki...

Olen mielestäni ystävällisesti "piruillut" minua hieman vanhemmalla puolisolleni ukkoutumisesta koska olen viime vuosina saanut kunnian suorittaa hänelle erästä hieman intiimiä toimenpidettä. Eli siis kulmakarvojen siistimistä, ja nimenomaan niiden lyhentämistä. Mokomat kun ovat viime vuosina alkaneet osoittaa vallattomuuden merkkejä kasvamalla huomattavasti pidemmiksi kuin aiemmin. Koskaan en ole uhrannut ajatustakaan sille että minulle saattaisi joskus käydä samoin............ ennen kuin nyt :-(

Olen ollut kipeänä pidemmän aikaa ja kulmien säännöllinen huolto kosmetologilla on viivästynyt huomattavasti. Ne suorastaan rehottavat ja olen kyllä jo jonkin aikaa seurannut erästä tiettyä kulmakarvaa. Se on alkanut suorastaan villiintyä laittomalla tavalla. Kyseinen karva on ottanut etäisyyttä siitä suunnasta joka sille on aina ennen ollut niin luonteva ja alkanut jääräpäisesti harottamaan eteenpäin jonkin verran ennen kuin kiltisti kääntyy korvaa kohden. Tämän luvattoman keikauksen lisäksi se on ottanut oikeudekseen kasvaa ennätyspitkäksi.

Oikeastaan vasta tänään tajusin kunnolla tuon karvan merkityksen. Mieleeni nimittäin juolahti oma jo mummojen taivaaseen siirtynyt mummoni joka leikkeli omia kulmakarvojaan ja siitä siis mielleyhtymä oli valmis. Alan siis ilmeisesti mummoutua jo paljon ennen kuin niitä lapsenlapsiakaan edes on.

Värjään hiuksiani joten se mitä kaikkea hiusteni väri peittääkään jäänee vielä salaisuudeksi. Mutta kulmakarva on armoton. Se saa luvan poistua nyt kun on viestinsä välittänyt.

Pikkujuttu mutta piti heti kirjata ylös. Tuo kulmakarva kun sattuu olemaan ihan ensimmäinen ulkoinen merkki jostakin mikä minussa on hiljalleen alkamassa...