Olen mielestäni ystävällisesti "piruillut" minua hieman vanhemmalla puolisolleni ukkoutumisesta koska olen viime vuosina saanut kunnian suorittaa hänelle erästä hieman intiimiä toimenpidettä. Eli siis kulmakarvojen siistimistä, ja nimenomaan niiden lyhentämistä. Mokomat kun ovat viime vuosina alkaneet osoittaa vallattomuuden merkkejä kasvamalla huomattavasti pidemmiksi kuin aiemmin. Koskaan en ole uhrannut ajatustakaan sille että minulle saattaisi joskus käydä samoin............ ennen kuin nyt :-(
Olen ollut kipeänä pidemmän aikaa ja kulmien säännöllinen huolto kosmetologilla on viivästynyt huomattavasti. Ne suorastaan rehottavat ja olen kyllä jo jonkin aikaa seurannut erästä tiettyä kulmakarvaa. Se on alkanut suorastaan villiintyä laittomalla tavalla. Kyseinen karva on ottanut etäisyyttä siitä suunnasta joka sille on aina ennen ollut niin luonteva ja alkanut jääräpäisesti harottamaan eteenpäin jonkin verran ennen kuin kiltisti kääntyy korvaa kohden. Tämän luvattoman keikauksen lisäksi se on ottanut oikeudekseen kasvaa ennätyspitkäksi.
Oikeastaan vasta tänään tajusin kunnolla tuon karvan merkityksen. Mieleeni nimittäin juolahti oma jo mummojen taivaaseen siirtynyt mummoni joka leikkeli omia kulmakarvojaan ja siitä siis mielleyhtymä oli valmis. Alan siis ilmeisesti mummoutua jo paljon ennen kuin niitä lapsenlapsiakaan edes on.
Värjään hiuksiani joten se mitä kaikkea hiusteni väri peittääkään jäänee vielä salaisuudeksi. Mutta kulmakarva on armoton. Se saa luvan poistua nyt kun on viestinsä välittänyt.
Pikkujuttu mutta piti heti kirjata ylös. Tuo kulmakarva kun sattuu olemaan ihan ensimmäinen ulkoinen merkki jostakin mikä minussa on hiljalleen alkamassa...
Minulla puolestaan on haiven, joka sitkeästi jaksaa ilmaantua kerran toisensa jälkeen nenäni alle tummempana ja paksumpana kuin muut ihokarvani (jotka ovat todella vaaleita). Kun ensimmäisen kerran näin sen, ajattelin, että hui, nyt minulle kasvaa parta. ;)
VastaaPoistaNäin pikkasen ;) vanhempana voin kertoa, että minulla yksi kulmakarva on siirtynyt otsalle! Nyppäsen sen aina pois, mutta koska se on harmaa, niin sitä ei heti huomaa ja se ehtii reilun sentin mittaiseksi hyvinkin.
VastaaPoistaMitä tulee mieheni rehottaviin kulmakarvoihin, niin niihin en saa koskea. Jos menen metrinkin päähän ja kysyn, että voisko vähän siistiä, niin karkuun lähtee;) Hän ei anna puuttua ulkonäköönsä, ja se hänelle suotakoon;D
Non niin, Celia ja Rantakasvi - arvannette mitä menen ihan just kohta tekemään... tietysti tarkastamaan otsani ja nenän alustan..
VastaaPoista;-)