Jonkinlaista kertausta viime vuodesta

Viime keväänä painoni tippui aika helposti, se 9 kg katosi kevyiden sankarien 10 viikon aikana. Ja sen jälkeen on alkanut takkuilla kovastikin. Monella eri tavalla. Joten kesällä yritin ja pakottelin painoa muutamalla kilolla alas päin, mutta sitten tuli väsähdys ja painopiste muuttui ravinnon kanssa tasapainotteluksi sekä selän kunnostamiseen.

Fustrasta on ollut mulle tosi suuri apu, ja hienointa oli viime maanantaina kun PT ei pitänytkään mulle tuntia esteen takia, vaan vedin koko ohjelman ihan itse.
Olin muuten tosi ylpeä itsestäni, en lintsaillut ja tein tarkasti vaikka aina ja joka kerta mulle tuleekin sellainen olo etten jaksaisi ihan loppuun asti.. Eli alan olla kohdassa jossa voisin alkaa pärjäämään itsekin. Tämä mun selkä on ollut niin huono nuoresta asti että olen alkanut jo ohittamaan sitä selkäsärkyä joka mulla on. Se on ollut niin normaalia että selkää särkee, että sitä ei ole oikein "laskenut" mihinkään, jos ei se ole ollut erityisen kipeä. Lihaskuntotesteissähän mulla on ollut hyväkuntoiset selkälihakset, mutta fustrassa ja PT;n avulla olen oppinut huomaamaan että nimenomaan ne syvät, selkää jatkuvasti tukevat lihakset eivät ole hyvässä kunnossa, sekä varsinkin yläselän lihakset ovat erityisen heikot..

Se mitä mietin tuossa kesällä ja mikä on takaraivossa ollut kysymysmerkkinä, on se miten tuo minun painon lasku pysähtyi kuin seinään tietyssä kohdassa. Nyt minulla alkaa olemaan siihenkin vastauksia.. Huomasin nimittäin "romuhuonettani" (ompelu, askartelu, neulonta, maalaus- huone) että siellä tuli vastaan todella paljon asioita vuodelta 2006 ja sitä aikaisemmin.. 2000- luvun alkupuolisko oli minulle todella rankkaa aikaa ja olin silloin juuri sen painoinen kuin olen nyt ja sen jälkeen nuo ylimääräiset kilot mitkä olen nyt tiputtanut tulivat minulle. Eli kehoni on ollut todella kauan aikaa tämän painoinen. Muistaakohan keho tämän painon jotenkin erityisesti? Lisäksi tuolloin oli paljon henkisesti ja fyysisesti kuormittavia asioita jotka ilman muuta vaikuttivat minuun monella tavalla. Minulla oli tuolloin niin raskasta että sain työuupumus ja masennusdiagnoosit. Joten tavallaan masennus toi minulle sen +10 kg. Löysin myös viiden vuoden päiväkirjani, jota olin aika satunnaisesti täytellyt. Olin merkinnyt siihen painojani ja painoni oli kirjan täyttämisen aikaan vaihellut lukemissa 76 - 82kg. Eli juuri siinä kohdassa jossa olen nyt tahkonnut. Nuo kilot ovat niitä joita olen jo-jo-lahdutellut edes takaisin vuosien varrella.. En muistanut näitä kilolukemia, vaikka muistissa olikin oli nämä jo-jo- laihdutukseni. Hämmästyttävintä itsestäni on se, että olen noihin vuosiin kulkenut monella tavalla tämän syksyn aikana, huomaamatta sitä itsekään tietoisella tasolla. Minulla on mm. samanlainen kampaus (vain hieman päivitettynä) kuin minulla silloin oli. Tuota huonetta siivotessani löysin paljon papereita siltä ajalta, ja kuljin sitä matkaa jota silloin kuljin uupumuksen vuosina.

Juuri nyt tuntuu siltä kuin tuossa ajankohdassa olisi vielä ollut asioita joita minun tuli katsella ennen kuin olin valmis jatkamaan tätä ihmisen matkaani - nyt jopa sisimmässä on ajatus siitä että paino taitaa keväällä alkaa tippumaan helpommin, koska jokin henkinen kohta on nyt katsottu.

Se mikä edelleen jaksaa aina yllättää, on se kun tapaa jonkun ihmisen jota ei ole hetkeen tavannut. Ja sitten kehutaan kuinka olen kaventunut ja ettei meinaa tunnistaa enää.. Siinä on jotakin herkullista, suloista ja hassua.. Sillä pudotettavaa on vielä paljon, mutta kuitenkin olisi niin tärkeää muistaa miten pitkän matkan olen jo kulkenut. Oikeasti, sillä jalat toimivat niin paljon paremmin kuin vuosi sitten, askel on kevyt ja olo huikeasti paljon parempi kuin reilut 10 kiloa sitten.. Se mikä on saavutettu niin siitä saa iloita, eikä vain tuijottaa sitä matkaa joka on vielä tekemättä. Tässä päivässä, tässä hetkessä, tätä hetkeä nauttien..!

Tänään minulla on ihanien Huuman Hurmaavien (naisporukka kevyistä sankareista) kanssa treffit Bodybalancessa ja sen jälkeen siirrymme pikkujouluttelemaan Huuman Luxor- tiloihin joissa siis oleskelutila keittiöinen, pesuhuone, sauna plus iiiiiso poreamme.. voitin tuon tilan käyttööni eräästä huuman arvonnasta ja juuri tälle porukalle ja juuri tähän kohtaan nämä pikku bileet ovat aivan omiaan. Minä tarjoan tilan ja muut tuovat nyyttäriperiaatteella kaikkia herkkuja, eikä tänään laihduteta eikä lasketa, vaan nauretaan ja nautitaan.

Hyvää joulua ja tulevaa vuotta sinulle joka satuit eksymään blogiini ja jostakin syystä luit tänne asti!

Leena

Oivallisia oivalluksia omasta päästä ja kehosta

Olen viettänyt lepoa laihtumisesta, antanut itseni syödä normikaloreilla. Ja miettinyt ja pähkäillyt. Antanut kehossa tuntua yhtä ja toista. Vahvimmillaan on ollut jokin epätasapainon tunne joka tuntuu ihan konkreettisesti esimerkiksi crosstrainerissa. Vasen jalka tekee enemmän töitä. Rinnat ovat toinen juttu, ne tuntuvat entistä enemmän vetävän minua kumaraan. Outo tunne on kiertänyt minua ees ja taas, välillä pysähtyen hetkeksi ja jatkaen jälleen matkaansa. Olen antanut sen olla, välillä turhautuneena, mutta koko ajan kuunnellen. Ja samalla kun kehossa on kiertänyt, on kiertänyt mielessänikin.

Olen kohdassa jossa olisin ennen "heittänyt läskiksi" mässyttämällä ja asettumalla surkeuteen. Kun ei onnistu, niin voin sitten olla "sitä mitä olen". Ja tänään kaikki on kuitenkin ihan toisin.

Olen tehnyt pitkän matkan (siitä enemmän Elämä Rakastettuni- blogissani) löytääkseni itseni, sen kuka olen ja mistä nautin. Rakentaakseni elämääni pala palalta sellaiseksi jossa minun on hyvä olla. Oman näköisekseni. Se poikkeaa monin tavoin siitä millainen elämäni oli silloin kun kuvittelin olevan jonkinlainen. Tänään tiedän ja sen varaan on hyvä rakentaa.

Tuo perusta minussa on. En halua laihtua ja hankkia lihaksia rakentaakseni itsetuntoani. Itsetuntoni on jotakin mikä on, se on sitä sisäistä tietoa kuka olen.

Joten tiedän kuka ja millainen olen tänään.

Oivalsin että tiedän myös millainen haluan olla.

Haluan olla ihminen joka tiedostaa. Haluan olla ihminen jolla on terveellisä rutiineja. Haluan olla ihminen joka kykenee kävelemään ja juoksemaan. Haluan olla ihminen joka ei ala heti puuskuttamaan rappusissa.

Näissä ylläolevissa olen jo hyvällä matkalla. Olen matkalla Minuksi. Sellaiseksi joka sisimmässäni olenkin. Paljon olen itsestäni kaapinut pois, ja kaavin jatkuvasti. Jotta se puhdas minä tulisi esiin.

Joten tänään olen siis lepotauolla. En laihduta. En ole laihduttanut pitkään aikaan... ja oikeastaan vasta nyt sen oivalsin. Ja oivalluksesta syntyi lepo. Lepo jota sekä kehoni että mieleni tarvitsee. Jotta voin sopeutua olemaan tässä kohdassa, jottei kokonaismuutoksesta tule liian iso. Sisimpäni on jälleen viisaampi kuin mieleni. Mielihän minulla olisi ahnehtinut vaikka ja kuinka. Onneksi osaan jo kuunnella sisintäni aika hyvin. Onko se sisin sielun ja kehon liitto? Koska kehonihan aina tietää paremmin...

Millainen olen?

Olen ihminen joka ihmettelee maailmaa joka päivä. Ihminen joka näkee kauneutta sielläkin missä on monen muun mielestä vain rumuutta. Ihminen joka näkee toivoa siellä missä on toivottomuutta. Ihminen joka kompostoi ja kuljettaa kauppakassia mukanaan. Ihminen joka juo aamuisin rahkasmoothieta marjoilla, ja jonka mielestä se on joka kerta yhtä hyvää. Ihminen joka rakastaa yhtä paljon uimista kuin käsitöitäkin. Ihminen jonka elämän suurin missio on oppia rakastaan puhtaasti ja pyyteettömästi.

Millainen haluan olla?

Sellainen kuin olenkin. Ihminen omalla matkallaan tässä elämässä. Oppimassa uutta. Oppimassa terveyttä, tasapainoa ja rakkautta.

Kiiruhtamalla en ole koskaan elämässäni saanut aikaiseksi pysyviä tuloksia missään elämän alueella. Tänään rakennan itseäni, sisältä ja päältä. Tässä työssä en halua halua kiirehtiä. Tähän haluan tilaa, aikaa, levollisuutta ja niitä kestäviä, pysyviä tuloksia. Ollakseni se mitä olen. Tullakseni Minuksi. Ihan kokonaan.

Ei vaan jaksa enää..

..laskea kaloreita ja punnita päivittäin. Jotenkin suuren suuri epämukavuus asuu minussa. Sekä sisällä että kehossa. Mikään vaate ei tunnu oikealta. Työt eivät tahdo kiinnostaa. Tiedostan että tämä projekti itsessään on jotakin mikä vie voimavaroja vaikka se samalla tuokin niitä. Ja että muutosprosessi ei ole aina pelkkää hauskaa ja kivaa. Henkinen muuttuminen ja uudenlaiset asenteet ja vanhojen selviytymiskeinojen ja hemmotteluiden purkaminen ei ole helppoa. En ole ihan varma siitäkään millainen olen tänään. Katson peiliin enkä näe muutosta. Katson kuvia ja näen muutoksen. Tarvitsen sen muutoksen kuitenkin ennen kaikkea sisälleni, sisimpääni.

Kaikki tuntuu olevan levällään. Mikä on tullut loppuu, mikä on alkamassa?

Joten siirsinsiis  keittiön pöydällä olleen vihon johon olen kirjannut kalorit ja päivittäiset painot, makkariin vaa´an viereeen. Merkkaan siihen maanantaisin painoni ja se saa nyt tässä kohdassa riittää.

Taidan nyt hetken olla tässä kohdassa jossa on aika tyhjää. Katsotaan sitten mitä saan tilalle.

Kuukaudessa miinus 1 kg

Jep, näin on nyt viimeinen kuukausi mennyt. Juhlissa tulleet plussat katosivat suurimmaksi osaksi muutamassa päivässä, eli ne olivat arvatenkin suurimmaksi osaksi sitä turvotusta ja nestettä jota suolainen ruoka ja alkoholi tuovat. Mutta jumittelee paino edelleen, ja hitaasti mennään eteenpäin. Liikkua en ole oikeastaan jaksanut, viitsinyt jne sairasteluiden ja lomanviettämisen takia. Eilen oli ensimmäinen fustra ja crossari tuntui ärsyttävän raskaalta parin kuukauden takaiseen... tosin ei niin pahalta kuin silloin aloittaessani. Selkä, niska-hartia- seutu erityisesti kiitti. Huomenna olisi seuraava fustra ja uiminenkin on alkanut jälleen mielessäni olemaan - kaipuu altaaseen alkaa kasvaa.

Aikataulu syksyn osalta on hieman kesken. Monta monta asiaa on maailmassa erityisesti syksyisin joihin tahtoisin osallistua ja olla mukana.. ja sitä oman elämän tasapainoa ja kokonaisuutta joutuu katsomaan monta monta kertaa. Jotta tekeminen ja lepo ja ravinnot ja jaksamiset ja ja ja asettuvat niin että minun on hyvä olla. Kun en halua juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen vaan nauttia elämästä, silloinkin kun siinä on paljon. Tämä on pitkälle mielenrauha kysymys, mutta myöskin kalenteroinnilla on suuri vaikutus siihen miten olen ja voin.

Tavoitteeni -30 kg tänä vuonna tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta, mutta en ole kokonaan hylännyt sitä vielä. Ajatukset muuttuvat, ja tavoite ei tänään tunnu niin tärkeältä kuin tämä matka itsessään. Sillä nämä tavat joita tällä matkalla opin, kannattelevat sitten kun ole tavoitteessa. Sillä tuo tavoitehan on lopultakin uusi startti uuteen projektiin, joka tulee jatkumaan vuosia. Sillä en aio lihoa uudestaan, vaan jatkaa tätä edelleen. Sekä ravintoa että liikkumista, sillä haluan olla terve ja jaksava.

Surullista kommentointia

Myönnän hämmästeleväni suuresti Diapetesliiton erittäin neutraalia kantaa kakkostyypin diapetekseen. Tottahan se on, että syyllistäminen ja syyttely harvoin tuottavat mitään tulosta - päin vastoin. Mutta on kyllä järkyttävää että neutraalisti ei osata pitää esillä tosiasioita, eli sitä että kyllähän elämäntavoilla on suuri vaikutus siihen diapeteksen puhkeamiseen ja lääkityksen tarpeeseen. Diapetesliitolla olisi suunnattoman suuri vaikutusmahdollisuus, jonka he valitettavasti jättävät käyttämättä.

Minä itse myönnän olevani niin hömelöpölliäinen etten olen tajunnut ennen kuin telkkarista tulevan The Biggest Loser - ohjelmaa katsottuani että diapeteksen voi oikeasti voittaa - moni tuossa ohjelmassa oleva kilpailija on pystynyt vähentämään ja lopettamaan diapetes- lääkityksen. Eli olen ymmärtänyt että lääkitys on (kuten niin monessa muussakin sairaudessa) oireiden hoitoa. Parantua voi sitten ihan muilla keinoilla.

Lehtileike tämän päivän Kymen Sanomista:

Ja ei, minulla itselläni ei ole diapetestä - mutta kyllä se on ollut tuloillaan ja sitä(kin) tässä olen ennalta ehkäisemässä.. 

Vastauksia

Olen toipumassa häähumusta ja pitkästä viikonlopusta reissussa. Hauskaa oli, olen valmistellut näitä ystäväni häitä kesän verran. Mutta jestas että olen väsynyt sekä valvomisesta että tanssimisesta että kehossa olevasta painon tunteesta. En nimittäin laskenut syömisiä ollenkaan, vaan päin vastoin, nautin sekä seurasta että hyvästä ruuasta että herkuista sydämeni kyllyydestä. Alkoholiakin tuli käytettyä jonkun verran, ei paljoa (käytän aika kohtuudella kun en tykkää olla kännissä enkä varsinkaan krapulassa) mutta kyllähän se tuntuu kun käytän vain erityisissä juhlatilaisuuksissa enkä normisti ollenkaan. Lisäksi menkat alkoivat juuri joten olen aika raato tällä hetkellä, jos suoraan sanon.

Painoa tuli neljässä päivässä +1,9 kg, tosin oletan siinä olevan turvotusta suolaisesta sekä menkoista jonkun verran - sellaista joka lähtee hetkessä. Ehkä kilon verran "oikeaa" pois laihdutettavaa. Katsellaan kuinka kauan kestää ennen kuin olen siinä painossa joka oli viime keskiviikkona..

Helka esitti mulle muutaman kysymyksen, joihin mulla on nyt tilaa vastailla. Eli ensin tämä kalorien- laskemis- juttu.. Alussa en ajatellut laskevani kaloreita. Aloin merkkailemaan syömisiäni tuonne kiloklubiin joka on ilmainen. Kuitenkin joidenkin viikkojen jälkeen tuskastuin, aina jouduin menemään koneelle, eikä sielläkään kaikkia ruokia ole. Ennen kaikkea mulle itselleni ei loppujen lopuksi jäänyt kauhean selkeää mielikuvaa siitä minkä verran mitäkin voi syödä. Kalorien laskeminen ei aiemmin ole tullut mieleenikään, mutta tuossa kohdassa tajusin että jos en itse tutki ja laske mitä syön, niin sen takaisin lihomisen mahdollisuus kasvaa huikeasti. Enkä aio tehdä tätä turhan takia, niin että viiden vuoden päästä mulla olisi korkoineen jokainen kilo ja kunto olisi yhtä huono kun alussa. Vaan todellakin haluan muuttaa elämäni.

Kalorien laskeminen kuulostaa vaikeammalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Alussa se onkin vaikeaa, kuten jokainen uusi juttu josta ei ole mitään havaintoa aikaisemmin. Joten ensimmäiset viikot olivat opettelua, ja ne kaikkein vaikeimmat. Kun mitään käsitystä ei kaloreista oikein ollut niin jokaisesta syömisestä ne piti laskea joko paketista tai sitten googlettaa. Kiloklubi auttoi tässäkin asiassa, ja kalorien laskemisen apuna se sekä finelli olivat korvaamattomia. Lisäksi opettelin katsomaan paljonko esimerkisksi proteiinia on missäkin. Koska esimerkiksi 250g rahkaa ei tarkoita sitä että siinä olisi 250g proteiinia, eikä 150g kanaa ole 150g proteiinia.

Tämä kaloreihin tutustuminen oli ihan uusi maailma, enkä kyllä juuri nyt kadu hetkeäkään että tein sen. Ensimmäinen kuukausi oli vaikein ja sitten jo alkoi helpottamaan ihan huomattavasti. Oikeastihan tämä olisi pitänyt mun tehdä jo kauan aikaa sitten, nuoresta asti katsomaan ravintosisältöjä.. ja ymmärtämään minkä verran oikeasti voi syödä.

Se mitä mä suosittelen, on se kokeileminen. Lupaus itselle laskea kaloreita vaikka se kuusi viikkoa ja päättää sen jälkeen että mitä tekee. Koska siinä kuudessa viikossa saa ihan varmasti selkeän kuvan siitä paljonko ne eneriamäärät oikeasti tekee. Alussa tein sitäkin, että kirjasin nekin päivät kun kalorit meni yli, koska sitä mulla oikeasti tapahtuikin. Sittenpä näin paljonko meni yli, koska muuten mieli käsitti että meni yliöveriksi vaikka niin ei oikeasti tapahtunutkaan. Yllättän usein herkkupäivinäkin kalorit ei pysyneet siinä 1500 jonka olin antanut itselleni (perusaineenvaihdunnan tarve) mutta kuitenkin niissä lukemissa joissa painoa ylläpidetään. Tosi harvoin meni yli siitä eli lihomisen puolelle, vaikka vaaka niin joskus näyttääkin kun elimistöön kertyy nestettä suolaisen ruuan seurauksena.

Mulla on siis keittiön pöydällä ruutuvihko ja jokaiselle päivälle käytän yhden sivun. Siihen vain alekkain mitä söin ja sen kalorimäärät. Nyttemmin olen vielä merkannut siihen aamupainon (kyllä, joka päivä) ja vaakalla käyminen ei ole enää ongelma eikä mikään. Ja kun liikun niin laitan sivun alalaitaan mitä ja minkä verran. Ihan mielenkiinnosta, ja kun tosiaan se alkaa jo olla ihan rutiinia. Taitaa olla muuten kolmas ruutuvihko meneillään.

Tästä on ollut ihan suunnaton apu laihdutuksessa, sekä ravinnon ajoittamisessa, kun sitäkin tarvitsee miettiä kun liikkuu. Ja tämä kaikki tulee olemaan korvaamatonta silloin kun lopetan kirjaamisen ja siirryn ylläpitovaiheeseen. Nimittäin ensimmäinen viisi vuotta on ratkaisevaa, tuo on se aika jolloin kaikkein helpoiten ratkeaa vanhoihin tapoihin koska uudet eivät ole vielä niin jääneet vahvoiksi toimintamalleiksi.

Ja ei, tämä tapa eli kalorien laskeminen ei tavallaan "sovi mulle eikä mun luonteelleni" mutta sopi kyllä siihen sisäiseen tietoon että jos oikeasti haluan muuttaa elämäntapojani niin mun on vaan tehtävä se. Eihän laskujen maksukaan mun mielestä sovi mulle, mutta joitakin asioita on vaan tehtävä. Ja ajan kanssa se kyllä helpottaa..

Ja sitten firfarm.. Siinä oli ilmeisesti liian vähän hiilihydraatteja mulle, eli mua alkoi pyörryttämään ja heikottamaan. Siitäkin huolimatta että oli puuroa ja salaattia ihan reilusti. Tämä on käsittääkseni tosi harvinaista enkä ole kuullut vastaavaa muilta. Selvästi mun oman kehoni juttu taisi tässä olla.

Sen kyllä sanon että ehdottomasti tuo fitfarmin dieetti on suositeltava jos haluaa vaikka reippaan alun, innostusta jossakin kohdassa, kamppailee niiden viimeisten kilojen kanssa, tai haluaa aloittaa kunnon kuntokuurin.. Tykkäsin keskustelupalstasta, siellä sai kysymyksiin vastauksia, oli kunnon ohjeet kuntosalille ja kotitreeniin, tosi hyvä venyttely-opas jne jne. Ja hinta on oikeasti suorastaan halpa, jos vertaa monia muita juttuja tällä dieetti ja hyvinvointi-alalla. Mietin että voisin jossakin kohdassa ottaa taas jonkun jakson vaikka en ruokavaliota noudattaisikaan, ihan tuon kaiken muun lisäksi. Mutta todellakin ihmiset todella tekee tulosta tuolla ohjelmalla, ja nuo kestävät sen kuusi- kymmenen viikkoa joten sen ajan voi syödä ja noudattaa treeniä kyllä. Ongelma saattaa tulla, jos ei jääkään fitnes-harrastajaksi eli jos on laihdutuksen ajan syönyt fittnes-ravintoa eikä dieetin aikana ole opetellut syömään tavallaan normaalin terveellisesti - mitä sitten? On monia jotka ovat lihoneet fitfarm- dieetin jälkeen ja kuten aina korkojen kanssa. Eli tälläiseenkin dieettiin olisi hyvä sitten lisäksi sen tiedostaminen, että uudet tavat vaativat opettelua ja toistoja jotta ne jäävät elämään. Ja koska dietti- aika on kieltoaikaa (on siellä ne tankkauspäivät kylläkin) niin repsahdusmahdollisuus kasvaa potentiaalisesti heti dieetin jälkeen.

Moni saa kilot pois - harvempi myös pitää ne poissa. Ja se on mun päällimmäinen tavoite, että ravinto ja liikkuminen jää elämääni.

Kiitos kun kysyit Helka, mielelläni vastasin.  Ja ihanaa että olet blogistani saanut itsellesi jotakin :-)
Tsemppiä omaan urakkaasi!


p.s. Olipa muuten ihanaa juhlia häitä 15 kiloa kevyempänä, jaksoin tanssia ja nauttia tuntitolkulla.. tammikuussa en olisi pystynyt tanssimaan ollenkaan polvieni takia..

Kipeänä olemista

Ensimmäin flunssa tämän vuoden aikana. Ja mie kun jo ehdin luulla ettei mikään pöpö muhun pysty kun syön niin terveellisesti ja liikun.. mutta toisaalta onhan mulla se kalorivaje. Plus että joskus on vaan niin kiire (olevinaan) ettei muka ehdi levätä tarpeeksi - ja silloinhan vastustuskykykin laskee..

Kuume kun nousee ja olo on onho niin hei hei säännöllinen ruokailurytmi sun muut. Ainakin näköjään mulla. Olen yrittänyt syödä rahkaa joka päivä että saisin ainakin proteiineja. Vaikeaa on ollut. Eilen söin lettuja ja vähän suklaata. Kaikki mikä menee juuri nyt alas on plussaa, kaloreista viis. Sen oivalsin että kun juuri nyt vesi (jota tykkään juoda normaalisti sen puolitoista litraa päivässä) ei kerta kaikkiaan maistu niin jääkaapista löytyi Dexalia. Dexal on siis hiilihydraattipitoinen urheilujuoma jota olen käyttänyt lähinnä silloin kun uin pidempää matkaa eli liikkuminen kestää sen parisen tuntia. Se meni alas näin kipeänäkin ja olo tuli heti paremmaksi kun sai nestettä ja hiilihydraattia. Itse en sitä jaksanut sekoitella eikä kädet ollut niin kovin vakaat joten mies teki mulle sitä pulloihin ja olen sitä lomotellut. Tosin yhtään en ole jaksanut laskea onko nestettä mennyt tarpeeksi.. viime päivinä on pitänyt katsoa ulos jotta on tiennyt onko yö vaiko päivä.

Jokapäiväinen vaa´allakin käyminen on jäänyt. Ihan sen takia kun ei vaan ole edes sen vertaa selvillä päivärytmistä että milloin sitä olisin käynyt.. jos huomisaamuna olisi sen verran parempi olo että kykenisin.. jos en niin kyllä se lukema sieltä olotilan helpotuttua sitten ilmaantuu.

Sen verran vielä, että sattui vielä menkatkin tähän samaan syssyyn. Joten kiitettävästi on sitten kerralla kipuilua, tosin burana taittaa pahimmat tuskat molemmissa.

Välillä kun on ollut epätoivoinen olotila hikoillessa ja palellessa niin olen muistellut parin vuoden takaista sairaala reissua. Silloin olin jossakin elämän ja kuoleman tunnellissa ja muistankin sairaalapäiviltä vain muutamia hassuja hetkiä, kaikki muu on sumua. Joten siihen verrattuna tähän flunssa kuumeineen on sitten kuitenkin lasten leikkiä. Kumma kun se ei tunnu siltä juuri silloin kun olo on oikein kurja.. oletan olo helpottuvan kuitenkin päivä päivältä..

Suklainen vadelmarahka

Koska olen tekemässä elämänmuutosta,

enkä dietillä jonka päätyttyä alan herkutella,

olen pyrkinyt syömään joka päivä jotakin erityisen hyvää.

Se on onnistunut multa erittäin hyvin :-)

Joskus se on purkki jääkaappikylmää ananasta,

joskus juustosalaatti,

joskus pihviä tai makkaraa..

..mutta yleensä se on kyllä rahkaa.

Eilen keksin laittaa rahkaan kaakaojauhetta,

ja ai ai mitä namia..

.. 10 g O´boy jauhetta on 37 kcal

ja se riittää purkilliseen rahkaa mainiosti.

Suklainen säväys, herkkua..

..tuoreet vadelmat päälle 

ja nautintoa riittää..

Kesän 2013 salaattisuosikkini

Olen huomannut että jotkut ruuat ovat ja pysyvät,

ja jotkut vaihtelevat ja muokkaantuvat.

Tänä kesänä ykkössalaatiksi on noussut seuraava:

salatti, kurkku, tomaatti,

cawashpähkinä, raejuusto, leipäjuusto,

reilusti balsamicoa,

tuoreita herneitä jos on,

sekä 

ripaus salaattikastiketta: 

Tämä tulee syötyä usein päivällä, ulkona keinussa nautiskellen.

Kevyesti syömistä joka on herkullista :-)

Minä & mun äiti

Äiti ja isä tulivat käymään. Olenko maininnut että teen tätä matkaani terveellisempään elämäntapaan äitini kanssa? Äiti liikkuu ja tarkkailee syömistään, tiputtaa painoa hitaasti mutta varmasti. Kävimme eilen äidin kanssa mun kuntosalilla. Äidin kuntosali kun on samaa ketjua, niin saa tulla käymään viraisilla... joskus vielä menen äidinkin salille käymään..

Meillä kahdella meni reilu kolme tuntia kun teimme mun sali- ja fustra -ohjelmat ja kannustimme ja nauroimme. On jotenkin näin jälkikäteen liikuttavaakin kuinka me kaksi herkkusuuta, saman mallisia vartaloiltamme, nautimme toistemme seurasta ja salista. Se oli jotakin mitä en olisi aiemmin voinut kuvitella mahdolliseksi. Minulla oli kivaa. Oli ihanaa olla äidin kanssa salilla, harrastaa yhdessä.

Viikon verran on mennyt mun "juhlaputkesta" johon siis kuului polttareita, tallinnaa ja omat synttärit Dajm- kakun muodossa. Ja ylimääräiset kilot on tippuneet ja alitin riman jossa olin viikko sitten. Tuntuu hyvältä, ja samoin siltä että todella olen oppinut jotakin tulevaisuutta varten. Niihin tulevaisuuden hetkiin jolloin paino on hyvä ja normaali enkä enää laihduta. Sitä varten kaiketi nämä herkuttelut juhlien muodossa on ollut hyvä tässä kohtaa, että tiedän miten sitä painoa ylläpidän tulevaisuudessa juhlien jälkeen. Loppujen lopuksi ylimääräisen pois ottaminen nimittäin ei ole urakka eikä mikään. Enemmänkin sen tiedostaminen, että juhlien jälkeen on syytä todellakin ottaa kevyemmin viikon verran. Tai vaihtoehtoisesti viikko ennen?

Mietin että jos en tarkkailisi painoani, enkä pudottaisi kiloja, olisin pelkästään tämän vuoden juhlilla lihonut jo monta kiloa.. kilo tai pari on tullut pääsiäisenä, vappuna,  juhannuksena, reissuilla, juhlissa... ja jos niitä herkutteluita ei arkena tasapainota niin pullahtaa vaatekoon verran vuodessa. Jos arkena herkutteluita ei edes lasketa?

Työkaluja tulevaisuutta varten siis.

Juuri nyt eilinen kolmen tunnin salitreeni tuntuu kehossa, tänään jotakin kevyttä, ehkä fillarointia, ehkä uintia.. en tiedä vielä. Vapaapäiväkin voisi olla. Tuntuma on että tosiaankin olisi hyvä tehdä liikuntasuunnitelma jossa olisi jaoteltu kuntosalipäivät, vapaapäivät, aerobiset päivät jne. Nimittäin nuo ohjatut jumpatkin kiinnostaa... juuri nyt tuntuu olevan runsauden pulaa liikkumisen suhteen. Ja senkin takia tuo suunnitelma olisi hyvä jotta liikkuminen olisi tasapainossa ja keho saisi levon oikeissa kohdissa..

Miinus 15 kg

Käväsin tuossa puolivälin lukemassa viime viikolla - ja heti perään oli ystävän polttarit joissa paino ponnahti pikkaisen jälleen kerran ylöspäin. Paino siis putoaa koko ajan, mutta monta monta on kiloa joita pudottelen useaan otteeseen. Elämää kun en meinaa jättää elämättä, enkä halua nipotella silloin kun juhlitaan. Ei mun suu tuohesta ole, vaikka rahkaan olenkin rakastunut.

Viimeiset ajat on ollut menoa ja meininkiä enemmänkin, yhteensä siis kahdet polttarit ja yksi tallinan reissu. Sitten mulla oli vielä omat synttärit ja niitä juhlin Dajm- pakastekakulla. Auts kaloreita! Mutta kohta jälleen hurahdetaan tuonne oikeampaan suuntaan.. parit häät tulossa vielä ja aion herkutella sielläkin, kaloreita laskematta. Onneksi kyky herkutella on mukautuvainen eikä vatsa enää vedä loputtomiin herkkuja..

Mulla oli siis noin viikon liikunta- tauko, sillä perusperiaatteenani on se että jos edellisenä päivänä on tullut herkuteltua tai juotua alkoholia niin vähintään yksi lepopäivä on tarpeen. Itseasiassa minä tarvitsin tallinan reissun jälkeen useamman lepopäivän jotta kykenin lähtemään ystävän polttareihin. Ne kun oli pitkän matkan päässä ja olin siellä useamman päivän.

Eilen siis kampesin itseni jälleen salille ja tarkoituksenani oli "ottaa ihan rauhallisesti" ja "herätellä lihaksia ja kehoa" mutta sitten siellä salilla huomasin että keholla onkin ihan eri suunnitelmat kuin mielelläni.. Eli jokaisessa laiteessa tuli lisättyä painoja ja tosi hyvältä tuntui! Katselin myös kelloa ja huomasin että lämmittelyineen ja kehoa avaavine fustra-liikkeineen mun salikäynti kestää sen kaksi tuntia. Olo oli tosi hyvä! Tosin sitten kotona tuli iso väsy ja torkahdin sohvalle.. onnistuin laittamaan kellon soimaan ja kun se sitten soi niin käsi ei menannut nousta sammuttamaan sitä.. niin viimeiseen asti olin sitten treenannut. Mutta mikään paikka ei ole kipeä, sitä inhoan. Joten fustraaminen ja lämmittelyt olivat riittäviä enkä lisännyt liikaa painoja.

En ole vieläkään ilmoittautunut siihen mini-triathloniin kun mietin sitä että pitäisikö siinä olla joku erityinen puku vai miten ne vaatteiden vaihdot yms. Kehtaako sinne mennä ollenkaan..? Meripäiväjuoksukin on pyörinyt mielessäni, mietin sitäkin että kehtaako siellä kävellä / hölkkäillä ja juokseeko ne kaikki muut.. ja miten mahtaa polvi kestää. En tykkäisi keskeyttää. Katselen siis asiaa.

Se mikä on mielessä pyörinyt on se kuinka tulee ajateltua sitä mikä on hoikka. Alan ymmärtää että olen määritellyt hoikan normaalipainoikseksi. Joten aika vääristynyt kuva taitaa olla mun mielessä ihmiskehosta. Mikä ei toisaalta ole ihme, sillä niin moni on ylipainoinen. Mutta kuitenkin. Eikö hoikka ole kuitenkin se joka on normaalipainon alarajassa tai sen alle eli alipainoinen? Hassua miten itsestä tuntuu hoikalta kun ylipainoa on kuitenkin vielä puolet eli se 15 kg - ja sekin on laskettu normaalipainon ylärajalta..

Superfuudeja

Aloin viime syksynä lisäillä aamusmoothieeni marjajauheita,

vaikka mustikkaa, mansikkaa tai vadelmaa siihen tuleekin laitettua.

Ajatuksena että varsinkin tuo karpalo helpottaisi 

kun joka ikinen vuosi mulla on ollut tulehduksia

rakossa tai keuhkoissa, yleensä molemmista..

Ylläri olikin aikamoinen kun ei YHTÄÄN flunssaa koko talvena!

Ei siis mitään tulehdusta yhtään missään..

..ja mulla kun tosiaan on kaksi tai kolme antibioottikuuria 

-vähintään-

ollut talvisin, jos ei lasketa niitä osastolla tiputuksessa olemisia.

Mä vannon näiden nimeen nyt,

ja kuuluvat smoothieeni olennaisesti ja pysyvästi.

Tänään tuli jälleen postissa..

...nämä kotimaiset superfoodit :-D

Mansikka aika :-)

Rahkaa ja mansikoita..

..tästä ei herkku voi paljon mun suussa maistua paremmalta,

ja parasta on että tervellisyyttä riittää!

Pussillinen sipsejä 775 kcal

Jep, tuon verran sitten napsin sipsejä eilen illalla. Kalorit meni siis yli normi 1500 noin 500. Mietin miten olen muuttunut.. koska aiemmin söin nuo jokakuukautiset sipsini välittämättä ja ennen kaikkea tietämättä miten paljon niissä on kaloreita. Joku iso muutos on minussa tapahtunut sillä nyt jos syön jotakin herkkua, haluan myös tietää paljonko siinä on kaloreita. Eli herkutteluni on kaiketi sitten enemmän tiedostavaa ja teen selkeän valinnan siinä syönkö vaiko en.

Ja miltä nuo sipsit maistuivat ja tuntuivat.. täytyy myöntää että eivät enää ollenkaan niin hyviltä kuin aikaisemmin. Itseasiassa minulle olisi riittänyt ihan hyvin vähempikin kuin tuo pussillinen, mutta joku sisäinen päätös sai minut syömään ne. Ja katsomaan miltä ne tuntuvat. Eivät nimittäin tuntuneet yhtään hyviltä varsinkaan jälkeenpäin. Ja nyt 12 tuntia myöhemmin ne edelleen hieman etovat minua..

Mietin millä korvaisin ne. Koska ne niin selkeästi liittyvät tähän kuukausittaiseen tapahtumaan kehossani, ja juuri tähän aikaan minulla niihin iskee hillitön himo joka muun aikaa on poissa. Onko kyse nopeista hiilihydraateista vaiko suolasta jota itse epäilen enemmän. Ja millä tuon suolaisen korvaisin. Riittäisikö suolan lisäys normiruokaan. Suolaahan pyrin syömään oikean määrän päivittäin vaikka se joskus tarkoittaakin sitä että syön tosi paljon suolaa kerran päivässä esimerkiksi kanan kanssa. Suolahan on sellainen joka minulta oli jonkun aikaa hieman kateissa enkä syönyt sitä tarpeeksi. Suolaa mun ei ole tarvinnut miettiä aikaisemmin juurikaan, sillä normiruuasta leivästä jne sitä on tullut ihan riittävästi ja liikaakin. Nyt tässä kevyemmässä ruokavaliossa siihen on joutunut kiinnittämään huomiota. Sen muutaman gramman kun keho päivittäin tarvitsee. Ilmeisesti kerran kuussa tarvitsen sitten enemmän?

Pinaattikeitto juuri tähän aikaan kuusta tekee myös ihmeitä, olen huomannut.

Hemmetin aineenvaihdunta!

Kävin perjantaina siellä kehonkoostumus- ja lihaskuntotestissä. Lihaskunto on parantunut, minkä jo tiedänkin, samoin vatsan alueen sisäelin rasva vähänee kokoajan mukavasti. Mutta tuo aineenvaihdunta! Neljäkymppisenä edellisellä kerralla aineenvaihdunnan taso oli viimeksi 55 vuotiaan tasolla, eikä se ole siitä muuttunut mihinkään. Eipä ihme että saan oikeasti tehdä koko ajan töitä kunnolla laihtuakseni.

Eräs syys tähän projektiinhan on ollut nuo minua herätelleet kovin ennen aikaisilta tuntuneet kuumat aallot jotka ilmaantuivat elämääni joitakin vuosia sitten. Niitä ei ole enää ollut - joten oletin että aineenvaihduntakin olisi parantunut. Näin ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ole. Harmillista, mutta totta. Meinaan kyllä mennä vielä uusintamittaukseen vielä, ja ehkäpä käyn tulevaisuudessa tuolla kerran tai pari vuodessa muutenkin. Pitää mukavasti tsemppiä yllä ja tavoitteitahan sieltä aina saa.

Jos aineenvaihdunta olisi nopeampi niin laihtuminenkin olisi helpompaa. Näillä saamillani korteilla "pelaan" kuitenkin enkä aio luovuttaa.

Joka tapauksessa tänä aamuna puntari näytti että miinus 15 kiloa on tosi lähellä. Ihan en varmaankaan ennätä juhannukseksi mutta luultavasti jo tässä kuussa... toivon. Kehosta kun ei oikeasti koskaan tiedä.

Eilen olin pitkästä aikaa Bodybalance tunnilla ja täytyy sanoa että mukavasti alkaa viikko jo sunnuntai-iltana sen kanssa. Luultavasti otan ohjelmaani aika pysyvästi.. Vaikka vaapun enkä löydä tasapainoa niin lihakset saavat töitä, hiki valuu... ja lopun rentoutuminen on niin ihana että se on kyllä noista ryhmäliikuntatunneista ihan ykkösenä omalla listallani.

Kuntosaliohjelmaa olen nyt pyrkinyt tekemään kaksi kertaa viikossa, ja vaikka olenkin seuraavana päivänä ihan rättipoikkipuhki niin se kantaa huikeasti mm uinnissa. Viimeksi tein kaksi henkilökohtaista ennätystä. Ensinnäkin uin kaksi kilometriä tuntiin, eli aika on hiljaa mutta varmasti tipahtanut tuon kahden kilsan matkassa jopa 20 min siitä missä olin viime syksynä. Vielä muutama viikko sitten kahteen kilometriin 70 minuuttia. Lisäksi uin vielä tuohon kolmannen kilometrin päälle ja sekin meni puoleen tuntiin. Iso ilo huimata edistymistä!

Sen olen huomannut, että minulla jää joskus syömättä kaloreita edelleen. Varsinkin viikonloppuisin.. pähkinöillä jne olen sitten kuronut kalorivajetta umpeen sillä olen huomannut että varmin tapa itselläni on torpata painon nousu on liian vähän syöminen. Olen alkanut katsella herkkujakin sillä silmällä.. joten eilen illalla sitten paikkasin kalorivajeen suklaalla. Ei ravitsemuksellisesti oikein ollenkaan, mutta testasin sitten senkin. Punnitsin suklaan vaa´alla ja sain 10 palaa syödäkseni. Eli kalorivajetta oli aika paljon.. Lopulta suklaata olisi muutama pala riittänyt oikein hyvin. Kuudennen kohdalla harkitsin jo laittavani loput pois ja hakevani omenaa ja pähkinää mutta syöin sen suklaan kuitenkin ja tunnustelin oloani. Kyllä vain. Tulevaisuudessa suklaakiintiö täyttyynee aivan eri tavalla kuin aikaisemmin..

Tänään jälleen fustraa...

Arkea

Tänään mulla piti olla kehonkoostumusmittaus siellä uimahallilla jossa minulla viimeksi oli mitattu muistaakseni syksyllä kehon aineenvaihdunnallinen ikä joka oli silloin 55 vuotta. Eli 13 vuotta vanhempi kuin mitä oikeasti olen.. Vähän jännittää onko tämä laihtuminen (tällä hetkellä lähtenyt siis n 14 kg) ja kuntokuuri vaikuttanut aineenvaihduntaan millään tavalla. Ainakaan ei kuumia aaltoja ole ollut vähään aikaan. Ja hiki pukkaa paljon helpommin kuin aiemmin. No, oli sitten sairastunut tuo mittauksen tekijä joten uusi aika on perjantaille. Odotan. Paljon.

Menin sitten kuntosalille hikoilemaan. Illalla meinasin vielä mennä uimaan ja vesijumppaan. Tämä projekti on nyt niin tärkeä että kaikki jaksaminen ja aika pyörii edelleen suurimmaksi osaksi tämän ympärillä. Ajatuksenani on siis liikuntaa kaksi kertaa päivässä arkipäivisin, viikonloppuina lepoa niin että toinen päivä on täysin lepoa ja toisena päivänä ehkä jotakin pientä. Kuten viime viikonloppuna kevyt puolen tunnin pyörälenkki. Kalorit kirjaan ja lasken joka päivä, tuolla 1500 kcalorin kieppeillä pyörin. Arkisin kun pidän huolta aika tarkkaan liikkumisen tarvitsemista kaloreista ei mihinkään ylimääräiseen niitä sitten jääkään. Viikonloppuna kun nukun enemmän enkä liiku tai liiku juurikaan niin pari sataa kaloria saattaa mennä kermakastikkeeseen, juustoon tai kuten viime sunnuntaina jäätelöön... :-)

Jäätelöissä ja muissakin herkuissa on muuten tosi huonosti nuo kalorit merkattuna.. pienen pienellä printillä, mikä tekee herkuttelusta aika vaikeaa. Ennemmin jätän sitten ottamatta jos en tiedä. Tietoisesti syödyissä kaloreissa on erilainen fiilis, se on silloin oma päätös eikä tietämättömyyttä. Varsinkaan arkisin ei ole ylimääräisiä himotuksia, viikonloppuisin ne iskee mutta useimmiten se herkun haistaminen helpottaa. Mies alkaa jo selvästi olla tottunut eikä ihmettele pahemmin kun nappaan sen lautasen ja nuuhkaisen pari kertaa syvään.

Vaaka on vihdoin alkanut olla jälleen mun kaveri, sitä se teettää kun ei pistä suuhunsa mitään ylimääräistä. Tuloksia tulee.

Jotenkin ei ole ollut juuri ollenkaan vaikeita kohtia, kun oma pää on kunnossa. On helppoa kieltäytyä kun katselen elämääni enemmän kokonaisuutena enkä vain sitä hetkeä jolloin herkkua tms on tarjolla. Olen matkalla elämässäni, ja tämä on vain yksi vuosi elämästäni. Aika näyttää riittääkö vuosi tähän painonpudotusurakkaan vain joutuuko sitä venyttämään ensi vuodelle.

Eka pyörälenkki

Sitä ei sitten tule joskus päiviteltyä ollenkaan, ja teenpä nyt sitten toisenkin päivityksen tänään :-)

Palasin juuri ensimmäiseltä pyöräilylenkiltäni 15 vuoteen. Niin kauan tuo fillari on kellarissa asustanut käyttämättömänä. Sain sen pari päivää sitten huollosta ja nyt illan hieman edes viiletessä läksin kokeilemaan. Vaihteet on vähän hukassa, en tiedä minä eikä kädet mitä kannattaisi millooinkin käyttää, ja alamäissä oli pakko jarrutella kun alkoi pelottamaan... mutta kyllä se sujuu noin niinkuin kaiken kaikkiaan. Riemastuttava tunne!

8 km meni puoleen tuntiin, joten sain lisää uskoa ja varmuutta siihen että kykenen elokuisen minitriathlonin vetämään läpi. JEEEE! Tästä se lähtee tämäkin...

Uikkariostoksilla

Olin ajatellut että ostan uudet uikkarit vanhojen aika nolojen uikkareiden tilalle sitten kun painosta on pudonnut puolet. Noloiksi nykyuikkarit tekee se että ne roikkuvat reilusti, ovat siis jääneet auttamattoman isoiksi. Jossakin vaiheessa meinasin tuunata niitä, mutta jäin miettimään että miten omat saumat kestäisi tuollaisessa materiaalissa enkä ollut varma millaista neulaa pitäisi käyttää. Tänään sitten tutkin niitä tarkemmin ja huomasin että takamus on aika kulahtanut. Oikeasti en ymmärrä miten uikkarit alkaa aina kuullottamaan takamuksesta, eihän niillä istuta!?!

Joten kurkkasin minkä koon olin ostanut viimeksi, ja kas nuo vielä tammikuussa sopivat uikkarit olivat kokoa 50. Huh huh.. alunperinkin ne olivat aavistuksen verran väljät vyötäröstä, mutta kun ne kaksi rauhasta jotka minulla on tässä vartalon etupuolella kaipasivat enemmän tilaa niin piti valita sitten tuo koko koska sitä edelliseen kokoon ne eivät meinanneet mahtua kunnolla.

Ostopäätöksen tehtyäni sovittelin sitten montaa erilaista pukua, ja tulin valinneeksi kuitenkin aivan samanlaisen puvun kuin mitä mulla olikin. Oiva puku, rintamukselle on siellä puvun sisällä oma tuki jossa ei siis ole täytteitä. Puvun koko on 44. Onhan tuo napakka, mutta ei siltikään mitenkään puristava tai ahdistava. Aika uskomatonta miten vaatekoko muuttuu. Kiloja on siis tippunut tässä kohtaa noin 13 joten ei se yksi vaatekoko montaa kiloa loppujen lopuksi ole..

Hemmetin hyttyset!

Tänään mulla olikin sitten kaksi "treeniä" jos niin voi sanoa.. Päivällä fustra pt;n kanssa sekä nyt illalla sitten käveltiin koirien kanssa kolmisen kilometriä. Ja oli muuten hyttysiä!

Asun maalla, haja-asutusalueella. Ja kuinka ollakaan olin onnellisesti unohtanut kuinka paljon täällä metsän keskellä onkaan hyttysiä. Alkumatkasta eli hieman vajaa kilometrin matkalla melkein uimme hyttysparvessa, ei ollut kivaa ei mulla eikä koirilla. Joten jouduimme pikkasen laittamaan nopeampaa tahtia kuin oli tarkoitus... siltikin joka paikka syöty :-(

Tein sitten sellaisen ratkaisun, että kun pojalla nyt on kortti, niin soitin ja kysyin että pääsisikö hakemaan meitä jos kävelisimme taajamaan asti kaupalle. Onnistui ja saimme siis loppumatkan kävellä vain muutaman hyttysen kanssa. Niitä kun ei ole läheskään niin paljon tuolla isolla tiellä ja taajamassa.

Omilla lenkeillä en olekaan hyttysten olemassaoloa niin huomannutkaan. Johtuneeko sitten nopeammasta vauhdista vai siitä että nyt olin ilta-aikaan liikkeellä?? Tietääkö joku onko hyttysiä enemmän iltaisin liikkeellä?

Unirytmiremppaa

Mulla on aina ollut taipumuksena saada unirytmi keikahtamaan tosi helposti eteläeurooppalaiseen suuntaan (kuten meillä on noi ruokailuajatkin perheessä kovin usein) ja siitä se sitten kilahtaa vielä helposti vieläkin pidempään.. tämä aika vuodesta kun pidän kesälomaa pari viikkoa ja pari viikkoa sitten töitä on aika haastavaa aikaa sinänsä, että elän aika eri rytmissä kun muu perhe jotka käyvät säännöllisessä työssä / koulussa. Poika on kyllä perinyt multa tän, kesäloman tullen nukutaan molemmat pitkään ja valvotaan auringon ensisäteisiin asti.

Tämähän ei mua sinällään haittaa, päin vastoin olen asettunut olemaan useinkin omassa rytmissäni ja oppinut nauttimaan siitä kunhan olen päästänyt irti jostakin kulttuuriimme niin kovin usein kuuluvasta "miten pitää elää" jutusta ja asettunut olemaan se mikä oikeasti olen. Raukeat aamupäivät ovat kovin nautinnollisia ja niiden aikana monta asiaa minussa asettuu kohdalleen.

Nyt kun on kovin kuuma ja elämässä on sellainen juttu kuin tuo lenkkeily, olen alkanut ajatella aikaisia aamulenkkejä ennen kovaa hellettä.. taas kohta joka on minulle ihan outo ja vaatinee sopeutumista. Jo ajatuksena aamuliikkuminen on kovin kovin outo. Aiemmin olen liikkunut vain iltaisin, ja viime aikoina puolen päivän tienoilla, muutamia kertoja olen jo lähtenyt puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Joten jo nämä ajatukset aikaisesta aamusta ovat sellaisia jotka vaativat monta raukeaa aamua ja monta sisäistä asettumista ennen voin lähteä tuumasta toimeen.

Juuri nyt jälleen kerran treenikuteet päällä odotan välipalan laskeutumista ja salille lähtöä. Paino putoaa pienesti mutta tasaisesti koko ajan. Oli jo aikakin lopettaa jatkuvat muutaman kilon kohdalla seivaaminen, joka turhautti paljon. Toivon että vastaavaa ei tule eteen ihan heti..

Vaatekaappijumppaa

Olen melkein koko päivän pyöritellyt vaatteita käsissäni. Välillä on pitänyt virkata rentoutuakseni ja sitten olen taas jatkanut. Mulla on vuosia jo ollut systeemi, että pakkaan talvi /kesävaatteet pariin isoon laatikkoon puoleksi vuodeksi ja se tuonne vaatekaapin ylähyllylle. Sen kun olen kaivanut esiin keväällä / syksyllä niin olo on ollut kun jouluna. Ai niin mulla on tääkin...! Ja sitten olen vain ehkä muutamalla hankinnalla täydentänyt vaatevarastoa, pikku päivityksillä. No tämä kevät onkin sitten erilainen.

Jokaikinen vaate piti sovittaa. Joka kolmas meni samantien tuunauskasaan. Joka kolmas kaappiin odottamaan käyttöä josta näkee että miten se käytännössä toimii, kun olin epävarma. Ja joka kolmas onkin sitten sellainen että tiedän jo että tämä on sen vaatteen viimeinen kesä. Eli ensi vuonna minulla luultavasti ei olekaan sitten mitään päälle pantavaa.

Saman aikaisesti sekä riemastuttava että ahdistava ajatus. En ole mitenkään suunnattoman innokas vaatekaupoissa juoksija. Joskus olin, vaan en enää. Kaupoissa kiertely ei kuulu normiarkeni rentoutumiseen ollenkaan.  Myönnän että hetken päähän jo pulpahti että jospa tää urakka oiskin ollut tässä.. mutta vain hetken. Jatkan ja katson sitten askel kerrallaan miten etenen kuten monessa muussakin asiassa. Osan vaatteistani olen vielä ostanut ulkomailta, ne on muistoja samalla. Kuvittelin joutuvani luopumaan niistä hiljalleen, mutta taitaa mennä aika tavalla kerralla nyt sitten kuitenkin..

Ompelukone on sellainen värkki johon olen nyt päättänyt tutustua paremmin. Ja kaavoihin. Ja kaivella sitä kärsivällisyyttä jostakin sisäisestä kolosestani jossa sitä monessa muussa asiassa jo tuntuukin olevan mutta ei tässä. Taidan ottaa virkkuukoukun siihen ompelukoneen viereen ja virkkailla silloin kun käyrä alkaa nousemaan.. jotta saisin sen laskemaan. (Mulle tuo virkkaus on sellainen omanlainen meditaation muotoni selvästi.) Ja ehkäpä ennen ompelemaan menemistä olisi hyvä käydä lenkillä, siellä tuntuu tajunta rentoutuvan ihan omiin svääreihin.

Osan vaatteista varmaankin saan tuunattua siis uuteen uskoon, osaan meinasin kokeilla pienentämistä. Onneksi on netti ja se aika pullollaan kaikkea mahdollista.

Just nyt tunnelmat on jotenkin aika alistuneet, toisaalta helpottuneet kun olen tuon sovittamisurakan käynyt läpi - se on alitajunnassa jo jonkin aikaa kummitellut. Ja väsynyt, sitä olen myöskin.. tortilloja olen menossa tekemään. Mies kun tulee tuolta pellolta niin saan just sopivasti sapuskan pöytään. Miehet syö niitä "normisti" ja minä käärin täytteet salaatin lehden sisään.

Tihkusade hölkkää

Ajattelin joskus, että nuo "aamuaerobiset" tyhjällä vatsalla on jotakin mikä ei todellakaan ole mun juttu. Mutta kas, kyllähän päivä lähtee käyntiin ja sisäinen moottori käynnistyy näköjään ihan kivasti kun sen lenkin heittää heti aamusta. Ja nimenomaan tyhjällä vatsalla (paitsi että kahvi pitää ensin saada) koska jos söisin aamupalan niin joutuisin odottamaan hyvän aikaa ennen lenkille lähtöä jotta smoothie laskeutuu riittävästi.

Tänään meni tunnin verran viiden kilometrin lenkkiin. Kävelyä ja kevyttä hölkkää. Mutta se alku... sitä on tosi vaikea ottaa rauhallisesti joten heti puolen kilsan kohdalla alkaa pohkeet menemään jumiin. Kevensin ja pikkasen hieroin niitä jotta pääsin jatkamaan. Koskahan opin ottamaan alun rauhallisesti kehoa lämmitellen?

Tänään ilma oli harmaa ja tihkusateinen, mutta ihan kivan lämmin kuitenkin. Viileähän siellä on tietysti jos ei hikoile, mutta lenkki-ilmaksi aika optimaalinen. Tihku mukavasti virkisti. Hölkätessä satuin huomaamaan ohiajassa autossa tuntemattoman naisen joka katsoi minua kuin vähäjärkistä.. ja muistan itsekin ajatelleeni joskus autosta katsoessani, sateessa tai tihkussa liikkuvia ja ajatelleeni että tuossa ei ole mitään järkeä.. Aika paljon ihminen muuttuu siis, monet mukavuusalueen rajat olen rikkonut viime vuosina ja tänä vuonna niitä on oikeastaan ihan räjähdellyt. Sillä oikeasti en ole aiemmin nähnyt mitään järkeä juoksemisessa sateessa, tänään se tuntui suorastaan huikean upealta kokemukselta linnunlauluineen ja tihkusateen virkistävine vaikutuksineen. 

Tulin tilanneeksi kotiin kannettuna urheilulehden ja myönnän kytänneeni jo jonkun aikaa sopivaa tarjousta eli kaupanpäälistä. Nyt on tulossa sitten juoksukello jonka ominaisuuksista en kyllä tiedä vielä paljoakaan, tutustun sitten tarkemmin kun se tulee. Tulisipa pian.. jos se että näkisin minuutit auttaisi noissa intervalleissa paljonkin. Minulla on tällä hetkellä ajan näyttämisessä vain älypuhelin (jota en ota lenkille mukaan) sekä oikein sievä ja siro kello jossa ei ole minuutteja merkattu kunnolla.

Onnea on..

Niinä aamuina kun katson itseäni peilistä, huomaan kavenneet jalat ja hoikistuneemman kaulan, ja sitten katseeni jää vatsaani enkä näe muutosta vaikka tiedän sen tapahtuneen. Huokaan ja lähden keittämään kahvia.. ja sitten puolisoni joka lukee lehteä katsoo minuun ja huomauttaa hoikistuneesta vatsan seudustani.. se on onnea ja kahvikin maistuu paremmalta. Ja lähden salille ihan eri mielellä kun olisin lähtenyt ilman noita sanoja.

Se aika kuukaudesta

Se tietty aika kuukaudesta jälleen, kun kaikki voimat kehosta tuntuvat valuvan pois ja seisominenkin tuntuu suurelta saavutukselta jonka jälkeen on levättävä. Kipua on mutta kiitos uusien lääkkeiden tuntuu kuin kivun suurin huippu olisi taitettu, ja parasta on että lääkkeet eivät rasita vatsaani enää niin paljon kuin nuo käsikauppakipulääkkeet joilla on tullut tuhottua kehoani ihan liiankin kanssa.

Nämä himot mitä tähän ajankohtaani liittyy, ovat tässä kuvassa:

Olen makeasieppo enimmäkseen, mutta olen tainnut kerran kuussa koko elämäni nuoruudesta asti ostaa pussillisen sipsejä. Ennen noita sopivamman kokoisia pusseja mulla taisi monta vuotta jäädä isosta pussista puolet syömättä. Nyt vuosia tuo pieni pussi on ollut oikea hankinta. Se on jo avattu ja puolet syöty, ja olen antanut itselleni luvan syödä loputkin. Ei ainakaan elimistö mene säästöliekille jota pitäisi sitten availla kuukausi tolkulla ;-) 

Nuo suklaat, ne meinasin teipata maalarinteipillä ja tekstata "ei saa ottaa" ennen kun sijoitan ne meidän perheen namulaatikkoon. Nimittäin edelliset oli jälleen kerran syöty pois kun menin niitä viikko sitten (pahin himotus tulee juuri silloin, viikko ennen menkkoja) hakemaan. Ja pää meinasi irrota kun kaupat olivat jo kiinni. Pahimpaan tuskaani vetäisin nutellaa, vaikka se mistä olisin saanut sen parhaan nautinnon juuri silloin olisi ollut tuo minuttukrokantti suklaalevy. Harmi ettei niitä ole saatavana tuollaisina pieninä levyinä, mutta kyllä se mun mies sitten sen lopun pois syö kun olen tuon avannut. Vaikkei se sen suurinta herkkua olekaan. 

Kirjaan muuten syömiseni näinä herkuttelupäivinäkin, laitan jopa kaloritkin jos suinkin jaksan laskea. Sieltä sitten vihosta näkee miten mikäkin vaikuttaa missäkin kohdassa..

Ensiviikolla on luvassa loppuviikosta (jolloin olen luultavimmin jo toipunut) liikuntasuunnitelman tekemistä ohjatusti ja se on juuri nyt ihan parasta ja sitä mitä minun onkin jo pitänyt jonkin aikaa tehdä. Työt kun alkaa helpottamaan niin aion lisätä tuota liikkumisen määrää ja mitä ja milloin ja miten lepopäivät jne on paljon helpompi suunnitella ryhmässä jonka pt ohjaa. 

Ja just nyt taidan ottaa pienet levot, raskasta hommaa tää bloggaaminen ;-)

Aika lähteä liikkumaan jälleen

Pahin työsuma on jälleen tältä keväältä hoideltu,

nyt on aikaa keskittyä jälleen tähän projektiin paremmin.

Eilen kaupunkireissulla hankin lisää treeniliivejä ja paitoja. 

Uudet housut tilasin netistä,

ihka uudet lenkkarit ja juoksuvyö urheiluliikkeestä

josta liikuntakeskukseni kautta saan alennusta.

Vähän jännittää, 

lenkille lähtö on tarkoittanut ennen mulle

ihan vain kävelyä.

Koiruliinit lähti mukaan,

välillä hölkkäillen

ja sitten kun keuhkoissa ei ilma enää liikkunut

niin vähän kävelyä

kunnes jälleen jaksoin.

Koirat jaksoi paljon paremmin kuin mamma :-)

Mutta tuli taajamamerkillä asti käytyä,

pitänee mitata matka joskus.

Veikkaan että 4,5 km?

Aikaa meni 50 min.

Olen erittäin tyytyväinen hankintoihini.

Jopa unohdin välillä että minulla oli uudet kengät.

Vesipullo matkassa oli ihan välttämätön,

ja sen paikka oli täydellinen.

Kotona aamusmoothie,

mustikka-mansikka-banaani

rahkalla tietysti

kera aloeveran, tyrnin ja karpalon.

Tilannepäivitystä

Äitienpäivä. Minä kävin koneella laskemassa kakun kalorit (törkeät 4669 kaloria mun rakkaassa marianne-kakussani) kun mies läksi viemään äitinsä haudalle kukkia. Kovin usein lähden mukaan, mutta tänään en vaan kerta kaikkiaan viitsi edes pukea. Hampaat olen pessyt ;-)

Töitä on tässä kohdassa riittämiin, toivon että ensi viikolla alkaisi hiljalleen helpottaa. Liikunnat ovat jääneet todella minimiin, onneksi on noita pt- treenejä 1-2 kertaa viikossa. Niiden lisäksi ei juuri mitään, tälläkin viikolla kävin vain kerran uimassa ja vesijumppaamassa.

Fitfarmin dieetistä laskin irti, se ei sovi minulle enkä ala pakottaa. Kun pääasia on edelleenkin se hyvinvointi. Pöyrrytys on jotakin mitä en kerta kaikkiaan siedä, työnikin vaatii keskittymistä sen verran että sulkee itsessään pois sen että alkaisin kiusata itseäni turhaan. Kun ei käy niin ei käy. Piste. Mutta sitten taas se että poimin itseni tarvitsemat palaset tuolta niin käy sitten vallankin mainiosti. Esimerkiksi suola on sujahtanut ravintooni nyt paljon lähempänä oikeaa määrää kun aikaisemmin.

Tallinnan reissun aikana paino pompsahti jälleen pari kiloa ylöspäin, ja jälleen lähestyn sitä seiskalla alkavaa painolukemaa. Mikä on kyllä tökkinyt useamman kerran, kun tässä kahdeksan kympin yläpuolella olen saanut kulkea niin moneen otteeseen ees ja taas.

Joo, tälläinen kohta tällä kertaa..

Heikotusta & pyörrytystä ja helpotusta

FitFarmin dieettihän on vähähiilihydraattinen, ja siihen kuuluu "tankkauspäivä" kahden viikon välein. Itselläni tasan viikko alkamisesta eli vapunpäivänä alkoi huipata oikein kunnolla, samaan aikaan oli tosi huono olotila. Mietin että mitähän tämä oikein, mutta jatkoin - ja vapunpäivä oli hyvä päivä olla vaakatasossa paljonkin. Mutta kun sama alkoi tänään uudestaan kauppareissulla mukaan tarttui kauraleipää ja banaania. Kotona söin kolme palaa leipää ja banaania ja vielä pojan tuoman munkinkin. (koko vappu ilman munkkeja - oisitte nähnyt pojan ilmeen kun pyysin häneltä munkkia, sanoi että "jos tosiaan syöt sen niin tottakai saat") Maitolasin kanssa alas ja kas - olo alkoi heti helpottamaan!

Vähän nyt tuntuu että dieetti on minulle liian vähähiilihydraattinen. Jokaisen keho on omanlaisensa, tuolla ryhmäkeskusteluissa jotkut ovat sanoneet että heille tuossa on liikaa hiilihydraattia..

Joten katselen.. Hampaat irvessä en suostu huonossa olossa olemaan, mulla on kuitenkin niin pitkä matka vielä edessä, ja loppuelämän juttuja olen opettelemassa. Lempeästi, rakkaudella ja kunnioituksella kehoani kohtaan tässä olen liikkeellä.

Paljon olen jo nyt oppinut tuolta, ykkösinä mainitsen sen suolan ja rasvan joita olen syönyt varmasti ihan liian vähän. Jahka mun työt antaa periksi niin alan katselemaan niitä treenejä ihan uudella tavalla.

Paino alkaa seiskalla!

Tänä aamuna tipahdin uudelle kymmenelle, eli painolukema alkaa nyt sitten seiskalla! Jeeee!

Aika kauan olenkin seilannut tuossa kahdeksan kympin yläpuolella... ihan riesaksi asti..

Makuaistin mietteitä

Tuossa ensimmäisenä ja toisena päivänä ihmettelin kovasti tuota ruokavaliota joka tuli fitfarmilta. En oikein tiennyt miten sen koostaisin ja mitä aineista tekisi - muutama siellä olikin joista en ollut ennen kuullutkaan.. ja kun tein jotakin niin taisinpa kertaalleen todetakin että se Bull on vissiin blogannut makuaistinsa kokonaan.. Noh, taitaapa olla niin että mun makuaisti alkaa jo nyt hiljalleen tottua tähän. Vehnäleseitä ja soijalesetiinirakeita maitorahkassa uppoaa itseasiassa ihan kiltisi jo iltaisin, melkeinpä eilen jo odottelin sitä.

Massu alkaa tottua myöskin samaan tahtiin makuaistin kanssa. Ja mulla on jo nyt parempi olo! Jokin syvääkin syvempi väsymys alkaa ikäänkuin hiljalleen kaikota..

FitFarm ähkyä

Eilen oli siis ensimmäinen päivä, ja aamusta en vielä tajunnut sitä mikä tuli hyvin selväksi päivän mittaan: olen ähkyssä! Vatsa ratkeamaisillaan kaikkeen tähän ravintoon joka on tungettava sisäänsä. Yritän kovasti noudattaa ohjetta jonka kaikki tuntuvat toistavat: älkää soveltako ohjeita. Joten yritän mennä sen mukaan jotta saan kokemuksen sellaisena kun se on tarkoitettu. Mutta juuri nyt se vaikuttaa siltä että lyllerrän seuraavat viikot kuin raskaana oleva nainen, sillä massu on niin täysi.

Se minkä tajusin eilen, on se että olen varmaankin syönyt sekä rasvaa että suolaa aivan liian vähän. Ja ilmeisesti kasviksiakin, jotta saisin kaikki kehoni tarvitsemat ravintoaineet..

Tänään on päivä nro 2 ja uh huh.. en tajua miten jaksan tehdä PT-treenissä yhtään mitään..

FitFarm Lite alkoi

Voitin hiljattain facebookissa FitFarmin Liten, eli nettivalmennuksen, ja se alkoi maanantaina. Olen ollut ihmeissäni niiden ravinto-ohjeiden ja kaiken muunkin kanssa. Hieman pohtinut ja katsellut ja lopulta ajatellut että pyrin tekemään ohjeiden mukaan juuri niin pitkälle kuin suinkin kykenen. Ravinto-ohjeita olen ihmetellyt eniten vaikka se onkin suurimmalta osaltaan ns perusruokaa niin joukossa on jotakin juttuja joita en ole käyttänyt ollenkaan. Esimerkkinä vaikkapa soijalesetiinirae, jota vihdoin sain eilen. Täällä maalla ei kaikki ole aina niin yksinkertaista.. Se mikä vielä puuttuu on palautumisjuoma jonka toivon saavani hankittua vielä tällä viikolla.

Mutta tänään siis oli ensimmäinen aamupala fitfarmin tyyliin... ja kyllähän sen söi. Vaikka olen hemmotellut aiemmin itseäni mm laittamalla puuroon voisilmän jne. Nuo soijalesetiinirakeet hieman takertuivat kyllä kurkkuun.. lopulta huomasin olevani jopa lievässä ähkyssä. Puuron lisäksi tein aineksista smoothien ja se oli kyllä tosi tujua tavaraa verrattuna niihin herkkusmoothieihin joita olen normisti aamuisin itselleni tehnyt.

Se mihin olen kiinnittänyt ohjeissa huomita on se että suolan määrä on merkitty. Punnitsin päivittäisen suolan jo eilen illalla ja kappas vain kuinka paljon viisi grammaa onkaan! Mietin että kun en ole noita valmisruokia nyt tullut syöneeksi, että voisikohan olla että suolan puute on ollut eräs syy minua usein vaivanneeseen päänsärkyyn? Lisäksi ilmeisesti myös öljyn määrä on jäänyt liian vähäiseksi. Kokeilen tätä nyt mielelläni, sillä monesti on tuntunut että energiat on tosi vähillä. Aika näyttää miten tämä alkaa sujumaan..

..en ole ollenkaan veri ikenissä toteuttamassa tätä vaan ihan omalla painollaan annan näidenkin tietojen tulla tai olla tulematta.

Välitilassa

Myönnän että Kevyissä Sankareissa oli jokseenkin helppo olla: Sitä kautta tulevat treenit tahdittivat elämääni ja sitten vain sovelsin sinne väliin omia aerobisiani elikkä uimista. KS;n loputtua tuntuu kuin olisin hieman tuuliajolla. Laiduttaminenhan ei ole oikeastaan mikään ongelma, syöminen menee jo mukavasti rutinilla. Enemmän tuottaa pohdintaa treenien järjestäminen. Ihannehan olisi että noiden 1-2 kertaa viikossa olevien Fustra- pt- treenien ohella mulla kulkisi 2-3- kertaa sekä aerobinen että lihaskunto. Kahvakuulassa saisi molemmat, mutta jotenkin into olisi tehdä tuota tosi hyvää sali- ohjelmaani joka mulla on ja joka huomioi paitsi koko kehon niin erityisesti tämän selkäni. Oikeasti on todella hyvä olo joka kerta kun olen sen tehnyt.Ja sitten olisi hienoa käydä parilla ryhmäliikunta- tunnilla näiden lisäksi..

...eli yritän haukata isomman palan kakkua kun suuhun mahtuu. Töitä on tässä kuussa enemmän kun aiemmin, ja lisäksi hieman menoja viikonloppuisin ja viikolla - elämää itseään- mutta joka tapauksessa huomaan että olisipa tosi kiva keskittyä vain ja ainoastaan tähän projektiin. En enää yhtään ihmettele että Suurimmat Pudottajat laihtuvat ja kehittyvät urheilijoiksi niin nopeasti kun elämässä ei oikeastaan ole muuta.

Vain aika näyttää millaiseen rytmiin pääsen, minkä itselleni saan luotua. Nimittäin rytmi, rutiini joka toistuu on ihan selvästi yksi parhaista kavereista jonka kunnon kohottajana voin saada. Rytmissä treenit yhdistyvät mukavaksi putkeksi jossa painoja ja tehoja on helppo kasvattaa. Siinä on hyvä olla, sillä tietää miten ensiviikolla tulee liikkumaan ja ravinnot on helppo tehdä sen mukaan.

Keskiviikko oli oivallinen esimerkki siitä miten välitilassa olen. Mietin pitkään menenko hallille uimaan vai salille treenaamaan sali-ohjelmaa kun aamupäivällä oli tiedossa sähkökatko eikä töitä olisi voinut kuitenkaan tehdä. Pähkäilin että mitä teen, ja lopulta kun menin salille niin siellä olikin alkamassa kahvakuulatunti jonne suunnistin - siinähän on mukavasti sekä aerobista että lihaskuntoa yhdistettynä. Aijai, pari viikkoa ilman kuulailua tuntui heti. Hiki virtasi ja olo oli hyvä. Käsi vähän kiukutteli, mutta hyvin tuo tunti lopulta meni. Joten ehkä se kahvakuula ois ihan hyvä? Mutta mieli tekee uimaan ja saliohjelman tekoon.. *huokaus*

Tuohon Fustraan olen jo ihan rakastunut. Jälleen löytyy uusia juttuja kehosta, oivalsin ja opin ajattelemaan asioita uudella tavalla. Rappusissa käveleminenkin tuli tänään ajateltua uudestaan. :-)

Miinus 10 kg!

Tulihan se sieltä! Nyt on sitten kolmasosa matkasta painon osalta kuljettu alaspäin! Pikkaisen sellainen voittaja -fiilis...

Taktisia ongelmia

Nämä nyt tiputetut kilot ovat vieneet enemmän tilavuutta pois kun olen ymmärtänytkään. Lempi bikinit on pakko hyvästellä (ihat turkoosit!) ja rintaliivit ovat alkaneet pyörimään päällä.. ja sama juttu monie muidenkin vaatteiden kanssa. Onneksi olen erityisen ihastunut kaikkiin venyviin materiaaleihin, neuleisiin ja trikoisiin, jotka sopivat kyllä ihan jees ja itse asiassa alkavat vain näyttää paremmilta. Mutta on paljon juttuja jotka eivät vain kerta kaikkiaan enää toimi.. hienoa, upeaa ja surullista samaan aikaan. Alan myös ymmärtää että vaatteet eivät ole ainoita jotka jäävät liian isoiksi. Myös jalka on pienentynyt, kengän koko puolesta numerosta yhteen numeroon. Kaikki taitaa loppupeleissä mennä uusiksi.

Kiehkuroin edelleen siinä just ja just himppua vaille 10 kg. Eli tänä aamuna EDELLEEN 100g vajaa jotta se kymppi tulisi täyteen. Osansa saattaa olla sillä valkosuklaakakulla jota tuli maisteltua varovaisesti viikonloppuna, osansa sillä että kauheasti ei ole just nyt potkua liikkumiseen eikä aikaakaan kun töitä on just sen verran, ja osansa tällä naisen kierrolla joka on meneillään..

Uskon ja luotan että se on nyt tosi lähellä kuitenkin, tällä viikolla...?

Fiilistelyä

JEEES! Pääsiäisenä tulleet kaksi kiloa on vihdoin poissa!!! Miinus 10 kg lähestyy uhkaavasti! 

Täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen että mässäsin, ja sain painoa ja jouduin tekemään töitä niiden pois saamiseksi = Nyt tiedän mitä se ylenmääräinen mässäily käytännössä "maksaa", eli kiloja tulee huikean helposti parissakin päivässä ja niiden poistaminen on just tätä kovaa työtä mitä Kevyissäkin olemme harrastaneet. Tässä se tuli jotenkin NIIN KONKREETTISEKSI kun kerrankin puntari ja kalenteri ja kalorien laskut liikuntoineen olivat mukana. Aiemmin en ole edes punninnnut, puhumattakaan siitä että ottaisin heti kilot pois. 

Uusi tapa minulle olla olemassa: Jos painoa tulee, niin kilot HETI pois, ennen kun niillä on parikymmentä kaveria..!

Eilen kävin punttisalilla ja fiksasin painoja vastamaan tätä hetkeä. Tuo ohjelma kun laadittiin minulle silloin ensimmäisillä Kevyt Sankari - viikoilla, joten nyt katsoin sitten itse mitä nyt oikeasti jaksan. Oikeastaan tykkäsin vääntää niissä laitteissa naama irveessä! En ole Kevyiden aikana ehtinyt kun kerran salille, nyt olisi tarkoitus tehdä tuo saliohjelma kaksi kertaa viikossa ja saada sitä kautta lihaksistoa uuteen kuosiin.

Alku- ja loppulämmittelyjen ja venyttelyn kanssa aikaa meni 1 tunti ja 45 minuuttia! Olin kuvitellut selviäväni tunnissa ja suunnittelin meneväni sen jälkeen vielä uimaan, mutta ajoin kyllä suoraan salilta kotiin. 

Kotona sain tietää voittaneeni Fitfarmin verkkovalmennuksen itselleni, mielenkiintoista. 

Tänään taas Fustraa PT;n kanssa..

Tällä palkitsin itseni:

p.s. on siellä ihan perussalaattiakin pohjalla ihan riittävästi, meni vaan nuo proteiinit vimpoksi tuohon salaatin päällä - ja näytti niin houkuttelevilta että piti ottaa ihan kuva..

100 g vielä.. tai 1,1 kg.. tai 21.1 kg..eli matkalla edelleen!

Sata grammaa vielä siihen mitä olin painoni kanssa ennen pääsiäistä! Helposti sitä saapi kiloja kerättyä jos oikein herkuttelemaan yltyy, mutta paljon hitaammin sen pois saapi. Tämä on nyt jokin sellainen tieto jonka talletan itseeni tulevaisuutta varten. Sillä aivan varmasti annan itselleni luvan herkutella toistekin tulevaisuudessani. Kuten olen antanut ennenkin. Uutta onkin se, että nyt opettelen sitten tiedostamaan sen että herkuttelujen jälkeen olen pienemmillä jotta pääsen palaamaan siihen mistä lähdin. Pikkaisen kyllä on mielessä itänyt ajatus siitä että voisihan sitä ennen tiedostettua herkuttelulupaakin olla tiukempi herkuttelujen kanssa?

Kilo ja satagrammaa myöhemmin olen pudottanut 10 kg, mikä on kolmasosa alkuperäisestä tavoitteestani. Olen miettinyt tuota 30 pudotustavoitettani, aika näyttää kuinka realistinen se lopultakin on.. Toivon että kunto ja jaksaminen kasvaa vuoden aikana niin että saisin liikkumisella poltettua kaloreita reilummin kuin mitä nyt olen saanut. Toisaalta se kuuluisa seinäkin saattaapi tulla vastaan..

Olen nyt aloittanut työskentelyn personal trainerin kanssa. Fustra kohdistuu juuri noihin sisäisiin lihaksiin, joihin en pääse juurikaan yksin käsiksi. En oikeastaan tunne noita lihaksiani, joiden tulisi olla niin hyvässä kunnossa että ne kantaisivat minua ja ryhdistäisivät kehoani. Kahden fustrakerran jälkeen huomaan venyttäväni itseäni helpommin oikeaan asentoon. Maanantaina löysin jälkeen ihkauuden lihaksen, pienen poikkittaisen alavatsa-lihaksen jonka löytämiseksi olin selälläni jalat trainerin reisien päällä ja kuminauha polvissa. Hassua kun elää neljäkymppiseksi ja löytää itsestään uuden lihaksen. Hassuuden lisäksi aika pelottavaa ja hämmentävää.

Minulla oli eilen Kevyistä Sankareista jäljelle jäänyt kokeilukerta Hypoxi - hoitoa. Siinä minut tungettiin makkarapukuun ja sieltä kone imi ilmat pois. Makasin paikallani ja tunsin olevani kuin koko kehon kokoisessa verenpaine mittauksessa, välillä puvussa olevat ilmakuplat kutittelivat iholla. Seuraavaksi minut laitettiin laitteeseen jossa poljin "kuntopyörää" makuuasennossa, alakehoni oli kuplassa jossa vaihteli ilmanpaine.

Hypoxi- hoitojen tarkoituksena on siirtää kehon kulutus ongelma-alueille. Eli kulutukseni kohdistui sitten vatsa- lantio- reisi- alueelle tässä hoidossa. Veden juonti oli tärkeää, koska aineenvaihdunta vilkastuu. Hoito vilkastuttaa pintaverenkiertoa ja auttaa mm selluliittiin. Sitähän mulla ei jostain syystä juurikaan ole, mutta aika näyttää paljonko minuun jää "vääriin kohtiin" jotakin. Jo nyt on huomattavissa että esim takapuolesta (josta ei olisi tarvetta niin kauasti lähteä) lähtee ensimmäiseksi yllättävän paljon. Joten ei se rasvan poistuminen kehosta ole mitenkään tasaista. Monilta kuulemma lähtee suurin osa ylävartalosta ensin ja vatsa ja reidet jäävät kihnuttamaan matkassa.

Nuo hinnat Hypoxissa eivät ole mitenkään järkyttäviä - varsinkaan jos vertaan niitä personal trainerin kanssa työskentelyni hintoihin.

En ole varmaan koskaan elämässäni upottanut näin paljon rahaa itseeni, mutta olen jotenkin syvässä sovussa itseni kanssa tästä rahan käytöstä vaikka olenkin luonteeltani aika "tarkkamarkka". Tässä on nyt käytössä parinkymmenen vuoden edestä valuuttaa jota olen jättänyt käyttämättä - ja senhän minusta näkeekin vain katsomalla, puhumattakaan siitä kuinka tunnen sen itsessäni.

Seuraava törsäyskin on tiedossa: kun oma piha on sula ja suurin ruuhka polkupyöräliikkeissä mennyt ohitse, kaivan kellarista fillarini ja vien sen kunnostettavaksi. Sen on nimittäin aika herätä reilun kymmenvuotta kestäneeiltä talviunilta!

Matka siis jatkuu. Perjantaina on Kevyiden Sankarien palkitsemistilaisuus, ja odotan sitä innolla vaikka en palkintosijoille itse päässytkään. Sillä tiedossa on saunajoogaa & raikasta salaattia & poreamme.. ja ennen kaikkea ihanaa tuttua seuraa kera ihmisten joiden kanssa olemme tätä samaa matkaa taivaltaneet.

Mango ylläri!

Olen viimeaikoina kirjoittanut syömiseni ja kalorit ruutuvihkoon, ja ynnäillyt niitä sinne. Alussahan laskin kaloreita kiloklubiin, mutta alkoi rasittaa koneella ravaaminen JA huomasin etten sisäistänyt kaloreita, en oppinut niitä ulkoa, ne eivät tulleet minuun tiedoksi, kun niitä ei tarvinnut itse kirjata. Tämä tapa on nyt toiminut mulla useamman viikon.

Monesti purkin kyljestä näkee heti että minkä verran kaloreita missäkin on, monet jo muistan ulkoa muutenkin. Aika harvoin tarvitse netistä lähteä katsomaan minkä verran missäkin on.

Tänään oli sellainen päivä - ja leuka loksahti melkoisesti kun hemmottelin itseäni magolla - ja siinä helkkarin hedelmässä on 186 kaloria! Myönnän että en olisi uskonut..

Vielä tarkempi tutkimus mangoon (ajatuksena "eeeei vooooi olla totta!") paljasti sellaisen seikan että kannattaisi punnita tuo syötävä osuus mangosta ja laskea sen mukaan että sadasta grammasta tulee 67 kaloria.. silloin pääsee lähemmäksi totuutta. Mutta menin syömään ennen punnitusta, joten saipi nyt tältä kerralta olla. Ensi kerralla kuitenkin punnitsen..

Pääsiäisen jälkeistä krapulaa..

...ja mitään en ottanut! Siis alkoholia, ei oikein kuulu normiarkeeni eikä juhlaankaan - lähinnä lomiin. Krapula jota kärsin erityisesti ensimmäisinä päivinä oli sokeri-krapulaa. Saan sen liiallisesta sokerin syömisestä ja herkuttelemattoman ajanjakson jälkeen se sitten iski ihan voimalla. Päätä särki ja joka paikkaa kolotti ja oli kovin raskas ja väsynyt olotila. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan..

Se mikä on mielessäni ollut paljon, on tämä miinuskaloreiden aikaansaama olotila.

Nimittäin kunnon kohentuessa ja painon pudotessa olo on koko ajan parampi, reippaampi ja jaksavampi. Mutta miinuksena siinä rinnalla kulkee tosiasia että syön vähemmän kun kulutan, ja se taas tuo omanlaisensa olotilan, jota on aika vaikea kuvailla.

Olen toisaalta pirteä ja jaksava, ja samaan aikaan tunnen väsymystä. Näin on ollut koko 10 viikkoa jolloin olen matkannut tätä projektia.

Minulla on jo ollut ajanjakso jolloin olen saanut oikean määrän kaloreita painooni nähden. Painonihan on ollut paikallaan ja olen harrastanut kevyttä (sanon nyt kevyttä, vaikka ei se juuri silloin aina tuntunut siltä) pari vuotta. Silloin olo oli muuten omalla tavallaan parempi.

Tuskin maltan odottaa millainen se hyvä olo on sitten kun kunto on vielä parempi ja olen normipainoinen - ja saan oikean määrän ravintoa! Ehkä jo ensi vuonna..

Pääsiäisenä tosiaan kävin yhdessä treenissä, ja eilen kävin uimassa sen pari kilometriä. Tänään jälleen vapaa ja huomenna kun mulla on aika palaveri treinerin kanssa niin käyn samalla tekemässä saliohjelman.

Ensiviikolla onkin sitten taas jotakin ihan uutta, eli mulla on kaksi ilmaista Hypoxi - kertaa käyttämättä ja ensi viikolla on ensimmäinen kerta. Saas nähdä millaista se sitten on..

Pääsiäisenä plussaa

Annoin itselleni herkutteluluvan ja tiesin mihin se johtaa, joten pomppasin vaa´alle heti aamusta ja plussaa on tullut hieman vajaa 2 kg. Tässä onkin mielenkiintoinen kohta, mitä tuo kaksi kiloa oikeasti onkaan? Jos se katoaa helposti, kyseessä lienee suurimmalta osalta nesteitä johtuen suolaisesta ruuasta.

Viiden päivän kalorien laskemistauko on ohitse, olen palannut päiväjärjestykseen!

Vielä yksi kuva jonka sain. Eli minä lankussa:

Alotin lankun herjoittelun polviltani, ja matka varpaille oli yllättävänkin helppo. Se ajan pidentäminen onkin sitten toinen juttu... Selkä on hieman notkollaan, kuten se on muutenkin. Helpotusta sille on tulossa ennestään tippuvien kilojen lisäksi Fustra- personal trainerin muodossa.

Ihanaa arkea kaikille!

Uh huh...!

Näin pääsiäisenä ja herkutteluluvan haltijana tajuntaan on jysähtänyt ihan täysillä ravinnon & liikkumisen suora yhteys toisiinsa. Se on toki kongretisoitunut moneen kertaan meinneillä viikoilla mutta ihan totta tuntuu kuin en olisi muistanut miltä tuntuu rasvaista, sokerista, raskasta ruokaa. Suussahan tuo tuntuu hyvältä, erityisen, mutta vatsassa taas ei ollenkaan. Olo on raskas, vatsa turpea eikä liikkuminen edes täällä kotosalla ole ollenkaan niin kevyttä kuin menneillä viikoilla. 

Aika nopeasti sitä saapi syömällä itsensä tuntemaan vanhaksi ja kankeaksi.. Huomenna on viimeinen treeni ja täytyy myöntää että olen jo sopinut itseni kanssa siitä että karjalanpaistia on tarjolla vasta kun kotiudun sieltä illalla. Sillä muuten liikkumisesta menee ihan kaikki ilo ja onni. 

Eipä siis mikään ihme että mulla on ollut aikoja jolloin liikkuminen ei ole kiinnostanut ollenkaan, eihän se väärällä ravinnolla edes luonnistu!

Loppupunnitus miinus 9 kg

Niihän se meni sitten että ysi on mun lukuni selvästi, nimittäin loppupunnituksessa oli tasan 9 kg lähtenyt tämän reilun 9 viikon aikana. Olen tyytyväinen. Ei. Olen enemmän kuin tyytyväinen!

Tämän urakan kunniaksi sitten myös yksi toimintakuva. Tuolla salillahan ei normisti kännyjä kuljetella, mukana on yleensä vain vesipullo & hikipyyhe. Nyt treineri sitten ystävällisesti otti muutamia kuvasia joista eräs tässä.. Kahvakuula saapi kyytiä!

j.k. kurkkasin juuri tuloksia ja tuo 9 kg on prosenteissa 9.8 % painostani pois!

Kevyet 10 viikkoa

Kevyt Sankari on viimeisellä viikolla ja mietin mitä olen kokonaisuutena tästä jaksosta saanut itselleni. Versinaisestihan en ehtinyt alussa oikeastaan miettiä mitä haluaisin, koska ilmoittauduin tähän niin että koko hommahan alkoi ikäänkuin samaan aikaan. Nyt täytynee tehdä ihan lista..

- Liikunta kuivalla maalla ei tunnu enää kaukaiselta ajatukselta, eikä ahdistavalta. Jollain kummallisella tavalla hikeen & hengästymiseen on jo tottunut. Ja itse asiassa hetkittäin se on tuntunut jopa erityisen riemastuttavalta, varsinkin kun huomaa niitä edistymisen askelia..

- On ollut huikeaa huomata kuinka kunto kasvaa, kun se alussa oli todellakin ihan onneton. Ensimmäisen tunnin jälkeen tuli kyyneeleet silkasta väsymyksestä. Nyt ei ole enää itkettänyt vaikka istumaan tuntien jälkeen onkin ollut erityisen mukava päästä.

- Kuvittelin aiemmin että mulla on tooosi huono tasapaino, nyt olen oivaltanut että mulla on ollut ennen kaikkea tooosi huonot lihakset, hankalahan niillä on ollut mitään kannatella. Juuri eilen onnistuin ensimmäistä kertaa venyttämään etureittä toisen jalan ollessa yksin maassa - ilman tukea seinästä!

- Ihan BEST porukkaa mun kanssa tässä jutussa, pukuhuone huumori on kukkinut ja ihan selvästi olemme aktiivisempien kanssa ryhmäytyneet hieman.

- Nyt omien tuntien jälkeen uskaltanee noille yleisillekin tunneille.

- Olen huomannut että mä oikeasti kykenen kieltäytymään herkuista eikä se ole ollut edes kovinkaan vaikeaa!

- Olen oppinut lomottamaan vettä pitkin päivää..

- Olen oppinut yhdistämään ravinnon & liikkumisen niin että osaan syödä oikealla tavalla oikeaan aikaan jotta jaksan eikä massu pullota.

- Paino on tippunut mukavasti, ihan en taida yltää tavoitteeseen mutta se jäänee niin vähän vajaaksi ettei edes harmita. Jotenkin niin paljon tärkeämpää on ihan se keventynyt olotila!

- Tämä on ollut hyvä alku tälle vuodelle!



p.s. Se tavoite painon pudotus oli 10 kg jonka laitoin alussa mielestäni ihan liian kovaksi, aika hauska huomata että kyllä se paino vaan oikeasti ainakin tässä alussa tippuu tosi helposti. Olisin varmaankin voinut sen 10 kg saada pois jos se olisi ollut isompi pointti minulle. Jotenkin se että teen tätä itseäni rakastaen ja kunnioittaen on paljon tärkeämpää. Jos on tuntunut että nyt tarvitsen lepoa niin olen sen levon sitten ottanut tarpeeseen enkä pakottanut itseäni salille/ hallille.

p.s. Suurikiitos kanssakulkijoilleni, ihanille Kevyille Sankareille jotka ovat kanssani hikoilleet, ähisseet ja jakaneet tuntoja!!

9 viikkoa & 9 %

Jep, hauska tasalukusattuma pullahti tässä yhdeksännellä viikolla.  :-)

Viimeviikolla tuli liikuttua vähän vähemmän naisellisen kierron takia, mutta se sitten toi tullessaan kuten viimeksikin isomman pudotuksen yhden viikon pienemmän jälkeen. Tästä on hyvä jälleen jatkaa.

Pääsiäisen meinasin pitää vapaata,  herkutella sipseillä ja rahkatortulla, mutta sitten jälleen paluu tähän projektiin.

Tänään oli bodyattack ja jestas että se on kamalan ihanaa. Siinä tarttuu jotenkin fiilikseen niin mukaan että syke nousee taivaisiin ihan yllättäenkin. Ja tulee tehtyä vaikka vaikka se jalka ei niin kamalan kevyt ole vielä kuitenkaan. Kunto kasvaa ja siitä tykkään - kunto & painon pudottaminen kulkee käsikädessä. En todella halua laihtua ja olla silti huonokuntoinen. Olen ahne, haluan molemmat!

Huomenissa normi kahvakuulailua..

Naiseuden aallokkoa

Mitä enemmän liikuntaa & ravintoa ja oman kehon tuntemista, sitä selvemmin tuntuu naiseuden aallokko. Juuri nyt en mene aallon harjalla vaan siellä pohjalla. Ilman Miranaxia nämä päivät olisivat yhtä tuskaa enkä juurikaan kävelisi. Nyt kävelen ja olen pystyssä vaikka paukkuja ei juurikaan ole elämiseen jaettavaksi ylenmäärin.

Hirmuhimotus shipseihin iskee yleensä noin viikkoa ennen kuukautisia ja jatkuu siihen asti että menkat alkaa. Nyt ei himota eikä huvita, eikä edes syöminen juurikaan maistu. Voisin olla ihan kevyesti syömättä pari päivää tässä kohtaa, lähinnä pakotan itseäni huolehtimaan ravinnosta jottei voimat ihan katoa. Ennen tätä tykitin viikon ajan itseeni suolaista ja makeaa ja olin sitten lopulta menkkojen alettua valmiiksi jo taju kankaalla. Kehon itsensä puuduttamista?

Eilen en siis käynyt uimassa kuten yleensä tiistaisin. Tänään illalla tarkoitus on mennä kuitenkin liikkumaan.. olen huomannut että liikkumisen aloittamiseen on tässä kohdassa iso este enkä millään jaksaisi mennä, mutta alkukärvistelyjen jälkeen kipu on kadonnut ja olo helpottunut jos maltan ottaa rauhallisesti. Tuo rauhallisesti ottaminen on vaikeaa, sillä kivun kadotessa tunnen oloni niin helpottuneeksi ja vapautuneeksi että tuntuu kuin voisin tehdä ihan mitä vain. Kuitenkin liikaa rehkiminen tässä kohdassa tekee sen että seuraavat pari päivää menee sängyn pohjalla. Sopivasti tekeminen taas helpottaa ihan kokonaisvaltaisesti sekä tehdessä että seuraavina päivinä. Joten sitä sopivaa tehoa etsien..

Rajojen kokeilua

Tuntuu että omia rajojani testaan nykyään jatkuvasti ravinnon, liikkumisen ja jaksamisen kanssa. Sitten vielä kehon rajoitusten kanssa. Perjantaina jätin kiltisti bodybalancen väliin ihan koska olin niin väsynyt. Lauantaina kykenin bodysteppiin joka olikin huikea tunti lanseerauksineen. Värivalot ja ohjaajat pukeutuneina army-tyylisesti, koko sali täynnä porukkaa ja ne ohjaajat - heitä oli kolme. Yksi näytti miten edistyneemmät tekevät liikkeet (WOW), toinen näytti kevennetyn version ja kolmas sitten alkeis-versiot joita minäkin aika pitkälle seurasin. Varsinkin hypyissä, kun ne eivät oikein tahdo sujua.

Sunnuntai meni levossa, pieni kävelylenkki auringossa koirien ja puolison kanssa.

Ja maanantaina bootcamp jossa oli siis kolme sarjaa mukana ja siinä uudessa kolmannessa niitä kirottuja askel- kyykkyjä. Bootcampin jälkeen tein vielä kuntosaliohjelmani, koska pojan haku oli kotkasta juuri silleen hassusti että kotona ei olisi kannattanut käydä.

Ja tänään tiistaina.. huh huh. Olen uuvahtanut, mutta ennen kaikkea polvet on kipeät. Steppailu ja askel-kyykyt on jotakin mistä ne ei oikein pidä. Pienikin kyykistys tuntuu, onneksi kuitenkin kannattelevat vielä. Mutta selvästi kertovat nyt, että tässä on kohta jossa niiden kanssa ei kannata mennä yhtään pidemmälle. Sellaista katokävelyn meininkiä havaittavissa siis..

Mun polvea tutkittiin viime vuonna ja ne on "laskeutuneet", luultavasti ylipainon ja heikkojen lihasten jotka ei jaksa kannatella niitä, seurauksena.

Ravinnon kanssa on myös tiettyä tökkimistä havaittavissa, ihan kun energia määrät jäisi liian pieniksi, kuten ne siis jääkin, juuri sellainen vetämätön olotila. Eikä ihme, sillä vajailla kaloreilla meneillään nyt yhdeksäs viikko. Jahka tämä 10 viikon putki on ohitse, nostan hetkeksi kaloreita kunnolla ennen kuin pudotan ne taas. Viikko runsaammilla tehnee ihmeitä kropalleni. Samalla tulee haettua sitä määrää joka on tällä hetkellä normaali. Viime viikolla nostinkin jo kaloreita muutamalla sadalla muutamaksi päiväksi ja siitä oli selvästi apua olotilaan.

Kuten elämä itse, tämäkin matka on ennemmin maraton kuin pikamatka, ja tärkeintä itselleni on huolehtia oman kehoni kunnioituksesta ja jaksamisesta.



p.s. Eilinen punnitus toi tulokseksi - 7,4%

Painonappeja ja bootcampia

Tiedättekö ne painonapit, jotka kuluvat niin että jonkin ajan päästä ne ponnahtaa helposti auki? Mulla on parissa vaatteessa ollut sellaisia. Hiljattain juuri erään ihmisen kanssa puhuin asiasta, todettiin että ne on juuri ne napit joita eniten käyttää. Esimerkiksi talvitakissani se nappi jonka laitan kiinni silloin kun laitan vain yhden napin enkä koko vetoketjua. Eräissä housuissani on myös samanlainen nappi, se taisi olla löysä jo silloin kun ostin nuo housut... Katin kontit ne mitään ole löystyneet! Nyt sen oivallan kun painoa on tippunut 6-7 kg. Ne on yksinkertaisesti vaan olleet aivan liian kovassa paineessa. Oivallettuani että nuo nappi-nepparit eivät enää aukea niin kuin ne vielä muutama viikko sitten aukesivat, oli aika höntti olo. Samaan aikaan nauratti ja harmitti.

Taisin alussa kuvitella meneväni bodypumppiin, mutta se tunti olikin sitten sitä bootcampia. Tuolloin olivat termit & nimet vielä hakusessa, eivätkä ne vieläkään ihan kohdillaan ole. Mutta eilen tosiaan oli elämäni ensimmäinen bodypump ja huh huh! Olo oli aika häkeltynyt, kun edessä oli painonnostajien tanko. Pikkuisen naurattikin kun koko homma tuntui niin epätoivoiselta katsellessani sitä tankoa ja niitä painoja. Laitoin kuitenkin pikkuiset painot ja kas, hommahan luonnistui! Kuten eräs ryhmäläinen sanoikin, kyllä ne punnerrukset ovat auttaneet paljon. Lisään vielä että tosiaan jos tämä tunti olisi ollut vaikka viisi viikkoa sitten olisi saattanut itku päästä. Nyt ei todellakaan, ja koska otin varmuuden vuoksi hyvin vähän painoa niin jäi sellainen olo että oishan tuossa vielä voinut pari kiloa lisääkin ainakin osassa sarjoista. Tuli vähän samanlainen olo kun ensimmäistä kertaa bodybalancessa, eli tykkään tykkään!

Tänään perusuimista, josko sen pari kilometriä saisi jälleen siellä altaassa uitua...

Lämmin kanasalaatti

En ole koskaan ajatellut että salaatti olisi lämmin.

Voi olla tietysti että yleistiedossani on puute tässä kohtaa.

Kuvittelen kuitenkin keksineeni tämän itse.

Ja keksinhän minä,

ei sen väliä jos joku muu on keksinyt saman ennen minua.

Paistoin salaattiin kanaa,

samalla ajattelin että heitän perään vähän porkkanaa..

..ja sitten sinne meni paljon muutakin.

Itseasiassa koko salaatti.

Maistuu lämpinäkin namilta.

Ja yllättäen tuntuu täyttävämmältä,

kuin sama annos kylmänä.

Kaloritkin edelleen alle 200.

Kanaa, 

porkkanaa, 

kurkkua, tomaattia,

paprikaa

ja nam!