Näin pääsiäisenä ja herkutteluluvan haltijana tajuntaan on jysähtänyt ihan täysillä ravinnon & liikkumisen suora yhteys toisiinsa. Se on toki kongretisoitunut moneen kertaan meinneillä viikoilla mutta ihan totta tuntuu kuin en olisi muistanut miltä tuntuu rasvaista, sokerista, raskasta ruokaa. Suussahan tuo tuntuu hyvältä, erityisen, mutta vatsassa taas ei ollenkaan. Olo on raskas, vatsa turpea eikä liikkuminen edes täällä kotosalla ole ollenkaan niin kevyttä kuin menneillä viikoilla.
Aika nopeasti sitä saapi syömällä itsensä tuntemaan vanhaksi ja kankeaksi.. Huomenna on viimeinen treeni ja täytyy myöntää että olen jo sopinut itseni kanssa siitä että karjalanpaistia on tarjolla vasta kun kotiudun sieltä illalla. Sillä muuten liikkumisesta menee ihan kaikki ilo ja onni.
Eipä siis mikään ihme että mulla on ollut aikoja jolloin liikkuminen ei ole kiinnostanut ollenkaan, eihän se väärällä ravinnolla edes luonnistu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti