Tuntuu että omia rajojani testaan nykyään jatkuvasti ravinnon, liikkumisen ja jaksamisen kanssa. Sitten vielä kehon rajoitusten kanssa. Perjantaina jätin kiltisti bodybalancen väliin ihan koska olin niin väsynyt. Lauantaina kykenin bodysteppiin joka olikin huikea tunti lanseerauksineen. Värivalot ja ohjaajat pukeutuneina army-tyylisesti, koko sali täynnä porukkaa ja ne ohjaajat - heitä oli kolme. Yksi näytti miten edistyneemmät tekevät liikkeet (WOW), toinen näytti kevennetyn version ja kolmas sitten alkeis-versiot joita minäkin aika pitkälle seurasin. Varsinkin hypyissä, kun ne eivät oikein tahdo sujua.
Sunnuntai meni levossa, pieni kävelylenkki auringossa koirien ja puolison kanssa.
Ja maanantaina bootcamp jossa oli siis kolme sarjaa mukana ja siinä uudessa kolmannessa niitä kirottuja askel- kyykkyjä. Bootcampin jälkeen tein vielä kuntosaliohjelmani, koska pojan haku oli kotkasta juuri silleen hassusti että kotona ei olisi kannattanut käydä.
Ja tänään tiistaina.. huh huh. Olen uuvahtanut, mutta ennen kaikkea polvet on kipeät. Steppailu ja askel-kyykyt on jotakin mistä ne ei oikein pidä. Pienikin kyykistys tuntuu, onneksi kuitenkin kannattelevat vielä. Mutta selvästi kertovat nyt, että tässä on kohta jossa niiden kanssa ei kannata mennä yhtään pidemmälle. Sellaista katokävelyn meininkiä havaittavissa siis..
Mun polvea tutkittiin viime vuonna ja ne on "laskeutuneet", luultavasti ylipainon ja heikkojen lihasten jotka ei jaksa kannatella niitä, seurauksena.
Ravinnon kanssa on myös tiettyä tökkimistä havaittavissa, ihan kun energia määrät jäisi liian pieniksi, kuten ne siis jääkin, juuri sellainen vetämätön olotila. Eikä ihme, sillä vajailla kaloreilla meneillään nyt yhdeksäs viikko. Jahka tämä 10 viikon putki on ohitse, nostan hetkeksi kaloreita kunnolla ennen kuin pudotan ne taas. Viikko runsaammilla tehnee ihmeitä kropalleni. Samalla tulee haettua sitä määrää joka on tällä hetkellä normaali. Viime viikolla nostinkin jo kaloreita muutamalla sadalla muutamaksi päiväksi ja siitä oli selvästi apua olotilaan.
Kuten elämä itse, tämäkin matka on ennemmin maraton kuin pikamatka, ja tärkeintä itselleni on huolehtia oman kehoni kunnioituksesta ja jaksamisesta.
p.s. Eilinen punnitus toi tulokseksi - 7,4%
Bootcamp - meidän salilla ei sitä ole mutta googletin ja se näyttää tosi mukavalta, ja aikas raskaalta - tehokkaalta. Kunhan ja jos tulee tänne niin kokeilen.
VastaaPoistaBodystep, sitä kyllä näyttäis olevan mutta jo pelkkä step sana kuvaa ettei sovi mulle ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Toissakesänä karppasin ja se vei voimat. Nyt lähden aamujumppiin kaurapuuron voimalla. Oppia ikävä kaikki, olen aina ollut sitä mieltä että aamupuuro on turhaa mutta näköjään sen voimalla jaksaa liikkua ja jumpata.
Kyllä sinä niillä polvillasikin pärjäät. Mutta ehkä ne steppailut kantsii ehkä jättää ainakin vähäksi aikaa.
Samaa mieltä, kroppaa kantsii kuunnella että jaksaa ja pitää ne lepopäivät viimeistään sitten kun se sitä vaatii.
Ja ehkä päivä tai pari kantsis mennä ihan nollavajeilla, tai vaikka pienellä plussallakin.
Niin siis ei meidänkään salilla ole tuota bootcampia käsittääkseni tarjolla ns normisti, vaan se kuuluu tähän mun Kevyt Sankari -juttuun. Meillä kun on omat tunnit ja nuo bootcampit on osa sitä. Mutta lähinnähän se on meillä ainakin suurelta osalta alkulämmittely, kahvakuulailua, punnerruksia, vatsoja, lankkua ja loppuveryttely.
PoistaJust edellisellä tunnilla saatiin ylenmäärin kehuja ohjaajalta meidän hyvästä tekniikasta, erityisesti tuossa lankun kohdalla :-) Meillä on monella tilanne että paikat ei ole terveimmästä päästä ja tahto parempaan kuntoon on kova, joten tekniikka on ihan ykkönen oppia jotta ei ole tule vammoja.
Ja juu, pahimpia polvenrasitajia vältän, mutta ne jotka rasittaa polvea on samalla niitä jotka vahvistaa sitä etureittä joka tukee polvea, joten pikkuhiljaa niitäkin..