Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

tiistai 20. elokuuta 2013

Surullista kommentointia

Myönnän hämmästeleväni suuresti Diapetesliiton erittäin neutraalia kantaa kakkostyypin diapetekseen. Tottahan se on, että syyllistäminen ja syyttely harvoin tuottavat mitään tulosta - päin vastoin. Mutta on kyllä järkyttävää että neutraalisti ei osata pitää esillä tosiasioita, eli sitä että kyllähän elämäntavoilla on suuri vaikutus siihen diapeteksen puhkeamiseen ja lääkityksen tarpeeseen. Diapetesliitolla olisi suunnattoman suuri vaikutusmahdollisuus, jonka he valitettavasti jättävät käyttämättä.

Minä itse myönnän olevani niin hömelöpölliäinen etten olen tajunnut ennen kuin telkkarista tulevan The Biggest Loser - ohjelmaa katsottuani että diapeteksen voi oikeasti voittaa - moni tuossa ohjelmassa oleva kilpailija on pystynyt vähentämään ja lopettamaan diapetes- lääkityksen. Eli olen ymmärtänyt että lääkitys on (kuten niin monessa muussakin sairaudessa) oireiden hoitoa. Parantua voi sitten ihan muilla keinoilla.

Lehtileike tämän päivän Kymen Sanomista:


Ja ei, minulla itselläni ei ole diapetestä - mutta kyllä se on ollut tuloillaan ja sitä(kin) tässä olen ennalta ehkäisemässä.. 


maanantai 19. elokuuta 2013

Vastauksia

Olen toipumassa häähumusta ja pitkästä viikonlopusta reissussa. Hauskaa oli, olen valmistellut näitä ystäväni häitä kesän verran. Mutta jestas että olen väsynyt sekä valvomisesta että tanssimisesta että kehossa olevasta painon tunteesta. En nimittäin laskenut syömisiä ollenkaan, vaan päin vastoin, nautin sekä seurasta että hyvästä ruuasta että herkuista sydämeni kyllyydestä. Alkoholiakin tuli käytettyä jonkun verran, ei paljoa (käytän aika kohtuudella kun en tykkää olla kännissä enkä varsinkaan krapulassa) mutta kyllähän se tuntuu kun käytän vain erityisissä juhlatilaisuuksissa enkä normisti ollenkaan. Lisäksi menkat alkoivat juuri joten olen aika raato tällä hetkellä, jos suoraan sanon.

Painoa tuli neljässä päivässä +1,9 kg, tosin oletan siinä olevan turvotusta suolaisesta sekä menkoista jonkun verran - sellaista joka lähtee hetkessä. Ehkä kilon verran "oikeaa" pois laihdutettavaa. Katsellaan kuinka kauan kestää ennen kuin olen siinä painossa joka oli viime keskiviikkona..

Helka esitti mulle muutaman kysymyksen, joihin mulla on nyt tilaa vastailla. Eli ensin tämä kalorien- laskemis- juttu.. Alussa en ajatellut laskevani kaloreita. Aloin merkkailemaan syömisiäni tuonne kiloklubiin joka on ilmainen. Kuitenkin joidenkin viikkojen jälkeen tuskastuin, aina jouduin menemään koneelle, eikä sielläkään kaikkia ruokia ole. Ennen kaikkea mulle itselleni ei loppujen lopuksi jäänyt kauhean selkeää mielikuvaa siitä minkä verran mitäkin voi syödä. Kalorien laskeminen ei aiemmin ole tullut mieleenikään, mutta tuossa kohdassa tajusin että jos en itse tutki ja laske mitä syön, niin sen takaisin lihomisen mahdollisuus kasvaa huikeasti. Enkä aio tehdä tätä turhan takia, niin että viiden vuoden päästä mulla olisi korkoineen jokainen kilo ja kunto olisi yhtä huono kun alussa. Vaan todellakin haluan muuttaa elämäni.

Kalorien laskeminen kuulostaa vaikeammalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Alussa se onkin vaikeaa, kuten jokainen uusi juttu josta ei ole mitään havaintoa aikaisemmin. Joten ensimmäiset viikot olivat opettelua, ja ne kaikkein vaikeimmat. Kun mitään käsitystä ei kaloreista oikein ollut niin jokaisesta syömisestä ne piti laskea joko paketista tai sitten googlettaa. Kiloklubi auttoi tässäkin asiassa, ja kalorien laskemisen apuna se sekä finelli olivat korvaamattomia. Lisäksi opettelin katsomaan paljonko esimerkisksi proteiinia on missäkin. Koska esimerkiksi 250g rahkaa ei tarkoita sitä että siinä olisi 250g proteiinia, eikä 150g kanaa ole 150g proteiinia.

Tämä kaloreihin tutustuminen oli ihan uusi maailma, enkä kyllä juuri nyt kadu hetkeäkään että tein sen. Ensimmäinen kuukausi oli vaikein ja sitten jo alkoi helpottamaan ihan huomattavasti. Oikeastihan tämä olisi pitänyt mun tehdä jo kauan aikaa sitten, nuoresta asti katsomaan ravintosisältöjä.. ja ymmärtämään minkä verran oikeasti voi syödä.

Se mitä mä suosittelen, on se kokeileminen. Lupaus itselle laskea kaloreita vaikka se kuusi viikkoa ja päättää sen jälkeen että mitä tekee. Koska siinä kuudessa viikossa saa ihan varmasti selkeän kuvan siitä paljonko ne eneriamäärät oikeasti tekee. Alussa tein sitäkin, että kirjasin nekin päivät kun kalorit meni yli, koska sitä mulla oikeasti tapahtuikin. Sittenpä näin paljonko meni yli, koska muuten mieli käsitti että meni yliöveriksi vaikka niin ei oikeasti tapahtunutkaan. Yllättän usein herkkupäivinäkin kalorit ei pysyneet siinä 1500 jonka olin antanut itselleni (perusaineenvaihdunnan tarve) mutta kuitenkin niissä lukemissa joissa painoa ylläpidetään. Tosi harvoin meni yli siitä eli lihomisen puolelle, vaikka vaaka niin joskus näyttääkin kun elimistöön kertyy nestettä suolaisen ruuan seurauksena.

Mulla on siis keittiön pöydällä ruutuvihko ja jokaiselle päivälle käytän yhden sivun. Siihen vain alekkain mitä söin ja sen kalorimäärät. Nyttemmin olen vielä merkannut siihen aamupainon (kyllä, joka päivä) ja vaakalla käyminen ei ole enää ongelma eikä mikään. Ja kun liikun niin laitan sivun alalaitaan mitä ja minkä verran. Ihan mielenkiinnosta, ja kun tosiaan se alkaa jo olla ihan rutiinia. Taitaa olla muuten kolmas ruutuvihko meneillään.

Tästä on ollut ihan suunnaton apu laihdutuksessa, sekä ravinnon ajoittamisessa, kun sitäkin tarvitsee miettiä kun liikkuu. Ja tämä kaikki tulee olemaan korvaamatonta silloin kun lopetan kirjaamisen ja siirryn ylläpitovaiheeseen. Nimittäin ensimmäinen viisi vuotta on ratkaisevaa, tuo on se aika jolloin kaikkein helpoiten ratkeaa vanhoihin tapoihin koska uudet eivät ole vielä niin jääneet vahvoiksi toimintamalleiksi.

Ja ei, tämä tapa eli kalorien laskeminen ei tavallaan "sovi mulle eikä mun luonteelleni" mutta sopi kyllä siihen sisäiseen tietoon että jos oikeasti haluan muuttaa elämäntapojani niin mun on vaan tehtävä se. Eihän laskujen maksukaan mun mielestä sovi mulle, mutta joitakin asioita on vaan tehtävä. Ja ajan kanssa se kyllä helpottaa..

Ja sitten firfarm.. Siinä oli ilmeisesti liian vähän hiilihydraatteja mulle, eli mua alkoi pyörryttämään ja heikottamaan. Siitäkin huolimatta että oli puuroa ja salaattia ihan reilusti. Tämä on käsittääkseni tosi harvinaista enkä ole kuullut vastaavaa muilta. Selvästi mun oman kehoni juttu taisi tässä olla.

Sen kyllä sanon että ehdottomasti tuo fitfarmin dieetti on suositeltava jos haluaa vaikka reippaan alun, innostusta jossakin kohdassa, kamppailee niiden viimeisten kilojen kanssa, tai haluaa aloittaa kunnon kuntokuurin.. Tykkäsin keskustelupalstasta, siellä sai kysymyksiin vastauksia, oli kunnon ohjeet kuntosalille ja kotitreeniin, tosi hyvä venyttely-opas jne jne. Ja hinta on oikeasti suorastaan halpa, jos vertaa monia muita juttuja tällä dieetti ja hyvinvointi-alalla. Mietin että voisin jossakin kohdassa ottaa taas jonkun jakson vaikka en ruokavaliota noudattaisikaan, ihan tuon kaiken muun lisäksi. Mutta todellakin ihmiset todella tekee tulosta tuolla ohjelmalla, ja nuo kestävät sen kuusi- kymmenen viikkoa joten sen ajan voi syödä ja noudattaa treeniä kyllä. Ongelma saattaa tulla, jos ei jääkään fitnes-harrastajaksi eli jos on laihdutuksen ajan syönyt fittnes-ravintoa eikä dieetin aikana ole opetellut syömään tavallaan normaalin terveellisesti - mitä sitten? On monia jotka ovat lihoneet fitfarm- dieetin jälkeen ja kuten aina korkojen kanssa. Eli tälläiseenkin dieettiin olisi hyvä sitten lisäksi sen tiedostaminen, että uudet tavat vaativat opettelua ja toistoja jotta ne jäävät elämään. Ja koska dietti- aika on kieltoaikaa (on siellä ne tankkauspäivät kylläkin) niin repsahdusmahdollisuus kasvaa potentiaalisesti heti dieetin jälkeen.

Moni saa kilot pois - harvempi myös pitää ne poissa. Ja se on mun päällimmäinen tavoite, että ravinto ja liikkuminen jää elämääni.

Kiitos kun kysyit Helka, mielelläni vastasin.  Ja ihanaa että olet blogistani saanut itsellesi jotakin :-)
Tsemppiä omaan urakkaasi!


p.s. Olipa muuten ihanaa juhlia häitä 15 kiloa kevyempänä, jaksoin tanssia ja nauttia tuntitolkulla.. tammikuussa en olisi pystynyt tanssimaan ollenkaan polvieni takia..