Kipeänä olemista

Ensimmäin flunssa tämän vuoden aikana. Ja mie kun jo ehdin luulla ettei mikään pöpö muhun pysty kun syön niin terveellisesti ja liikun.. mutta toisaalta onhan mulla se kalorivaje. Plus että joskus on vaan niin kiire (olevinaan) ettei muka ehdi levätä tarpeeksi - ja silloinhan vastustuskykykin laskee..

Kuume kun nousee ja olo on onho niin hei hei säännöllinen ruokailurytmi sun muut. Ainakin näköjään mulla. Olen yrittänyt syödä rahkaa joka päivä että saisin ainakin proteiineja. Vaikeaa on ollut. Eilen söin lettuja ja vähän suklaata. Kaikki mikä menee juuri nyt alas on plussaa, kaloreista viis. Sen oivalsin että kun juuri nyt vesi (jota tykkään juoda normaalisti sen puolitoista litraa päivässä) ei kerta kaikkiaan maistu niin jääkaapista löytyi Dexalia. Dexal on siis hiilihydraattipitoinen urheilujuoma jota olen käyttänyt lähinnä silloin kun uin pidempää matkaa eli liikkuminen kestää sen parisen tuntia. Se meni alas näin kipeänäkin ja olo tuli heti paremmaksi kun sai nestettä ja hiilihydraattia. Itse en sitä jaksanut sekoitella eikä kädet ollut niin kovin vakaat joten mies teki mulle sitä pulloihin ja olen sitä lomotellut. Tosin yhtään en ole jaksanut laskea onko nestettä mennyt tarpeeksi.. viime päivinä on pitänyt katsoa ulos jotta on tiennyt onko yö vaiko päivä.

Jokapäiväinen vaa´allakin käyminen on jäänyt. Ihan sen takia kun ei vaan ole edes sen vertaa selvillä päivärytmistä että milloin sitä olisin käynyt.. jos huomisaamuna olisi sen verran parempi olo että kykenisin.. jos en niin kyllä se lukema sieltä olotilan helpotuttua sitten ilmaantuu.

Sen verran vielä, että sattui vielä menkatkin tähän samaan syssyyn. Joten kiitettävästi on sitten kerralla kipuilua, tosin burana taittaa pahimmat tuskat molemmissa.

Välillä kun on ollut epätoivoinen olotila hikoillessa ja palellessa niin olen muistellut parin vuoden takaista sairaala reissua. Silloin olin jossakin elämän ja kuoleman tunnellissa ja muistankin sairaalapäiviltä vain muutamia hassuja hetkiä, kaikki muu on sumua. Joten siihen verrattuna tähän flunssa kuumeineen on sitten kuitenkin lasten leikkiä. Kumma kun se ei tunnu siltä juuri silloin kun olo on oikein kurja.. oletan olo helpottuvan kuitenkin päivä päivältä..

Suklainen vadelmarahka

Koska olen tekemässä elämänmuutosta,

enkä dietillä jonka päätyttyä alan herkutella,

olen pyrkinyt syömään joka päivä jotakin erityisen hyvää.

Se on onnistunut multa erittäin hyvin :-)

Joskus se on purkki jääkaappikylmää ananasta,

joskus juustosalaatti,

joskus pihviä tai makkaraa..

..mutta yleensä se on kyllä rahkaa.

Eilen keksin laittaa rahkaan kaakaojauhetta,

ja ai ai mitä namia..

.. 10 g O´boy jauhetta on 37 kcal

ja se riittää purkilliseen rahkaa mainiosti.

Suklainen säväys, herkkua..

..tuoreet vadelmat päälle 

ja nautintoa riittää..

Kesän 2013 salaattisuosikkini

Olen huomannut että jotkut ruuat ovat ja pysyvät,

ja jotkut vaihtelevat ja muokkaantuvat.

Tänä kesänä ykkössalaatiksi on noussut seuraava:

salatti, kurkku, tomaatti,

cawashpähkinä, raejuusto, leipäjuusto,

reilusti balsamicoa,

tuoreita herneitä jos on,

sekä 

ripaus salaattikastiketta: 

Tämä tulee syötyä usein päivällä, ulkona keinussa nautiskellen.

Kevyesti syömistä joka on herkullista :-)

Minä & mun äiti

Äiti ja isä tulivat käymään. Olenko maininnut että teen tätä matkaani terveellisempään elämäntapaan äitini kanssa? Äiti liikkuu ja tarkkailee syömistään, tiputtaa painoa hitaasti mutta varmasti. Kävimme eilen äidin kanssa mun kuntosalilla. Äidin kuntosali kun on samaa ketjua, niin saa tulla käymään viraisilla... joskus vielä menen äidinkin salille käymään..

Meillä kahdella meni reilu kolme tuntia kun teimme mun sali- ja fustra -ohjelmat ja kannustimme ja nauroimme. On jotenkin näin jälkikäteen liikuttavaakin kuinka me kaksi herkkusuuta, saman mallisia vartaloiltamme, nautimme toistemme seurasta ja salista. Se oli jotakin mitä en olisi aiemmin voinut kuvitella mahdolliseksi. Minulla oli kivaa. Oli ihanaa olla äidin kanssa salilla, harrastaa yhdessä.

Viikon verran on mennyt mun "juhlaputkesta" johon siis kuului polttareita, tallinnaa ja omat synttärit Dajm- kakun muodossa. Ja ylimääräiset kilot on tippuneet ja alitin riman jossa olin viikko sitten. Tuntuu hyvältä, ja samoin siltä että todella olen oppinut jotakin tulevaisuutta varten. Niihin tulevaisuuden hetkiin jolloin paino on hyvä ja normaali enkä enää laihduta. Sitä varten kaiketi nämä herkuttelut juhlien muodossa on ollut hyvä tässä kohtaa, että tiedän miten sitä painoa ylläpidän tulevaisuudessa juhlien jälkeen. Loppujen lopuksi ylimääräisen pois ottaminen nimittäin ei ole urakka eikä mikään. Enemmänkin sen tiedostaminen, että juhlien jälkeen on syytä todellakin ottaa kevyemmin viikon verran. Tai vaihtoehtoisesti viikko ennen?

Mietin että jos en tarkkailisi painoani, enkä pudottaisi kiloja, olisin pelkästään tämän vuoden juhlilla lihonut jo monta kiloa.. kilo tai pari on tullut pääsiäisenä, vappuna,  juhannuksena, reissuilla, juhlissa... ja jos niitä herkutteluita ei arkena tasapainota niin pullahtaa vaatekoon verran vuodessa. Jos arkena herkutteluita ei edes lasketa?

Työkaluja tulevaisuutta varten siis.

Juuri nyt eilinen kolmen tunnin salitreeni tuntuu kehossa, tänään jotakin kevyttä, ehkä fillarointia, ehkä uintia.. en tiedä vielä. Vapaapäiväkin voisi olla. Tuntuma on että tosiaankin olisi hyvä tehdä liikuntasuunnitelma jossa olisi jaoteltu kuntosalipäivät, vapaapäivät, aerobiset päivät jne. Nimittäin nuo ohjatut jumpatkin kiinnostaa... juuri nyt tuntuu olevan runsauden pulaa liikkumisen suhteen. Ja senkin takia tuo suunnitelma olisi hyvä jotta liikkuminen olisi tasapainossa ja keho saisi levon oikeissa kohdissa..

Miinus 15 kg

Käväsin tuossa puolivälin lukemassa viime viikolla - ja heti perään oli ystävän polttarit joissa paino ponnahti pikkaisen jälleen kerran ylöspäin. Paino siis putoaa koko ajan, mutta monta monta on kiloa joita pudottelen useaan otteeseen. Elämää kun en meinaa jättää elämättä, enkä halua nipotella silloin kun juhlitaan. Ei mun suu tuohesta ole, vaikka rahkaan olenkin rakastunut.

Viimeiset ajat on ollut menoa ja meininkiä enemmänkin, yhteensä siis kahdet polttarit ja yksi tallinan reissu. Sitten mulla oli vielä omat synttärit ja niitä juhlin Dajm- pakastekakulla. Auts kaloreita! Mutta kohta jälleen hurahdetaan tuonne oikeampaan suuntaan.. parit häät tulossa vielä ja aion herkutella sielläkin, kaloreita laskematta. Onneksi kyky herkutella on mukautuvainen eikä vatsa enää vedä loputtomiin herkkuja..

Mulla oli siis noin viikon liikunta- tauko, sillä perusperiaatteenani on se että jos edellisenä päivänä on tullut herkuteltua tai juotua alkoholia niin vähintään yksi lepopäivä on tarpeen. Itseasiassa minä tarvitsin tallinan reissun jälkeen useamman lepopäivän jotta kykenin lähtemään ystävän polttareihin. Ne kun oli pitkän matkan päässä ja olin siellä useamman päivän.

Eilen siis kampesin itseni jälleen salille ja tarkoituksenani oli "ottaa ihan rauhallisesti" ja "herätellä lihaksia ja kehoa" mutta sitten siellä salilla huomasin että keholla onkin ihan eri suunnitelmat kuin mielelläni.. Eli jokaisessa laiteessa tuli lisättyä painoja ja tosi hyvältä tuntui! Katselin myös kelloa ja huomasin että lämmittelyineen ja kehoa avaavine fustra-liikkeineen mun salikäynti kestää sen kaksi tuntia. Olo oli tosi hyvä! Tosin sitten kotona tuli iso väsy ja torkahdin sohvalle.. onnistuin laittamaan kellon soimaan ja kun se sitten soi niin käsi ei menannut nousta sammuttamaan sitä.. niin viimeiseen asti olin sitten treenannut. Mutta mikään paikka ei ole kipeä, sitä inhoan. Joten fustraaminen ja lämmittelyt olivat riittäviä enkä lisännyt liikaa painoja.

En ole vieläkään ilmoittautunut siihen mini-triathloniin kun mietin sitä että pitäisikö siinä olla joku erityinen puku vai miten ne vaatteiden vaihdot yms. Kehtaako sinne mennä ollenkaan..? Meripäiväjuoksukin on pyörinyt mielessäni, mietin sitäkin että kehtaako siellä kävellä / hölkkäillä ja juokseeko ne kaikki muut.. ja miten mahtaa polvi kestää. En tykkäisi keskeyttää. Katselen siis asiaa.

Se mikä on mielessä pyörinyt on se kuinka tulee ajateltua sitä mikä on hoikka. Alan ymmärtää että olen määritellyt hoikan normaalipainoikseksi. Joten aika vääristynyt kuva taitaa olla mun mielessä ihmiskehosta. Mikä ei toisaalta ole ihme, sillä niin moni on ylipainoinen. Mutta kuitenkin. Eikö hoikka ole kuitenkin se joka on normaalipainon alarajassa tai sen alle eli alipainoinen? Hassua miten itsestä tuntuu hoikalta kun ylipainoa on kuitenkin vielä puolet eli se 15 kg - ja sekin on laskettu normaalipainon ylärajalta..