Ei vaan jaksa enää..

..laskea kaloreita ja punnita päivittäin. Jotenkin suuren suuri epämukavuus asuu minussa. Sekä sisällä että kehossa. Mikään vaate ei tunnu oikealta. Työt eivät tahdo kiinnostaa. Tiedostan että tämä projekti itsessään on jotakin mikä vie voimavaroja vaikka se samalla tuokin niitä. Ja että muutosprosessi ei ole aina pelkkää hauskaa ja kivaa. Henkinen muuttuminen ja uudenlaiset asenteet ja vanhojen selviytymiskeinojen ja hemmotteluiden purkaminen ei ole helppoa. En ole ihan varma siitäkään millainen olen tänään. Katson peiliin enkä näe muutosta. Katson kuvia ja näen muutoksen. Tarvitsen sen muutoksen kuitenkin ennen kaikkea sisälleni, sisimpääni.

Kaikki tuntuu olevan levällään. Mikä on tullut loppuu, mikä on alkamassa?

Joten siirsinsiis  keittiön pöydällä olleen vihon johon olen kirjannut kalorit ja päivittäiset painot, makkariin vaa´an viereeen. Merkkaan siihen maanantaisin painoni ja se saa nyt tässä kohdassa riittää.

Taidan nyt hetken olla tässä kohdassa jossa on aika tyhjää. Katsotaan sitten mitä saan tilalle.

Kuukaudessa miinus 1 kg

Jep, näin on nyt viimeinen kuukausi mennyt. Juhlissa tulleet plussat katosivat suurimmaksi osaksi muutamassa päivässä, eli ne olivat arvatenkin suurimmaksi osaksi sitä turvotusta ja nestettä jota suolainen ruoka ja alkoholi tuovat. Mutta jumittelee paino edelleen, ja hitaasti mennään eteenpäin. Liikkua en ole oikeastaan jaksanut, viitsinyt jne sairasteluiden ja lomanviettämisen takia. Eilen oli ensimmäinen fustra ja crossari tuntui ärsyttävän raskaalta parin kuukauden takaiseen... tosin ei niin pahalta kuin silloin aloittaessani. Selkä, niska-hartia- seutu erityisesti kiitti. Huomenna olisi seuraava fustra ja uiminenkin on alkanut jälleen mielessäni olemaan - kaipuu altaaseen alkaa kasvaa.

Aikataulu syksyn osalta on hieman kesken. Monta monta asiaa on maailmassa erityisesti syksyisin joihin tahtoisin osallistua ja olla mukana.. ja sitä oman elämän tasapainoa ja kokonaisuutta joutuu katsomaan monta monta kertaa. Jotta tekeminen ja lepo ja ravinnot ja jaksamiset ja ja ja asettuvat niin että minun on hyvä olla. Kun en halua juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen vaan nauttia elämästä, silloinkin kun siinä on paljon. Tämä on pitkälle mielenrauha kysymys, mutta myöskin kalenteroinnilla on suuri vaikutus siihen miten olen ja voin.

Tavoitteeni -30 kg tänä vuonna tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta, mutta en ole kokonaan hylännyt sitä vielä. Ajatukset muuttuvat, ja tavoite ei tänään tunnu niin tärkeältä kuin tämä matka itsessään. Sillä nämä tavat joita tällä matkalla opin, kannattelevat sitten kun ole tavoitteessa. Sillä tuo tavoitehan on lopultakin uusi startti uuteen projektiin, joka tulee jatkumaan vuosia. Sillä en aio lihoa uudestaan, vaan jatkaa tätä edelleen. Sekä ravintoa että liikkumista, sillä haluan olla terve ja jaksava.