Mitä enemmän liikuntaa & ravintoa ja oman kehon tuntemista, sitä selvemmin tuntuu naiseuden aallokko. Juuri nyt en mene aallon harjalla vaan siellä pohjalla. Ilman Miranaxia nämä päivät olisivat yhtä tuskaa enkä juurikaan kävelisi. Nyt kävelen ja olen pystyssä vaikka paukkuja ei juurikaan ole elämiseen jaettavaksi ylenmäärin.
Hirmuhimotus shipseihin iskee yleensä noin viikkoa ennen kuukautisia ja jatkuu siihen asti että menkat alkaa. Nyt ei himota eikä huvita, eikä edes syöminen juurikaan maistu. Voisin olla ihan kevyesti syömättä pari päivää tässä kohtaa, lähinnä pakotan itseäni huolehtimaan ravinnosta jottei voimat ihan katoa. Ennen tätä tykitin viikon ajan itseeni suolaista ja makeaa ja olin sitten lopulta menkkojen alettua valmiiksi jo taju kankaalla. Kehon itsensä puuduttamista?
Eilen en siis käynyt uimassa kuten yleensä tiistaisin. Tänään illalla tarkoitus on mennä kuitenkin liikkumaan.. olen huomannut että liikkumisen aloittamiseen on tässä kohdassa iso este enkä millään jaksaisi mennä, mutta alkukärvistelyjen jälkeen kipu on kadonnut ja olo helpottunut jos maltan ottaa rauhallisesti. Tuo rauhallisesti ottaminen on vaikeaa, sillä kivun kadotessa tunnen oloni niin helpottuneeksi ja vapautuneeksi että tuntuu kuin voisin tehdä ihan mitä vain. Kuitenkin liikaa rehkiminen tässä kohdassa tekee sen että seuraavat pari päivää menee sängyn pohjalla. Sopivasti tekeminen taas helpottaa ihan kokonaisvaltaisesti sekä tehdessä että seuraavina päivinä. Joten sitä sopivaa tehoa etsien..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti