Vaatekaappijumppaa

Olen melkein koko päivän pyöritellyt vaatteita käsissäni. Välillä on pitänyt virkata rentoutuakseni ja sitten olen taas jatkanut. Mulla on vuosia jo ollut systeemi, että pakkaan talvi /kesävaatteet pariin isoon laatikkoon puoleksi vuodeksi ja se tuonne vaatekaapin ylähyllylle. Sen kun olen kaivanut esiin keväällä / syksyllä niin olo on ollut kun jouluna. Ai niin mulla on tääkin...! Ja sitten olen vain ehkä muutamalla hankinnalla täydentänyt vaatevarastoa, pikku päivityksillä. No tämä kevät onkin sitten erilainen.

Jokaikinen vaate piti sovittaa. Joka kolmas meni samantien tuunauskasaan. Joka kolmas kaappiin odottamaan käyttöä josta näkee että miten se käytännössä toimii, kun olin epävarma. Ja joka kolmas onkin sitten sellainen että tiedän jo että tämä on sen vaatteen viimeinen kesä. Eli ensi vuonna minulla luultavasti ei olekaan sitten mitään päälle pantavaa.

Saman aikaisesti sekä riemastuttava että ahdistava ajatus. En ole mitenkään suunnattoman innokas vaatekaupoissa juoksija. Joskus olin, vaan en enää. Kaupoissa kiertely ei kuulu normiarkeni rentoutumiseen ollenkaan.  Myönnän että hetken päähän jo pulpahti että jospa tää urakka oiskin ollut tässä.. mutta vain hetken. Jatkan ja katson sitten askel kerrallaan miten etenen kuten monessa muussakin asiassa. Osan vaatteistani olen vielä ostanut ulkomailta, ne on muistoja samalla. Kuvittelin joutuvani luopumaan niistä hiljalleen, mutta taitaa mennä aika tavalla kerralla nyt sitten kuitenkin..

Ompelukone on sellainen värkki johon olen nyt päättänyt tutustua paremmin. Ja kaavoihin. Ja kaivella sitä kärsivällisyyttä jostakin sisäisestä kolosestani jossa sitä monessa muussa asiassa jo tuntuukin olevan mutta ei tässä. Taidan ottaa virkkuukoukun siihen ompelukoneen viereen ja virkkailla silloin kun käyrä alkaa nousemaan.. jotta saisin sen laskemaan. (Mulle tuo virkkaus on sellainen omanlainen meditaation muotoni selvästi.) Ja ehkäpä ennen ompelemaan menemistä olisi hyvä käydä lenkillä, siellä tuntuu tajunta rentoutuvan ihan omiin svääreihin.

Osan vaatteista varmaankin saan tuunattua siis uuteen uskoon, osaan meinasin kokeilla pienentämistä. Onneksi on netti ja se aika pullollaan kaikkea mahdollista.

Just nyt tunnelmat on jotenkin aika alistuneet, toisaalta helpottuneet kun olen tuon sovittamisurakan käynyt läpi - se on alitajunnassa jo jonkin aikaa kummitellut. Ja väsynyt, sitä olen myöskin.. tortilloja olen menossa tekemään. Mies kun tulee tuolta pellolta niin saan just sopivasti sapuskan pöytään. Miehet syö niitä "normisti" ja minä käärin täytteet salaatin lehden sisään.