Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tihkusade hölkkää

Ajattelin joskus, että nuo "aamuaerobiset" tyhjällä vatsalla on jotakin mikä ei todellakaan ole mun juttu. Mutta kas, kyllähän päivä lähtee käyntiin ja sisäinen moottori käynnistyy näköjään ihan kivasti kun sen lenkin heittää heti aamusta. Ja nimenomaan tyhjällä vatsalla (paitsi että kahvi pitää ensin saada) koska jos söisin aamupalan niin joutuisin odottamaan hyvän aikaa ennen lenkille lähtöä jotta smoothie laskeutuu riittävästi.

Tänään meni tunnin verran viiden kilometrin lenkkiin. Kävelyä ja kevyttä hölkkää. Mutta se alku... sitä on tosi vaikea ottaa rauhallisesti joten heti puolen kilsan kohdalla alkaa pohkeet menemään jumiin. Kevensin ja pikkasen hieroin niitä jotta pääsin jatkamaan. Koskahan opin ottamaan alun rauhallisesti kehoa lämmitellen?

Tänään ilma oli harmaa ja tihkusateinen, mutta ihan kivan lämmin kuitenkin. Viileähän siellä on tietysti jos ei hikoile, mutta lenkki-ilmaksi aika optimaalinen. Tihku mukavasti virkisti. Hölkätessä satuin huomaamaan ohiajassa autossa tuntemattoman naisen joka katsoi minua kuin vähäjärkistä.. ja muistan itsekin ajatelleeni joskus autosta katsoessani, sateessa tai tihkussa liikkuvia ja ajatelleeni että tuossa ei ole mitään järkeä.. Aika paljon ihminen muuttuu siis, monet mukavuusalueen rajat olen rikkonut viime vuosina ja tänä vuonna niitä on oikeastaan ihan räjähdellyt. Sillä oikeasti en ole aiemmin nähnyt mitään järkeä juoksemisessa sateessa, tänään se tuntui suorastaan huikean upealta kokemukselta linnunlauluineen ja tihkusateen virkistävine vaikutuksineen. 

Tulin tilanneeksi kotiin kannettuna urheilulehden ja myönnän kytänneeni jo jonkun aikaa sopivaa tarjousta eli kaupanpäälistä. Nyt on tulossa sitten juoksukello jonka ominaisuuksista en kyllä tiedä vielä paljoakaan, tutustun sitten tarkemmin kun se tulee. Tulisipa pian.. jos se että näkisin minuutit auttaisi noissa intervalleissa paljonkin. Minulla on tällä hetkellä ajan näyttämisessä vain älypuhelin (jota en ota lenkille mukaan) sekä oikein sievä ja siro kello jossa ei ole minuutteja merkattu kunnolla.


2 kommenttia:

  1. Ikinä en tuollaista tekstiä Sinulta olisi odottanut. Ihan täällä sydän ja mieli lämpenee ja tulee onnellinen olo tuota lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkä matka on tosiaan tullut kuljettua, kuin myös ;-)

      Poista