Mulla on aina ollut taipumuksena saada unirytmi keikahtamaan tosi helposti eteläeurooppalaiseen suuntaan (kuten meillä on noi ruokailuajatkin perheessä kovin usein) ja siitä se sitten kilahtaa vielä helposti vieläkin pidempään.. tämä aika vuodesta kun pidän kesälomaa pari viikkoa ja pari viikkoa sitten töitä on aika haastavaa aikaa sinänsä, että elän aika eri rytmissä kun muu perhe jotka käyvät säännöllisessä työssä / koulussa. Poika on kyllä perinyt multa tän, kesäloman tullen nukutaan molemmat pitkään ja valvotaan auringon ensisäteisiin asti.
Tämähän ei mua sinällään haittaa, päin vastoin olen asettunut olemaan useinkin omassa rytmissäni ja oppinut nauttimaan siitä kunhan olen päästänyt irti jostakin kulttuuriimme niin kovin usein kuuluvasta "miten pitää elää" jutusta ja asettunut olemaan se mikä oikeasti olen. Raukeat aamupäivät ovat kovin nautinnollisia ja niiden aikana monta asiaa minussa asettuu kohdalleen.
Nyt kun on kovin kuuma ja elämässä on sellainen juttu kuin tuo lenkkeily, olen alkanut ajatella aikaisia aamulenkkejä ennen kovaa hellettä.. taas kohta joka on minulle ihan outo ja vaatinee sopeutumista. Jo ajatuksena aamuliikkuminen on kovin kovin outo. Aiemmin olen liikkunut vain iltaisin, ja viime aikoina puolen päivän tienoilla, muutamia kertoja olen jo lähtenyt puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Joten jo nämä ajatukset aikaisesta aamusta ovat sellaisia jotka vaativat monta raukeaa aamua ja monta sisäistä asettumista ennen voin lähteä tuumasta toimeen.
Juuri nyt jälleen kerran treenikuteet päällä odotan välipalan laskeutumista ja salille lähtöä. Paino putoaa pienesti mutta tasaisesti koko ajan. Oli jo aikakin lopettaa jatkuvat muutaman kilon kohdalla seivaaminen, joka turhautti paljon. Toivon että vastaavaa ei tule eteen ihan heti..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti