Viime keväänä painoni tippui aika helposti, se 9 kg katosi kevyiden sankarien 10 viikon aikana. Ja sen jälkeen on alkanut takkuilla kovastikin. Monella eri tavalla. Joten kesällä yritin ja pakottelin painoa muutamalla kilolla alas päin, mutta sitten tuli väsähdys ja painopiste muuttui ravinnon kanssa tasapainotteluksi sekä selän kunnostamiseen.
Fustrasta on ollut mulle tosi suuri apu, ja hienointa oli viime maanantaina kun PT ei pitänytkään mulle tuntia esteen takia, vaan vedin koko ohjelman ihan itse.
Olin muuten tosi ylpeä itsestäni, en lintsaillut ja tein tarkasti vaikka aina ja joka kerta mulle tuleekin sellainen olo etten jaksaisi ihan loppuun asti.. Eli alan olla kohdassa jossa voisin alkaa pärjäämään itsekin. Tämä mun selkä on ollut niin huono nuoresta asti että olen alkanut jo ohittamaan sitä selkäsärkyä joka mulla on. Se on ollut niin normaalia että selkää särkee, että sitä ei ole oikein "laskenut" mihinkään, jos ei se ole ollut erityisen kipeä. Lihaskuntotesteissähän mulla on ollut hyväkuntoiset selkälihakset, mutta fustrassa ja PT;n avulla olen oppinut huomaamaan että nimenomaan ne syvät, selkää jatkuvasti tukevat lihakset eivät ole hyvässä kunnossa, sekä varsinkin yläselän lihakset ovat erityisen heikot..
Se mitä mietin tuossa kesällä ja mikä on takaraivossa ollut kysymysmerkkinä, on se miten tuo minun painon lasku pysähtyi kuin seinään tietyssä kohdassa. Nyt minulla alkaa olemaan siihenkin vastauksia.. Huomasin nimittäin "romuhuonettani" (ompelu, askartelu, neulonta, maalaus- huone) että siellä tuli vastaan todella paljon asioita vuodelta 2006 ja sitä aikaisemmin.. 2000- luvun alkupuolisko oli minulle todella rankkaa aikaa ja olin silloin juuri sen painoinen kuin olen nyt ja sen jälkeen nuo ylimääräiset kilot mitkä olen nyt tiputtanut tulivat minulle. Eli kehoni on ollut todella kauan aikaa tämän painoinen. Muistaakohan keho tämän painon jotenkin erityisesti? Lisäksi tuolloin oli paljon henkisesti ja fyysisesti kuormittavia asioita jotka ilman muuta vaikuttivat minuun monella tavalla. Minulla oli tuolloin niin raskasta että sain työuupumus ja masennusdiagnoosit. Joten tavallaan masennus toi minulle sen +10 kg. Löysin myös viiden vuoden päiväkirjani, jota olin aika satunnaisesti täytellyt. Olin merkinnyt siihen painojani ja painoni oli kirjan täyttämisen aikaan vaihellut lukemissa 76 - 82kg. Eli juuri siinä kohdassa jossa olen nyt tahkonnut. Nuo kilot ovat niitä joita olen jo-jo-lahdutellut edes takaisin vuosien varrella.. En muistanut näitä kilolukemia, vaikka muistissa olikin oli nämä jo-jo- laihdutukseni. Hämmästyttävintä itsestäni on se, että olen noihin vuosiin kulkenut monella tavalla tämän syksyn aikana, huomaamatta sitä itsekään tietoisella tasolla. Minulla on mm. samanlainen kampaus (vain hieman päivitettynä) kuin minulla silloin oli. Tuota huonetta siivotessani löysin paljon papereita siltä ajalta, ja kuljin sitä matkaa jota silloin kuljin uupumuksen vuosina.
Juuri nyt tuntuu siltä kuin tuossa ajankohdassa olisi vielä ollut asioita joita minun tuli katsella ennen kuin olin valmis jatkamaan tätä ihmisen matkaani - nyt jopa sisimmässä on ajatus siitä että paino taitaa keväällä alkaa tippumaan helpommin, koska jokin henkinen kohta on nyt katsottu.
Se mikä edelleen jaksaa aina yllättää, on se kun tapaa jonkun ihmisen jota ei ole hetkeen tavannut. Ja sitten kehutaan kuinka olen kaventunut ja ettei meinaa tunnistaa enää.. Siinä on jotakin herkullista, suloista ja hassua.. Sillä pudotettavaa on vielä paljon, mutta kuitenkin olisi niin tärkeää muistaa miten pitkän matkan olen jo kulkenut. Oikeasti, sillä jalat toimivat niin paljon paremmin kuin vuosi sitten, askel on kevyt ja olo huikeasti paljon parempi kuin reilut 10 kiloa sitten.. Se mikä on saavutettu niin siitä saa iloita, eikä vain tuijottaa sitä matkaa joka on vielä tekemättä. Tässä päivässä, tässä hetkessä, tätä hetkeä nauttien..!
Tänään minulla on ihanien Huuman Hurmaavien (naisporukka kevyistä sankareista) kanssa treffit Bodybalancessa ja sen jälkeen siirrymme pikkujouluttelemaan Huuman Luxor- tiloihin joissa siis oleskelutila keittiöinen, pesuhuone, sauna plus iiiiiso poreamme.. voitin tuon tilan käyttööni eräästä huuman arvonnasta ja juuri tälle porukalle ja juuri tähän kohtaan nämä pikku bileet ovat aivan omiaan. Minä tarjoan tilan ja muut tuovat nyyttäriperiaatteella kaikkia herkkuja, eikä tänään laihduteta eikä lasketa, vaan nauretaan ja nautitaan.
Hyvää joulua ja tulevaa vuotta sinulle joka satuit eksymään blogiini ja jostakin syystä luit tänne asti!
Leena
Hyvää ja kevyttä ensi vuotta
VastaaPoistat äiti