Olen viettänyt lepoa laihtumisesta, antanut itseni syödä normikaloreilla. Ja miettinyt ja pähkäillyt. Antanut kehossa tuntua yhtä ja toista. Vahvimmillaan on ollut jokin epätasapainon tunne joka tuntuu ihan konkreettisesti esimerkiksi crosstrainerissa. Vasen jalka tekee enemmän töitä. Rinnat ovat toinen juttu, ne tuntuvat entistä enemmän vetävän minua kumaraan. Outo tunne on kiertänyt minua ees ja taas, välillä pysähtyen hetkeksi ja jatkaen jälleen matkaansa. Olen antanut sen olla, välillä turhautuneena, mutta koko ajan kuunnellen. Ja samalla kun kehossa on kiertänyt, on kiertänyt mielessänikin.
Olen kohdassa jossa olisin ennen "heittänyt läskiksi" mässyttämällä ja asettumalla surkeuteen. Kun ei onnistu, niin voin sitten olla "sitä mitä olen". Ja tänään kaikki on kuitenkin ihan toisin.
Olen tehnyt pitkän matkan (siitä enemmän Elämä Rakastettuni- blogissani) löytääkseni itseni, sen kuka olen ja mistä nautin. Rakentaakseni elämääni pala palalta sellaiseksi jossa minun on hyvä olla. Oman näköisekseni. Se poikkeaa monin tavoin siitä millainen elämäni oli silloin kun kuvittelin olevan jonkinlainen. Tänään tiedän ja sen varaan on hyvä rakentaa.
Tuo perusta minussa on. En halua laihtua ja hankkia lihaksia rakentaakseni itsetuntoani. Itsetuntoni on jotakin mikä on, se on sitä sisäistä tietoa kuka olen.
Joten tiedän kuka ja millainen olen tänään.
Oivalsin että tiedän myös millainen haluan olla.
Haluan olla ihminen joka tiedostaa. Haluan olla ihminen jolla on terveellisä rutiineja. Haluan olla ihminen joka kykenee kävelemään ja juoksemaan. Haluan olla ihminen joka ei ala heti puuskuttamaan rappusissa.
Näissä ylläolevissa olen jo hyvällä matkalla. Olen matkalla Minuksi. Sellaiseksi joka sisimmässäni olenkin. Paljon olen itsestäni kaapinut pois, ja kaavin jatkuvasti. Jotta se puhdas minä tulisi esiin.
Joten tänään olen siis lepotauolla. En laihduta. En ole laihduttanut pitkään aikaan... ja oikeastaan vasta nyt sen oivalsin. Ja oivalluksesta syntyi lepo. Lepo jota sekä kehoni että mieleni tarvitsee. Jotta voin sopeutua olemaan tässä kohdassa, jottei kokonaismuutoksesta tule liian iso. Sisimpäni on jälleen viisaampi kuin mieleni. Mielihän minulla olisi ahnehtinut vaikka ja kuinka. Onneksi osaan jo kuunnella sisintäni aika hyvin. Onko se sisin sielun ja kehon liitto? Koska kehonihan aina tietää paremmin...
Millainen olen?
Olen ihminen joka ihmettelee maailmaa joka päivä. Ihminen joka näkee kauneutta sielläkin missä on monen muun mielestä vain rumuutta. Ihminen joka näkee toivoa siellä missä on toivottomuutta. Ihminen joka kompostoi ja kuljettaa kauppakassia mukanaan. Ihminen joka juo aamuisin rahkasmoothieta marjoilla, ja jonka mielestä se on joka kerta yhtä hyvää. Ihminen joka rakastaa yhtä paljon uimista kuin käsitöitäkin. Ihminen jonka elämän suurin missio on oppia rakastaan puhtaasti ja pyyteettömästi.
Millainen haluan olla?
Sellainen kuin olenkin. Ihminen omalla matkallaan tässä elämässä. Oppimassa uutta. Oppimassa terveyttä, tasapainoa ja rakkautta.
Kiiruhtamalla en ole koskaan elämässäni saanut aikaiseksi pysyviä tuloksia missään elämän alueella. Tänään rakennan itseäni, sisältä ja päältä. Tässä työssä en halua halua kiirehtiä. Tähän haluan tilaa, aikaa, levollisuutta ja niitä kestäviä, pysyviä tuloksia. Ollakseni se mitä olen. Tullakseni Minuksi. Ihan kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti