Välitilassa

Myönnän että Kevyissä Sankareissa oli jokseenkin helppo olla: Sitä kautta tulevat treenit tahdittivat elämääni ja sitten vain sovelsin sinne väliin omia aerobisiani elikkä uimista. KS;n loputtua tuntuu kuin olisin hieman tuuliajolla. Laiduttaminenhan ei ole oikeastaan mikään ongelma, syöminen menee jo mukavasti rutinilla. Enemmän tuottaa pohdintaa treenien järjestäminen. Ihannehan olisi että noiden 1-2 kertaa viikossa olevien Fustra- pt- treenien ohella mulla kulkisi 2-3- kertaa sekä aerobinen että lihaskunto. Kahvakuulassa saisi molemmat, mutta jotenkin into olisi tehdä tuota tosi hyvää sali- ohjelmaani joka mulla on ja joka huomioi paitsi koko kehon niin erityisesti tämän selkäni. Oikeasti on todella hyvä olo joka kerta kun olen sen tehnyt.Ja sitten olisi hienoa käydä parilla ryhmäliikunta- tunnilla näiden lisäksi..

...eli yritän haukata isomman palan kakkua kun suuhun mahtuu. Töitä on tässä kuussa enemmän kun aiemmin, ja lisäksi hieman menoja viikonloppuisin ja viikolla - elämää itseään- mutta joka tapauksessa huomaan että olisipa tosi kiva keskittyä vain ja ainoastaan tähän projektiin. En enää yhtään ihmettele että Suurimmat Pudottajat laihtuvat ja kehittyvät urheilijoiksi niin nopeasti kun elämässä ei oikeastaan ole muuta.

Vain aika näyttää millaiseen rytmiin pääsen, minkä itselleni saan luotua. Nimittäin rytmi, rutiini joka toistuu on ihan selvästi yksi parhaista kavereista jonka kunnon kohottajana voin saada. Rytmissä treenit yhdistyvät mukavaksi putkeksi jossa painoja ja tehoja on helppo kasvattaa. Siinä on hyvä olla, sillä tietää miten ensiviikolla tulee liikkumaan ja ravinnot on helppo tehdä sen mukaan.

Keskiviikko oli oivallinen esimerkki siitä miten välitilassa olen. Mietin pitkään menenko hallille uimaan vai salille treenaamaan sali-ohjelmaa kun aamupäivällä oli tiedossa sähkökatko eikä töitä olisi voinut kuitenkaan tehdä. Pähkäilin että mitä teen, ja lopulta kun menin salille niin siellä olikin alkamassa kahvakuulatunti jonne suunnistin - siinähän on mukavasti sekä aerobista että lihaskuntoa yhdistettynä. Aijai, pari viikkoa ilman kuulailua tuntui heti. Hiki virtasi ja olo oli hyvä. Käsi vähän kiukutteli, mutta hyvin tuo tunti lopulta meni. Joten ehkä se kahvakuula ois ihan hyvä? Mutta mieli tekee uimaan ja saliohjelman tekoon.. *huokaus*

Tuohon Fustraan olen jo ihan rakastunut. Jälleen löytyy uusia juttuja kehosta, oivalsin ja opin ajattelemaan asioita uudella tavalla. Rappusissa käveleminenkin tuli tänään ajateltua uudestaan. :-)