Arkea

Tänään mulla piti olla kehonkoostumusmittaus siellä uimahallilla jossa minulla viimeksi oli mitattu muistaakseni syksyllä kehon aineenvaihdunnallinen ikä joka oli silloin 55 vuotta. Eli 13 vuotta vanhempi kuin mitä oikeasti olen.. Vähän jännittää onko tämä laihtuminen (tällä hetkellä lähtenyt siis n 14 kg) ja kuntokuuri vaikuttanut aineenvaihduntaan millään tavalla. Ainakaan ei kuumia aaltoja ole ollut vähään aikaan. Ja hiki pukkaa paljon helpommin kuin aiemmin. No, oli sitten sairastunut tuo mittauksen tekijä joten uusi aika on perjantaille. Odotan. Paljon.

Menin sitten kuntosalille hikoilemaan. Illalla meinasin vielä mennä uimaan ja vesijumppaan. Tämä projekti on nyt niin tärkeä että kaikki jaksaminen ja aika pyörii edelleen suurimmaksi osaksi tämän ympärillä. Ajatuksenani on siis liikuntaa kaksi kertaa päivässä arkipäivisin, viikonloppuina lepoa niin että toinen päivä on täysin lepoa ja toisena päivänä ehkä jotakin pientä. Kuten viime viikonloppuna kevyt puolen tunnin pyörälenkki. Kalorit kirjaan ja lasken joka päivä, tuolla 1500 kcalorin kieppeillä pyörin. Arkisin kun pidän huolta aika tarkkaan liikkumisen tarvitsemista kaloreista ei mihinkään ylimääräiseen niitä sitten jääkään. Viikonloppuna kun nukun enemmän enkä liiku tai liiku juurikaan niin pari sataa kaloria saattaa mennä kermakastikkeeseen, juustoon tai kuten viime sunnuntaina jäätelöön... :-)

Jäätelöissä ja muissakin herkuissa on muuten tosi huonosti nuo kalorit merkattuna.. pienen pienellä printillä, mikä tekee herkuttelusta aika vaikeaa. Ennemmin jätän sitten ottamatta jos en tiedä. Tietoisesti syödyissä kaloreissa on erilainen fiilis, se on silloin oma päätös eikä tietämättömyyttä. Varsinkaan arkisin ei ole ylimääräisiä himotuksia, viikonloppuisin ne iskee mutta useimmiten se herkun haistaminen helpottaa. Mies alkaa jo selvästi olla tottunut eikä ihmettele pahemmin kun nappaan sen lautasen ja nuuhkaisen pari kertaa syvään.

Vaaka on vihdoin alkanut olla jälleen mun kaveri, sitä se teettää kun ei pistä suuhunsa mitään ylimääräistä. Tuloksia tulee.

Jotenkin ei ole ollut juuri ollenkaan vaikeita kohtia, kun oma pää on kunnossa. On helppoa kieltäytyä kun katselen elämääni enemmän kokonaisuutena enkä vain sitä hetkeä jolloin herkkua tms on tarjolla. Olen matkalla elämässäni, ja tämä on vain yksi vuosi elämästäni. Aika näyttää riittääkö vuosi tähän painonpudotusurakkaan vain joutuuko sitä venyttämään ensi vuodelle.