Tämä viikko on mennyt tähän malliin:
Maanantai:
Uinti 700 m (rinta+ selkä)
Jumppa 30 min
100 vatsaa
Venyttelyt n 5 min
Tiistai:
Lepo
Keskiviikko:
Uinti 500 m (rinta+ selkä)
Jumppa 30 min
Venyttelyt n 5 min
Torstai & Perjantai:
Lepo
Auringosta nauttimista & herkuttelua :-)
Lauantai:
Uinti 1 km (rinta+ selkä) :-D
150 vatsalihasliikettä
10 min venyttelyt
10 min kellumista ulkoaltaassa auringon paisteessa ;-)
Sunnuntai:
Lepoa & mansikoita :-D
Keskiviikkona hokasin että nuo 100 vatsalihasliikettä on olleet mun rutiinia tosi kauan ja oivalsin että voisin nostaa niiden määrää. Ihan okei meni nuo 150 lauantaina, ehkä kohta puoleen niitä saattaisi tehdä vaikkapa kuivalla maalla? Tai sitten ei, mutta voisi ottaa vaikka jonkun painon avuksi. Katselen asiaa..
Olen myös miettinyt kehon kuvaani ja itseni hyväksymistä, että mitä kaikkea tässä on elämän varrella tapahtunut ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet mihinkin. Ehkä aiheesta tulossa postausta myöhemmin. Sen tiedän että aika tärkeä merkitys on ollut tuolla miehellä joka laulaa Doorista keittiössä juuri nyt kutsuen mua kahville.. Sillä hän rakastaa minua sellaisena kuin olen. Vaikka olin huomattavasti hoikempi tavatessamme, ja tiedän että hän toivoisi minun laihtuvan (ennen kaikkea itseäni vuoksi jotta minun olisi helpompi olla) niin hän myöskin osoittaa kaikin tavoin rakkautta ja hellyyttä minulle sellaisena kuin olen. Vatsani joka saisi olla pienempi jotta olemiseni olisi helpompaa on hänen suukottelujensa kohde siinä missä muutkin osat minusta.
Pelkkä puolison hyväksyntä ei ole kuitenkaan minulle riittänyt, vaan olen sukeltanut aika pitkälle sisimpääni itseni hyväksymisen kanssa jotta olen sen itselleni saanut. Jossakin vaiheessa kuvittelin kovin, että en enää koskaan laihduta ja siinä kohtaa en edes osannut kuvitella että alkaisin liikkumaan enemmän, niin kaukana sekin ajatus oli minusta.
Ensiviikolla aukeaa kotihalli, se halli jossa tunnen olevani kuin toisessa kodissani. Siellä on tutut valvojat ja tutut jumppakaverit joista suurin osa on pitänyt itsekin kesätaukoa samalla kuin hallikin. Toiseen halliin on tullut vain muutama tuttu. Kotihallissa on myös eri jumppapäivät ja normiarkeen palaaminen tuntuu hyvältä. Joten jokin normipäivärytmini kohta asettunee ensi viikolla totuttuun. Ihanaa.
Oih, onpa hienoa, että olet löytänyt uimisen! ;)
VastaaPoistaItselleni uiminen (ja viime vuosina vesijuoksu) on ollut se ainut ja oikea liikunta koko ikäni. Nyt tuo masennus on vähän jarrutellut tahtia, mutta kesät uin järvessä ja talvellakin käyn avannossa. Lisäksi, kun psyyke antaa myöten, käyn talvet uimahallissa 3-4 kertaa viikossa, olen käynyt koko ikäni.
Hyviä uintihetkiä Sinulle!
Mulla kun on kaikennäköinen itsensä hyväksymisprosessi käynnissä... ajattelin alkaa hyväksymään renkaan vyötäröllä ja ellit hauistenkohdan alapuolella.... enkä tarkoita sitä etteikö asialle voisi tapahtua mitään, vaan olen tällaisenakin riittävän hyvä. Ja ettei tarvii peitellä itseään kuin olisi naimaiässä ja pitäisi kilpailla isäehdokkaista. Jokin väärä asento on jäänyt aivoihin päälle. Minä olen minä ja tämännäköinen. Jos ei miellytä, eikä seura kelpaa... oma on valintansa kaikilla. Ja isäehdokkaitahan en kaipaa. Vaihtaritkin jumankekka...
VastaaPoistaOi Rantakasvi - ollaan sitten molemmat sellaisia hallikansalaisia :-D Vesi on ihana elementti, siinä on samalla kevyt olla että vesi antaa vastusta mukavasti. Ja en tykkää hikoilla, joten vesi pitää mukavasti kehon "tasalämpöisenä" vaikka tekisi kuinkakin hommia siellä.. Ja hyviä uinti/ juoksu hetkiä myös sinnepäin!
VastaaPoistaOutsa. Tein itseni hyväksymisprosessin joitakin vuosia sitten. Tässä olen kiloineni kaikkineni, itseäni rakastaen ja hyväksyen. Mutta jokin kohta alkaa olla muutoksessa... miten sen muutoksen sitten hyväksyy..? Mikähän tuo väärä asento onkaan joka päässä niin helposti syntyy ja jota minäkin niin kauan kannoin.. ihanteet ja lehtikuvat ja televisio tuntuvat ainakin omaan päähän tunkeutuvat aika voimakkaasti.. vaikka tiedän etteivät ne ole totta.