Kehoni kanssa - alku

Täytin neljäkymmentä juuri, joten lähestyn vaivihkaa vaihdevuosia. Mutta samanaikaisesti tuntuu kuin minussa olisi syntynyt jotakin aivan uutta. Nuorenpana kuvittelin olevani jo ikäloppu kun mittarissa on nelonen ensimmäisenä numerona, kumma kun nyt tuntuu että nuorenen vain koko ajan.

Liikuntani

Olen käytännöllisesti katsoen elänyt 38 vuotta harrastamatta minkäänlaista liikuntaa, varsinkaan säännöllisesti. Nuoruudessani olen harrastanut balettia hetken verran, pyöräillyt paljon paikasta toiseen sekä jossakin teini-iän vaiheessa hiihdin todella paljon mummolassani Urjalassa. Nuorena aikuisena olen harrastanut judoa keltaisen vyön verran, taijiita yhden kansalaisopiston kurssin, sahannut muutaman kuukauden sauvakävelyä sekä muutaman kuukauden minulla oli kuntosalikortti. Siinä oikeastaan kaikki, mikään ei ole kestänyt eikä jäänyt pysyvästi olemaan osa arkeani.

Kolmekymppisenä tein paljon fyysistä työtä, jopa siinä määrin että rasitin itseäni aivan liikaa ja keho ilmaisi hyvin selkeästi ettei se kerta kaikkiaan jaksa viidentoista tunnin työpäiviä ja pätkittäin nukuttuja öitä.

Ravinto

Olen alkanut ajatella ruokaa ravintona vasta muutamia vuosia sitten, kuntoutuessani työuupumuksesta ja masennuksesta, olin tasapainoisen ravinnon kurssilla ja aloin ymmärtää monia asioita uudella tavalla. Aiemmin joko söin ihan mitä sattui ja ihan milloin sattui JOS en sattunut olemaan laihdutuskuurilla.

Olen kokeillut niin monenlaista diettiä etten oikeastaan edes muista niitä kaikkia. Olen ollut varmaankin juuri sellainen tyypillinen jojo-laihduttaja jonka arkeen terveelliset ravintotottumukset eivät ole koskaan jääneet. Olen siis ollut nälissäni tai herkutellut surutta.

Vasta tasapainoisen ravinnon kurssilla aloin ymmärtämään myös monia muita ulottovuuksia joita ravinnolla on. Jaksamiseeni ravinto vaikuttaa oleellisesti. Jo viikon tasapainoisen ravinnon jälkeen tuntui kuin kehoni olisi paljon kevyempi vaikka mitään laihtumista tuskin oli tapahtunut. Kaikki se tieto ja ymmärrys miten minkäkinlainen ravinto minuun vaikuttaa, on ollut käytössäni viime vuodet. Ja se on ollut korvaamatonta.

Viimeiset pari vuotta olen periaatteessa syönyt tasapainoisesti, kehoni saa ravinnosta nykyään varmasti enemmän tarvitsemiaan ravintoaineita. Toisaalta minulla on ollut herkuttelu lupa itseltäni.

Kehon kuvani

Vuosien varrella itsetuntoni on ollut hyvinkin hataralla pohjalla johtuen monista asioista, mutta eräs suuresti vaikuttava asia on ollut se että minun on ollut vaikea hyväksyä kehoani sellaisena kuin se on. Masennuksesta kuntoutuessani opin en pelkästään hyväksymään, vaan myös suuresti rakastamaan kehoani. Asenteeni on nykyään aivan erilainen. Suuri on hellyyteni ja lempeyteni kehoani kohtaan. Olen niin paljon kiduttanut kehoani, ja vaatinut suorastaan kohtuuttoman paljon. Lempeyttä ja huolenpitoa sen sijaan olen antanut aivan liian vähän.

Tänään

Veljeni ja siskoni "raahasivat" minut puolitoista vuotta sitten kiipeämään eräälle vuorelle (sinne oli siis tie jota pitkin kävellä) ja tuo matka näytti minulle hyvin selkeästi sen kuinka huonossa kunnossa olen kun en meinannut millään jaksaa kävellä. Pidin pitkiä taukoja ja kävelin hitaasti. Tunsin itseni niin kovin raskaaksi. Ja raskas minä olenkin, reissun jälkeen jalkaani jäi rasitusmurtuma. Jalan parannuttua kävi kuitenkin jotakin aivan outoa, kehoni suorastaan vaati lisää liikuntaa. Olen aika hämmästynyt mutta noudatin kehon kutsua. Koska ylipainoa on reilusti, menin uimahallille ja opettelin vesijuoksua ensimmäiset kuukaudet. Kun kunto alkoi kohoamaan, uskalsin liittyä  avoimiin vesijumpparyhmiin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siis kohdassa jossa harrastan säännöllisesti liikuntaa, ja minulla on tunne ettei tämä tule loppumaan. Olen hallilla kuin toisessa kohdissani. Lisäksi opin viime maanantaina uimaa rintauintia ja keskiviikkona selkäkroolia! JEE! Olen ajatellut etten voi uida sillä sekä niskat menevät jumiin että laskettelurinteessa nuorempana loukkaamani polvi alkavat heti oikutella ja kiristellä. Huomasin että kyse onkin ollut uintitekniikasta, siitä etten ole Oikeasti osannut uida.

Olen siis innoissani. Ja innoissani sitten uin vielä kilometrin toissa päivänä ja olinkin sitten eilisen ihan hemmetin kipeä. Maitopurkkia en meinannut jaksaa nostaa.. eli uudet venyttelytkin on otettava kuvioihin.

Lisäksi mielessä orastelee operaatio miinus 30 kg. Tällä hetkellä nautiskelen siitä että opin uimaan ja olen kesälomalla. Minulla on siis herkuttelulupa voimassa. Mutta syksyn tullen keskityn katsomaan tarkemmin herkuttelujani ja koko ravintoani. Ja aikeissa on myös harjoitusohjelman luominen. Haluan oikeasti paremman kunnon itselleni, haluan jaksaa paremmin.. ja joku päivä haluan kiivetä sille vuorelle uudestaan, kevyin askelin..

Tämä blogi on siis matkapäiväkirja, tutustumismatka omaan kehooni ja kaikkiin mahdollisiin osa-aluisiin.. otan kommentteja ja kokemia mielelläni vastaan.