Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Täysikuun aikaan

On yö, talo on hiljainen ja minä valvon. Itselleni on kovin ominaista että sisäiset vuorokausirytmini kääntyvät heti ilta- ja yö painotteisiksi jos kerrankin annan itseni nukkua myöhempään. Minulla oli päänsärkypäivä muutama päivä sitten joten tässä sitä taas ollaan.

Sisäinen vuorokausirytmi on mielenkiintoinen asia, ja itselläni katsottavana jatkuvasti kaksi täysin erilaista rytmiä. Omani ja puolisoni. Minä valvoisin myöhään ja nukkuisin sitten aamullakin myöhään, mieheni on aamuvirkku ja illan torkku. Aika paljon tässä liitossa olemme tätä asiaa joutuneet katsomaan ja sopeutumaan.

Rytmisyys on jotakin joka on mukanani joka hetki. Päivärytmi, viikkorytmi, kuukausi rytmi, vuosirytmi ja kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat rytmit joita elämässä onkaan. Sovittamista ja rauhallista katsomista olen tarvinnut monta kertaa.

Liikkumisenikin on selkeästi rytmistä. Kesä kauden jälkeen olen palaillut normirytmiin eli kahteen kertaan viikossa käyn hallilla. Tosin jumpan lisäksi uiminen on tullut ohjelmaan, sekä vatsalihasliikkeet yritän muistaa tehdä jotta selkä voi hyvin. Tilailen kovasti sitä kolmatta kertaa viikossa säännöllistymään elämääni, mutta jotenkin tiedän että tämäkin on jälleen sellainen asia jonka pitää saada tulla omassa rauhassaan jotta se olisi kestävää ja pysyvää ja nautinnollista.

Uutena juttuna on ehdottomasti se että iltamässyttelyä olen pyrkinyt jättämään pois aivan tietoisesti. Television vieressä onkin nykyään kutimet jotka sopivasti antavat käsille puuhaa. Lisäksi sohvan vieressä on purukumia jota napostella. Sillä jotenkin naposteluni on aivan juuri sitä tottumusta josta pyrin eroon.

Kauneus on myös jälleen kerran hieman heräilemässä, se onkin sellainen omanlainen juttu kun en tykkää pukeutua farkkuihin yms. vaan oma tyyli tulee säilyttää.. ja juuri nyt ei kaupoissa ole kovinkaan paljon minun tyylisiäni vaatteita. Joten suunnittelen ompeluhommia, olen vain kovin huono. Mutta jospa saisin aikaiseksi itselleni tarkoitetut kaavat niin niistä voisi olla helppo tehdä useampia vaatteita.

Ajatus selkeästi pomppii juuri niin kuin keskellä yötä voi kuvitellakin.. ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti