Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

maanantai 27. elokuuta 2012

Viikko 34 / 2012

Maanantai:
Uintitreeni 1 eli 900m uintia
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 100m

Tiistai:
Rauhallista kävelyä n. 3 tuntia (Ikea ;-D)
Uinti 400 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min

Keskiviikko:
Rikkaruohojumppaa 2 tuntia
Uintitreeni 2 eli 1000m
Vatsat 100
Venyttely 10 min
Uinti 150 m

Tostai:
Uinti 500 m
Jumppa 30 min
Venyttely 10 min
Hyppy jalat edellä 3;sta metristä (uimamaisterin ensimmäinen osio suoritettu;-D)

Perjantai:
Uinti 2050 m
Venyttely 10 min

Lauantai & Sunnuntai:
Lepo


Yllättäen maanantainen uintireeni 1 jonka olen tehnyt vain kerran aiemmin, tuntui paljon helpommalta jo toisella kertaa. Sitten taas treeni 2 jonka tein keskiviikkona tunti tosi rankalta, tehtävältä mutta rankalta. Oletan tämän suuremman rankkuuden tunteen johtuvan siitä tein sen ensimmäisen kerran. Luultavasti muutaman kerran jälkeen helpottaa jälkeen päin tuntuva väsymys..

Torstaina sain uimakaverin kanssa todistukset kandista ja kaveri innoissaan alkoi sitten heti suorittamaan maisteria.. ja minäkin hyppäsin sitten kolmesta metristä ja sain muutaman pisteen, joten sitä nyt sitten treenaamaan.. Kolmen esineen haku syvästä päästä sitten taas ei onnistunut kummaltakaan, siihen treeniä lisää..

Perjantaina suoritin uimamaisterista rintauinnin & selkäkroolin, vapaauinnin ja pituussukelluksen. Ensiviikolla kun suoritan sen hengenpelastus-osuuden (eli vaateuinnin) niin se oli sitten siinä. Uinteja tuohon tuli aika paljon mutta kun tänään ei ollut jumppaa eikä treeniä niin meni sitten treenistä. Pikkaisen alkoi väsyttämään kun aina kerrallaan uin 400 m ilman taukoja mutta yllättävän hyvin kuitenkin. Jotenkin tämä maisteri tuntui nyt helpommalta kuin kandi, varmaankin siksi että vaatimukset eivät kuitenkaan ole kovin paljon isompia ja olen nyt treenannut kuitenkin.

Aika huippu homma että puolitoista vuotta nollakunnosta olen tässä kohtaa jossa vedessä on helppo liikkua ja askelkin on maalla paljon keveämpi. Osaan arvostaa sillä muistan niin hyvin tämän matkan tähän pisteeseen. Matkan joka ei ole ollut helppo, työtä olen tehnyt, mutta sellainen jota on ollut hieno matkata. Ja eteenpäin vain.. sitä ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on!



2 kommenttia:

  1. Joku aika sitten en olisi uskonut että hurahdat näin perusteellisesti uimiseen, hienoa! Mutta nyt vasta huomasin että kirjottelitkin keskellä viikkoa: "Et osannut uida". Vesihän on ollut elementtisi koko ikäsi. Mutta tekniikan olet oppinut nyt vasta ja saat siitä paljon iloa, mahtavaa. Minä sitten taas ihan oikeesti opettelin uimaan esim. selkää vasta noin 60v, että kerropa sille arvostelijalle että kyllä mummutkin vielä opettelee vaikka ei varmasti mitään maisteria ikinä tulekaan.

    No nyt en osannut laittaa tähän sitä nimeäni mutta tiedät varmaan kuka...

    VastaaPoista
  2. Juu, tiedän, tiedän... ;-)

    Ennen saatoin jopa sanoa että osaan uida, mutta nyt kun oikeasti osaan uida niin tiedän että en osannut uida. On paljon eroa sillä että räpiköi ja pysyy pinnalla ja pikkaisen eteenpäinkin, kuin sillä että oikeasti osaa uida. Eron kyllä oivaltaa vasta sitten kun tekniikka on hallussa, tai ainakin minä oivalsin sen vasta sitten.

    Oikealla tekniikalla uiminen ei rasita vääriä paikkoja, mm niskaa. Se rasittaa oikeita kohtia elimistöstä, eikä kokonaisuudessaan ole niin rankkaa kuin huonolla tekniikalla uituna.

    Nyt olen huomannut mm että selässäni on alkanut tapahtua muutoksia. Selässä tuntuu vahvistuvan lihakset joita tarvitaan mm hyvään ryhtiin. Ryhtini on siis alkanut hiljalleen oieta. Ja oivalsin että se 1,5 cm kasvuni on varmasti johtunut siitä. Että keho alkaa oieta johonkin missä sen kokoajan olisi kuulunutkin olla.. :-)

    VastaaPoista