Keväällä jumpassa muutama ihminen alkoi puhua tavoitteellisuudesta, ja siitä että jospa suoritettaisiin uimakandidaatin "tutkinto". Jarruttelin huokuttelijoita, en todellakaan pysty moiseen sanoin. Sukellus 15 metriä, kolmesta metristä hyppäämisestä ja noista uinneista puhumattakaan.. mutta kuitenkin, nyt olen sukeltanut 16 metriä, hakenut esineen reilusta kolmesta metristä, hypännyt kolmesta metristä, uinut rintaa ja selkäuintia 200 metriä alle kahdeksassa minuutissa sekä viimeisenä hännän huippuna tänään uin vaatteet päällä 50 metriä ja riisuin ne vaatteet pois vedessä. Joten uimakandi olen :-)
Suorittelin noita kesän mittaan yhden tai useamman kerrallaan. Yllättäen isoin kynnys olivat nuo uimiset, sillä en ennen osannut uida oikealla tekniikalla kuten noissa vaatimuksena on. Ensin opin rintauinnin ja melkein heti perään selkäkroolin. Tavallista krooliakin olisi voinut valinnaisena uida mutta sitä en osaa vieläkään.. tosin haluan sen ehdottomasti oppia! Uiminen on kivaa!
Hassu olotila, kun tosiaan alussa olin muutama kuukausi sitten vielä sitä mieltä ettei tästä mitään tule. Ja sitten kuitenkin, kun otin tavoitteeksi ja hieman yllytettiin.. JES!
Hallihauska:
Tänään hallilla oli nainen jonka huomasin vasta ollessani lähtemässä. Tapanani on (kun viimeisten joukossa poistun) niin aina ilmoittaa kuinka monta pukuhuoneessa vielä on, vai olenko viimeinen. Sitten valvoja ja vahtimestari pääsevät lähtemään kun asiakkaat ovat poistuneet. Tänään sanoin että yksi vielä on, ja vähän hitaalta tuo näytti, että ei ollut mitään kiirettä tällä ihmisellä. Valvoja sitten kertoi että joo, hän tietää kuka siellä on. Sama nainen joka ei ole vakikävijä, oli kuulemma käynyt uimisensa lomassa vaihtamassa KOLMESTI uimapukua... En vaan tajua, mutta onneksi mun ei tarvikaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti