Olen nelikymppinen nainen tutustumassa itseeni, elämääni ja kaikkeen mikä siihen liittyy.
Lempeydellä, rakkaudella ja pakottamatta pyrin oppimaan uutta ja elämään tasapainossa.
Tämä blogi on ihmisen matkaa omaan itseensä ja tänne mahtuu kaikki mikä elämässä on.
Elämässä pinnalla tällä hetkellä oleminen kehoni kanssa.
Jalat meni alta jouluna 2012 ja laihdutus ja kunnon kohottaminen alkoi tammikuussa 2013.
Vuodessa kunto koheni hurjasti ja paino tippui reilut 10 kg.
Matka jatkuu normaalipainoon ja parempaan kuntoon...

perjantai 24. tammikuuta 2014

Lösähtämistä

Motivaatio kateissa,
aivot ja energia töissä.
Tilikauden vaihdos ja ulkona järkyttävät pakkaset.
Miinus 20 asteessa ei lähde lenkille koirat eikä emäntä.
Kaikki valkoinen pasta, peruna ja pullat houkuttelee,
vievät mennessään tämä naisen.

Tunnen olevani turpea,
olen turpea.

Kasvot näyttävät ilman meikkiä karun totuuden:


Ei hyvä siis heilu kovinkaan paljon.

Niska-hartia- seutu sentää jo leikkii mun kanssa paremmin.
Hieroja auttoi todella paljon, vaikka se kipeää tekikin.

Fustraan joka aamu ja syön smoothieni.
Siinä se terveellisyys sitten onkin.

Iltapäivästä tekee mieli pullaa ja muita herkkuja..
Salille tai hallille ei tule lähdettyä.

Tilikauden vaihdos alkaa kohta olla osaltani ohitse,
toimistokin jo kokenut vuotuisen kurinpalautuksen
ja kasaantuvat paperipinot on siivottu.

Taitaa olla kohta aika ottaa jälleen omaalomaa,
siirtää työasiat hetkeksi enemmän tai vähemmän syrjään
ja keskittyä omaan hyvinvointiini. 

Uimista kaipaan ehkä eniten,
edellisestä hallilla käynnistä ON aikaa..

Tänään tein facebookin huokuttelemana pienen kyykky-
kuntotestin tässä toimissa. Kyykkyjä tuli 44 kpl minuutissa.
Eli ikäiselleni tulos on erinomainen. Huonosta erinomaiseen vuodessa. 
Ei paha. Eikä tilanne nyt ihan toivoton siis ole!

Katsoin vielä kuvaani ennen postaamista,
ja huomasin että silmät on kuitenkin siniset.
Nehän menee mulla harmaiksi silloin kun olen ihan sairaan huonossa kunnossa.
Joten ehkä se motivaationkin on ihan nurkan takana..

6 kommenttia:

  1. Tämä pakkanen taitaa tehdä sen, että kovinkin moni puhuu hiilihydraattihimosta. Itse sallin itselleni yleensä vain puuroa ja riisikakkuja iltaisin ja niitä onkin sitten tämän viimeisen viikon aikana mennyt ihan kiitettävästi.. Mutta eilen söin ehtaa perunamuussiakin ja nyt loppu siitä on lämpenemässä (siis tää mun "-10kilo"-projekti ei varmasti oo minkään sortin oppikirjasta, mutta on sopinut mulle, tosin hemoglobiini oli alhainen ja hain rautajuomaa apteekista, väsymystä en ollu ite havainnut, vaan urheilunhimoa).
    Mulla vika vajaa kilo (800-900 g) menossa ja se tuntuu olevan äärimmäisen tiukassa. Tajuaako tuo elimistö, että nyt ollaan arktisella alueella ja pelkää, että kylmyys ei lopu koskaan?? Mä oon kyllä juossu lenkkejä pakkasessa, mun mielestä se olo, kun pakkasesta menee saunaan, on taivaallinen.
    Mulla on kanssa motivaatio aivan luovutuspisteessä, kun kaks viikkoa paino siis jumittanut paikoillaan. Muutama sentti kyllä lähtenyt kehosta pois eli läski sulanut lihaksiksi varmaan. Niin lähellä, mutta niin kaukana, kun mulle tuo oma tavoitenumero on niin tärkeä. Ja olin varma, että synttäreiksini tavoitan sen. Vielä on muutama päivä toivoa :-)
    Tsemppistä sinne ja sisäliikuntaan mars vaan, jos ulkoliikunta ei nappaa. Kun olo lösähtää, motivaatiokin lösähtää. Kun liikkumistapa tulee taas takaisin, se hyvä olo ruokkii liikunnanjanoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta. Lössähtäneenä se suurin juttu olisikin olla pari päivää selkäranka suorassa ja toimia terveellisesti vaikka kuinka kivistäisikin, kun muutaman päivän päästä kuitenkin tuntuu jo hyvältä. Kyllä tää tästä, kuvittelisin. Kävin nimittäin hamstraamassa vähän mössäjä kaupasta. Maanantaina ällöttää varmaan sen verran että kurssin korjaus tapahtuu helposti.. toivottavasti ;-)

      Poista
  2. Arvatkaapas kuka on käynyt tällä viikolla jumpilla, ja kyllä oli jo aikakin. Painoa tuli joulun jälkeen takasin ihan masentavan paljon mutta ei auta, on alettava taas katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Ja salille on mentävä vaikkei aina niin huvittaiskaan, siitä kiittää kroppa ja mieli.
    Vesijuoksukin tänään oli piiitkästä aikaa aivan mahtavaa, ja vanhat kintut tykkää hyvää kun vesi hieroo niitä.
    Kyllä se taas tästä, aurinko jo vähän lämmittää. Mutta yhtään en ole ollut ulkona muuten kuin autoon ja autosta ulos.. tekee jo vähän mieli lenkillekin. t äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masentavan paljon..? Huomioithan että huonosti syömisestä kertyy pari kiloa jo nestettä jotka lähtee parissa päivässä..?

      Poista
  3. Ja muuten, tuo kuvakulma ei ole kaikkein parhaita. Hymuilist ees vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa että olo oli sellainen ettei kauheesti edes hymyilyttänyt.. karu totuus siis ;-)

      Poista