Tänään oli siis jälleen punnitus Kevyt Sankarien tiimoilta, ja mun lukemat on tähän mennessä olleet siis: - 2,2 kg, - 800g ja tänään sitten ylläri -100g. Tuijotin aika hitaasti sitä lukemaa ja sitten tutkittiin mitä muuta masiina sanoi. Tähän mennessä mulla ei ole tippunut ns. rasvamassa samaa tahtia vaakan lukeman kanssa, sitä vastoin lihaksista yms on lähtenyt. Nyt kuitenkin on käynyt niin että tuo rasvamassa on tippunut useammankin prosentin, vaikka vaaka näyttää vain tuota -100g. Ja sitä vastoin lihasmassaa on tullut lisää. Tykkään tykkään ja tykkään.
(Nuo vaakojen lukemat on sitten suuntaa antavia, sellainen skannauslaite on kyseessä.)
Ja huomaahan tuon ihan jo yleisessä olemisessa, nyt kun maltoin pitää eilisen taukoa niin potkua riitti tämän illan bootcampiin aika mukavasti. Nimittäin... en sitten heilutellut ollenkaan sitä neljän kilon kuulaa, vaan tartuin kutoseen ja sen kanssa hikoilin koko tunnin. Nelonen oli siinä vieressä odottamassa jos tulee sitä kovasti ikävä, vaan lattialla saipi lepuutella itseään.
Silloin ensimmäisellä kerralla kun nimittäin kävi niin että en jaksanut sitä nelostakaan pitää koko aikaa. Vatsoissa jouduin laittamaan sen sivuun. Tänään vetelin vatsatkin sen kutosen kanssa, vimpon kasin sarjan vielä niin että nostin sen kuulan kattoa kohden. Oli muuten sairaan hyvä fiilis!!!!
Avauduin fiiliksistäni eräässä nettikeskustelussa näin:
Ihan mieletön tsemppi tuli tämän päiväisestä, kun tein 6 kg kuulalla noi kaikki sarjat ja oon vielä hengissä. Kun aloitettiin niin tosiaan mulla oli 4 kg, välillä jouduin laittamaan sen pois (varsinkin vatsoissa) enkä silti kyennyt tekemään niitä kahdeksan toistoja. Ja tänään kaikki, melkein sen enimmän porukan mukana, kutosella kaikki sarjat ja vimpoissa vatsoissa vielä nostin sen kuulan kattoon. Suoraan sanoen ihan vitun sama mitä se vaaka näytti tänään, mä olen niin liikuttunut oman kondiksen paranemisesta että kyynelehdin täällä vieläkin. Mä haluan toki olla hoikka ja sisäelimet kaipaa vapauttaan, mutta just nyt tämä kohta juuri tässä on vaan jotenkin niin mielettömän tärkeä. Juuri tämän takia tää koko homma on niin tärkeä, tämä on matka jonka kuljen askel askeleelta ja jokaisella askeleella on sekä tuskan että riemun kohta. Voimat kasvaa päivä päivältä ja keho yltää saavutuksiin joita en oikeasti uskonut tulevan näin pian, ihan joka ikinen kerta tulee uutta ja näkee kuinka lihakset kasvaa ja notkeus lisääntyy ja keho kiittää. Nää on maailman parhaat kyyneleet, nää tulee puhtaasti kiitoksen puolelta.
Otin tuon pätkän tänne, koska se tuli niin puhtaasti kirjoitettua juuri kun sen kirjoitin, juuri tuollainen fiilis on. Noita liikuttumisen hetkiä on riittänyt, ehkä eniten juuri bootcampin jälkeen koska siellä sitä omaa kehitystä on niin helppo seurata kun liikesarjat on samat.
Juuri nyt olen herkistyneessä mutta ihanan seesteisessä olotilassa. Juuri nyt tässä ja tänään on hyvä olla, tällä matkalla jolla juuri nyt olen.
Upeeta, hienoa !!
VastaaPoista