Viimeiset vuodet ennen tähän projektiin liittyen olen lukenut ja tutkinut aihetta paljon. Pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja laihtua, katsellut ilmiöitä joita minäkuvaan ja laihtumiseen liittyy, ja ennen kaikkea katsonut itsessäni sitä milloin tähän projektiin voin lähteä niin että sisin tietää mitä on tekemässä eikä odota jotakin mitä oikeasti ei tapahdu.
Jokin "pitäisi" minusta on tippunut pois, nyt tiedän että on oikea hetki.
Tähän tiedon hankintaan liittyen olen katsellut sitä tosiasiaa että moni laihduttanut lihoo uudestaan, aivan kuten itsellenikin kävi monesti silloin aiemmin. Pidempi tauko ja terveempi asenne itseeni on mahdollistanut tiedon vastaan ottamisen uudella tavalla. Olen hyväksynyt sen että tietynlainen huolettomuus siinä mitä itseeni mätän on ohitse. Jotenkin alan myös nähdä ja tuntea itsessäni sen tarpeettomuuden.
Ennen varsinaista laihdutusta on ollut omanlainen tutkimisen ja mietiskelyn projekti, jonka aikana olen katsonut sitä mitä haluan ja odotan ja hankkinut tietoa. Laihdutusvaihe itsessään on minulle tällä hetkellä mielikuvissani projekti, jonka jälkeen alkaa toisenlainen projekti. Nyt menen miinus kaloreilla ja liikun enemmän kuin tulen varmaan tulevaisuudessa liikkumaan. Kolmas projekti on painon ja hyvän kunnon ylläpitäminen ja sen olen mieltänyt monin tavoin vaativammaksi kuin kaksi edellistä johtuen ennen kaikkea pitkästä ajasta joka saattaa olla yhtä kuin loppuelämäni.
Olen huomannut että monissa elämän muutoksissa käytetään mittarina viittä vuotta. Sitten kun jonkun muutoksen kanssa on elänyt viisi vuotta niin se on syöpynyt itseen niin että suurin riski luisua vanhoihin elämäntapoihin on ohitse. Tuo on se aika johon olen sisimmässäni valmistautunut. Olen ajatellut että sitten rutiinini ovat sellaiset että paino ja kunto pysyvät omalla painollaan normiarjessa. Ja että aineenvaihduntakin olisi hyväksynyt uuden painon.
Tänään sitten törmäsin Valittujen Palojen (2/2013) artikkeliin jossa kerrottiin tutkimuksesta jossa oli todettu painoa pudottaneiden elimistön reagoivan painon pudotukseen niin että aineenvaihdunta kuluttaa laihdutuksen jälkeen huomattavasti vähemmän kuin samankokoisen laihduttamattoman ihmisen aineenvaihdunta. Erot olivat jopa 300 kalorin luokkaa, joka on todella paljon kun tuo ero on olemassa joka ikinen päivä.
Ymmärrän itse tämän erityisen hyvin, olemmehan me kehittyneet ihmiskuntana huikean nopeasti viimeisien vuosisatojen aikana, eivätkä kehomme varmasti ole ymmärtäneet miten nopeasti. Edelleenkään kaikkialla maapallolla kaikki eivät saa ruokaa siinä määrin kuin me täällä suomessa. Keho kertoo että on pula-aika ja säätää itsensä säästöliekille. Säästäähän tuo rahaa jos niin ajattelee, en varmaankaan koskaan enää tarvitse niin paljon ravintoa kuin silloin kun en ollut laihduttanut. Mutta tarkkaan kannattaa katsoa mitä suuhunsa laittaa, jottei käy hassusti.
Eräs lahduttaja, Janice Bridge, tuossa jutussa sanoo: " Asiaan täytyy keskittyä joka hetki. En ajattele ruokaa koko ajan, mutta olen siitä jatkuvasti tietoinen."
Oma aineenvaihduntani on luultavasti säästöliekillä jo senkin takia että olen noin 10 vuotta sitten laihduttanut vähän väliä, olin oikea jojo-laihduttaja.
Toivon että saan luotua rutiinin ja tavan ravita itseäni niin että se mitä suuhuni pistän olisi ennen kaikkea ravintoa eikä ruokaa, sillä ravinto on sitä jonka avulla jaksan ja se on luonnostaan vähempikalorista.
J.K. Niin, mullehan on tehty aineenvaihdunta testi ja se näytti että mun aineenvaihdunta on 55 vuotiaan tasolla, eli hidastunut. Olen siis 40 tällä hetkellä. Joten on aiemmat laihduttamiset vaikuttaneet! Ja niistä on tosiaankin kymmenisen vuotta aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti