Kypsymisiä

Siis vaihdevuodet - tuo sana itsessään antaa ymmärtää että jotakin outoa on tapahtumassa, jotakin joka tarvitsee sanan jolla kuvata tapahtumaa. Muutoskohta jota jälleen kerran tutkitaan ja lääkitään ja jonka nimi kiertää nuoret tytöt kaukaa olemalla niin mystinen. Kysehän on kuitenkin aivan luonnollisesta tapahtumasta, ihmisen vanhenemisesta. Olisiko siis "ikääntymisvuodet" tai "kypsymisvuodet" tahi "hedelmällisyyden loppuminen" jotenkin kuvaavampaa?

Hyvä että tutkitaan. Hyvä että lääkitään. Siis jos on tukala olla, ei voi nukkua tai olla olemassa omassa elämässään niin helpotusta toki tarvittaneen. Jotta voi olla muutoskohdassaan.

Muutoskohdat ovat isoja silloin kun muutos tapahtuu kehon alueella. Muistan itse kuinka kuukautisten alkaminen oli järisyttävää, keho kypsyi kantamaan lasta ja se prosessi kehossa oli iso - kuin valtavat aallot olisivat löyneet tyttöyteni rantaan rikkoen kaiken sen mihin olin jo itsessäni tottunut. Ja muovasivat minusta jotakin aivan uutta, hedelmällisen naisen. Naisen jolla meni vuosia totutellessa omaan itseensä ja hyväksyessä ne muutokset jotka tuo murroskohta minuun toi. Sillä vaikka muutos itsessään oli muutamissa vuosissa läpikäyty, niin mieleni ei tavoittanut kaikkia muutoksia sitä mukaa kun niitä minuun tuli. Minä opettelin arastelemalla, tutkimalla ja niin paljon häpeämällä ja salaamalla. Sillä vaikka ulospäin peitinkin epävarmuuteni ja kipuni, niin minussa ne olivat silti. Kaikki se outous joka oli samalla niin ihanaa ja uskomatonta. Tutustuminen kuukautissuojiin ja kipuihin, mielialan muutoksiin, ehkäisyyn ja ajatuskin lasten saamisesta silloin aivan nuorena tuntui niin huikealta ettei siihen edes kunnolla uskaltanut sukeltaa.

Ja se kun aloin odottaa lasta, kuinka keho alkoi temppuilla tavoilla jotka olivat minulle ennalta tuntemattomia ja tuntuivat niin kovin oudoilta. Yks kaks jalat menivät kerran alta alkuraskauden aikana, onneksi isäni sai kiinni - ja siitähän se äiti taisi arvatakin mitä on tapahtumassa. Himot jotka ilmeistyivät yhtäkkiä, kuka olisi arvannut että sinappia inhoava minä saattaisi vetäistä tuubin kerrallaan. Pahoinvoinnit ja suonenvedot ja hiukset jotka vaihtoivat väriä yhdeksässä kuukaudessa.. Imetyksen aikaiset hiusten lähdöt ja suunnaton väsymys, kuka olisi odottanut, en minä vaikka niistä varoiteltiinkin.

Kun niin paljon liittyy hedelmälliseksi tulemiseen ja hedelmällisenä olemiseen, tuntuu hyvinkin luontevalta että hedelmällisyyden loppuminenkin on suurempi prosessi. Että keho jälleen kerran muokkaantuu uuteen olotilaan, uudella tavalla olevaksi elämään ilman hedelmällisyyttä.

Sillä onhan miehilläkin oma vanhemisprosessinsa, se josta puhutaan niin vähän, ja joka tulee esiin lähinnä sinisinä pillereinä julkisuudessa. Heilläkin varmasti alkaa iho kuivua ja menettää kimmoisuuttaan ja esiin pulpahtaa monenlaista pientä jota kentis keskenään saattavat ohimennen puhua. Mutta heillä ei kuitenkaan ole kyse niin perustavaa laatua olevasta muutoksesta, eihän heillä aivan sellaista ole nuoruudessakaan ollut. Naisen kehossa taas on paljon enemmän muututtavaa. Ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Elikkä alan ajattelemaan tätä prosessia uudella tavalla, vanhenemisen alkamisena, aikana jolloin lapset alkavat lentää pesästä ja uuden aikakauden on aika tulla.