Meineillään on toinen viikko, tänään illalla on myös punnitus sekä bootcamp. Huomenna on luvassa ravintoluento jota todella kaipaan. Nyt on hetki pysähtyä ja koota asioita.
Kymmenen viikon tavoitteeni on siis hoikentunut olemus, parempi kunto ja hyvä alku sekä syömisen että liikkumisen rutiinille.
Olen jo aiemmin huomannut, että uusien toimintatapojen tuleminen oleviksi ja eläviksi tarvitsee sen oivalluksen että haluaa jotakin joka on parempaa kuin se joka nyt on, toiseksi tulee sen sovittaminen arkeen ja tarpeeksi useiden toistojen jälkeen uusi asia on arkeentunut rutiiniksi, jolloin se vie paljon vähemmän vaivaa kuin alussa ja tapahtuu kuin huomaamatta.
Liikkumaan lähtemisessä olen huomannut saman, melkein kahden vuoden rutiini saa lähtemään. Vaikka kuinka väsyttäisi niin pakkaan hallikamat ja tankkaan vesipullon ja hyppään autoon ilman että mitään puuttuu matkasta (koska kaikkia liikkeitä on toistettu niin kauan) ja ajan sen väsyttävän 15 km matkan pimeässä ja liukkaassa ja menen hallille. Hallilla riisun ja suihkuttelen ja puen ja oikeasti piristyn vasta kun menen veteen. Sitten tuntuu jo hyvältä vaikka viimeiset puoli tuntia on tuntunut suoraan sanottuna melko paskalta. Puolitoista tuntia vedessä ja väsyttää uudestaan, mutta se on erilaista väsymystä, se on väsymystä joka tuntuu hyvältä.
Joten säännöllisen syömisen rutiinit ja kuivalla maalla liikkumisen rutiinit, tervetuloa!
Kunto on alkanut kasvaa kohisten jo reilun viikon jälkeen. Eilen huomasin että krooli sujui paremmin kuin koskaan ennen, huikeaa nautintoa liukua veden läpi pikkasen paremmilla voimilla. Tykkäsin, oisin voinut vissiin uida vaikka kuinka kauan.
Väsymys on jotakin mitä minulla on ollut todella paljon, enkä ihmettele. Sillä minun tapani on sukeltaa asioihin syvälle sekä keholla että mielellä johon kuuluvat tunteet. Tämä kaikki mikä minulla on tässä tarvitsee tilaa reilusti. Onneksi olen sitä tehnyt, töistä teen vain kaikkein pakollisimmat näinä ensimmäisinä viikkoina. Se saattaa tarkoittaa sitä että jossakin vaiheessa sitten istun toimistossa yötä päivää mutta sitä olen elänyt ennenkin. Juuri nyt on tärkeää keskittyä juuri tähän mitä teen nyt. Liikun, syön ja lepään tarpeeksi. Opettelen kaloreita, katselen syömisen rytmiä, luen liikkumisesta ja suhteutan kaiken omaan itseeni ja asennoidun uudenlaiseen tapaan. Sillä haluan tehdä tämän terveesti, niin että se on oikein minua itseäni kohtaan joka tavalla. Hyvinvoinnista en suostu karsimaan.
Ensimmäisellä viikolla minulla oli kipuja paljon ennen kaikkea jaloissa, sekä ajoittain vaivaavaa päänsärkyä. Sellainen tunne on ollut, että olen mennyt liian pitkälle liikkumisessa, ikäänkuin olisi joku "sydämensykeraja" jonka ylitettyäni tulee päänsärky, mutta joka seuraavalla kerralla onkin kauempana. Tätä täytyy vielä tunnustella.
Kädessäni oleva kipu on myös edelleen olemassa, satutin sen jo ennen joulua. Nyt on röntgen kuva otettu ja seuraavaksi hermorata tutkimus edessä. Tämä harmittaa, mutta myöskin luultavasti tälläkin on joku tarkoitus tässä kohdassa, ehkäpä hieman rauhoittaa. Sillä..
..sisällä taitaa asua jokin piilossa ollut pikku kuntosali-hirviö. Kun teen viimeisillä voimillani jotakin niin sisältäni nimittäin kuuluu "VIELÄ VÄHÄSEN" ja "KERRAN VIELÄ". Enpä tiennyt tuotakaan olevan olemassa ennen kuin viime viikolla.. aika hurjaa. Näin sitä löytää itsestään ihan uusia ulottuvuuksia.
Käyn edelleen uimassa ja vesijumpassa tiistaisin ja torstaisin, nyt on sitten lisäksi maanantaisin ja keskiviikkoisin bootcamp ja sunnuntaisin vaihtuvat lajit. Lepopäivät perjantai ja lauantai. Tämä on runko josta en haluaisi luopua, paitsi huomenna kun on torstaina ravintoluento joka tässä kohdassa ajaa kyllä ihan kaiken ohitse. Liikkuminen, ravinto ja laihtuminen kun ei todellakaan ole yhdistelmänä kaikkein yksinkertaisin jos kaiken haluaa saavan toimimaan niin että jaksaa ja on kivaa, eli hyvinvointi ei kärsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti